Mitä te muut masentuneet teette päivisin?

Ulos reippailemaan raikkaaseen ilmaan nauttimaan loppukesän luonnosta!

Juon kahvia ja palstailen. Luen välillä jotain, nukun myös. Joku päivä voisi leipoa jotain, jos jaksaisi.

Opiskelen. Tai siis "opiskelen". Oikeasti vaan hengaan, enkä saa mitään aikaiseksi.

Makaan sohvalla, lipittelen kahvia pitkin päivää. Telkkari pyörii taustalla lähes aina, tällä hetkellä Astral TV. Selaan puhelinta (AV, Facebook, Instagram) ja silitän kissoja aina kun suinkin jaksan.

Kausittain, kun menee paremmin, luen kirjoja. Nyt ei ole ollut sellaiseen energiaa noin vuoteen.

Päivisin ilmaistöissä tyhjänpanttina (mieluummin olisin kotona).

Iltaisin perheen kanssa kotona. Yritän harrastaa liikuntaa aktiivisesti, mutta pitkäaikainen unettomuus verottaa jaksamista.

Minä teen ihan samaa kuin "ei masentuneet", joskin vaatii aikamoisia ponnistuksia.

Mä en ole herännyt enää vuosiin virkistäytyneenä. Päivä menee aina enemmän tai vähemmän väsyneenä.

ap

Viikonloppuna sain puuskan ja silitin varmaan kuukauden pyykit korista, nyt mennyt taas alamäkeä..

ap

Töissä. Aamulla kiroan sitä, että olen herännyt ja töissä kuljen zombiena, kunnes voin lähteä kotiin. En saa tehtyä mitään kotona, töissäkin teen vain minimin. On täysin mahdotonta, että jättäytyisin pois töistä, sillä rahat eivät riitä elämiseen muuten.

Ulkoilen jokapvä. Kierrän pikkulenkin useita kertoja päivässä. En kyllä makaa sängyssä tai nuku. Masennun niistä lisää. Sisätiloissa rupean kiertämään ympyrää jos oleilen kauan sisällä. Sisällä silmäilen lehtiä. Katson telkkariakin. Pyrin valitsemaan ohjelmat ja sitten kiinni. Joskus neulon ja kuuntelen radiota. Harvoin kuitenkin. Radiota kuuntelen puheohjelmia. Musiikki on usein sillisalaattia ja  alkaa ahdistaan. Parempi kuunnella CD.tä. Pidän Bluesista ja klassisesta musasta. 

Ihmisiä tapailen harvakseltaan. Joka päivä kuitenkin jutskaan vähän pihapiirissä. Sellaista pikkupuhetta. Niin ja keleilen näit sivujakin. 

Yritän opiskella. Keskittymiskyky vaihtelee masennuksen takia paljon, joten se on paljon tehottomampaa kuin aiemmin. Hävettää. Aiemmin olin loistava opiskelija ja nykyisin saan suorituksia kokoon vain minimimäärän.

Itse olen ollut masentuneena noin vuoden ja viimeiset puoli vuotta olen vuorotellut joko Netfilxiä sängyssä tai TV:tä sohvalla koko päivä. Nyt vihdoinkin on lääkkeiden ja terapian avulla alkanut näkyä muutosta parempaan, ja vaikka silti suuri osa päivästä meneekin sängyssä, en osaa sanoin kuvailla kuinka hyvältä tuntuu välillä motivoitua opiskelu tai työhommista. Esimerkiksi eilen sain pitkään stressanneet paperihommat tehtyä ja tunsin suurta ylpeyttä itsestäni ja hyvä olo kesti koko päivän. Itsekin haluaisin olla jaksava ja aktiivinen kuten ennen olin, mutta yritän muistaa, että kyseessä on sairaus, ja kun sen yli pääsen, voin taas olla jaksava.

Yritän pitää jotain rytmiä/rutiinia. Syön pakolla aamupalaa, juon kahvia, luen lehteä, vähän yritän siivoilla (siivoton koti, tekee minut levottomaksi), pesen pyykkiä, vaikka sitä ei pahemmin olisikaan. Yritän ulkoilla, mutta nyt esim kahteen kuukauteen en ole vain pystynyt lähtemään ulos, kuin pakolliset kauppareissut tekemään. Jos pitää asioida jossain - se vie energiat loppupäiväksi. Yritän vältellä puhelimella soittamista. Opiskelen, mutta huonoina päivinä en vain saa edes avattua kirjaa. Välillä tulee niitä hyviä päiviä ja saa energiaa tehdä vaikka ja mitä - mutta se ilo ei kestä kauaa.

Voi huoh.

Töissä 7-15, töiden jälkeen suoraan kotiin ellen käy kaupassa. Katon jotain sarjaa/leffaa ja syön. Sitten nukkumaan siinä 18-20 aikaan. Sama jatkuu koko viikon. Viikonloppuisin lähinnä makaan sängyssä, syön, katon telkkaa, luen kirjaa.

Käyn pienillä kävelylenkeillä, laitan ruokaa ja yritän syödä terveellisesti, yritän pitää päivärytmiä, pidän koirasta huolta, yritän nähdä välillä ystäviä, ravaan hoitotapaamisissa ja kamppailen väsymyksen kanssa. Kaikki tämä kelaillessa kaikenlaisia ajatuksia, kuten, onko minusta enää ikinä takaisin tuottavaan toimintaan ja miten ihmeessä siihen joskus kykenin. Tuntuu, kuin oma pää olisi vaihdettu ei toimivaan.

Uneksin että olis lapsia jotka laittaa kouluun ja joiden vuoksi voisi jaksaakin tehdä jotain tässä elämässä.

Lähden kävellen käymään kaukana kaupassa ihan vain katselemassa, vaikka sama kauppa olisi lähelläkin. Siihen saa ainakin aikaa kulumaan ja tulee liikettä.

Vierailija kirjoitti:

Päivisin ilmaistöissä tyhjänpanttina (mieluummin olisin kotona).

Iltaisin perheen kanssa kotona. Yritän harrastaa liikuntaa aktiivisesti, mutta pitkäaikainen unettomuus verottaa jaksamista.

Unettomuus on mulle raskainta kestää, kun se vie viimeiset voimien rippeetkin, kun pahaksi yltyy. Sitten kun se menee pahaksi, niin pahimmillaan olo on taistelua joka hetki päivästä pahan olon kanssa. Illalla käy ylikierroksilla väsymyksestä ja entistä hankalampi saada unen päästä kiinni :( Mikään lääkekään ei ole auttanut, niin että hyödyt olisi haittoja suuremmat. En pystyisi sitoutumaan tämän unettomuuden kanssa oikein mihinkään työhön, tai ainakin olisin siitä varmaan sairaslomalla paljon.

Itken.

Vierailija kirjoitti:

Itken.

<3 Jaksamista.