Lue keskustelun säännöt.
"Kaikki kritiikki ei ole kateutta" kuulee usein sanottavan tällä palstalla. Milloin tiedän, kun kritiikki ON kateutta?
27.08.2018 |
Olen usein tällä palstalla kuullut sanottavan, ettei kaikki kritiikki ole kateutta, eikä siinä mitään, mutta minua kiinnostaisi, onko jotain merkkejä, mistä tiedän kritiikin olevan kateutta?
Luullakseni kritiikin tulisi kuulostaa tältä: "Saralla on lyhyt pottunokka, liian kapeat huulet, pyöreä naama ja silmät kuin sialla, mutta sanoin tämän vain koska olen kateellinen ja sisimmässäni pidän häntä kauniina" jotta voisin olla varma, että jaahas, tässä siis ihminen joka kritisoi toisen ulkonäköä koska on kateellinen. En kuitenkaan koskaan ole tällaista lausetta nähnyt, että ensin kritisoidaan ja sitten kerrotaan, että kateudesta oli tällä kertaa kyse.
Ihan siis puhtaasta mielenkiinnosta kysyn, että milloin on aiheellista ajatella kritisoinnin johtuvan kateudesta, kun ei sitä ole kukaan koskaan kertonut?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Et oikein mistään. Jos minä sanon, ettei joku missi tai jopa jonkun kilpailun osanottajista kukaan ole kaunis, se ei ole kateutta, se on vain mielipiteeni. Todisteeksi siitä riittänee, että mielestäni suurin osa misseistä kuitenkin on kauniita. Eikä se, jos sanon ettei joku ole kaunis, tarkoita sitä, että pitäisin heitä rumana, vaikka usein niin tulkitaan. Aika hyvä merkki on sen, että kateuteen yleensä liittyy jollain tavalla minä-muoto. Esim. anoppini osasi olla todella kateellinen vähän kaikesta. Kun joku vaikkapa osti auton, alkoi hän valittaa, kuinka hänellä ei ole ollut varaa autoihin. Tämä kateus on selvää. Tai toinen ääripää, itsekorostus tai oman läheisen korostus. Jos joku aikuinjen vaikkapa piirtää kohtalaisen hyvin, saattaa joku täällä kehua, kuinka viisivuotias tyttäreni piirtää paremmin. Tuo on jo niin ilmiselvää liioittelua, että se menee kateuden puolelle.
Mielipiteesi kannattaa pitää omana tietona kun ei ole kaunista sanottavaa.
Käytöstavat estävät kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et oikein mistään. Jos minä sanon, ettei joku missi tai jopa jonkun kilpailun osanottajista kukaan ole kaunis, se ei ole kateutta, se on vain mielipiteeni. Todisteeksi siitä riittänee, että mielestäni suurin osa misseistä kuitenkin on kauniita. Eikä se, jos sanon ettei joku ole kaunis, tarkoita sitä, että pitäisin heitä rumana, vaikka usein niin tulkitaan. Aika hyvä merkki on sen, että kateuteen yleensä liittyy jollain tavalla minä-muoto. Esim. anoppini osasi olla todella kateellinen vähän kaikesta. Kun joku vaikkapa osti auton, alkoi hän valittaa, kuinka hänellä ei ole ollut varaa autoihin. Tämä kateus on selvää. Tai toinen ääripää, itsekorostus tai oman läheisen korostus. Jos joku aikuinjen vaikkapa piirtää kohtalaisen hyvin, saattaa joku täällä kehua, kuinka viisivuotias tyttäreni piirtää paremmin. Tuo on jo niin ilmiselvää liioittelua, että se menee kateuden puolelle.
Mielipiteesi kannattaa pitää omana tietona kun ei ole kaunista sanottavaa.
Käytöstavat estävät kiusaamista.
Eli jos kaveri ihastuu mekkoon, joka ei yhtään sovi hänelle, pitää sanoa, että ihan nätti se on? Tai jos joku talon piha on roskaa täynnä, pitää naapureiden vain olla hiljaa ja tyytyä osaansa? Jos täysin lauluäänetön haluaa idolsiin, on oltava hiljaa sen sijaan että sanoisi suoraan, että saattaa nolata itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi Cheek-ketjuissa on haukuttu hänen ulkonäköään ja nämä haukkukommentit ovat keränneet paljon yläpeukutuksia. Jos tältä haukkujalta, joka tämän itse mieltää kritiikiksi, kysyisi, että oletko mahdollisesti kateellinen, niin kuinka epätodennäköistä olisi, että hän vastaisi myöntävästi? Tai edes kukaan niistä, jotka ovat kommenttia yläpeukuttaneet? Tätä tarkoitan.
Ap
Mä en oo niihin keskusteluihin ikinä osallistunut enkä haku ketään muutenkaan, mutta jos rehellisesti sanoisin mielipiteeni Cheekin ulkonäöstä se tulkittais varmaan kateudeksi. Mua vaan yksinkertaisesti vituttaa sen ihmisen asenne (ja musiikki) ja se rumentaa häntä entisestään mun silmissä noin nätisti sanottuna, en ole pätkääkään kateellinen. Ilman kuvaa en oikeasti edes muista miltä hän näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et oikein mistään. Jos minä sanon, ettei joku missi tai jopa jonkun kilpailun osanottajista kukaan ole kaunis, se ei ole kateutta, se on vain mielipiteeni. Todisteeksi siitä riittänee, että mielestäni suurin osa misseistä kuitenkin on kauniita. Eikä se, jos sanon ettei joku ole kaunis, tarkoita sitä, että pitäisin heitä rumana, vaikka usein niin tulkitaan. Aika hyvä merkki on sen, että kateuteen yleensä liittyy jollain tavalla minä-muoto. Esim. anoppini osasi olla todella kateellinen vähän kaikesta. Kun joku vaikkapa osti auton, alkoi hän valittaa, kuinka hänellä ei ole ollut varaa autoihin. Tämä kateus on selvää. Tai toinen ääripää, itsekorostus tai oman läheisen korostus. Jos joku aikuinjen vaikkapa piirtää kohtalaisen hyvin, saattaa joku täällä kehua, kuinka viisivuotias tyttäreni piirtää paremmin. Tuo on jo niin ilmiselvää liioittelua, että se menee kateuden puolelle.
Mielipiteesi kannattaa pitää omana tietona kun ei ole kaunista sanottavaa.
Käytöstavat estävät kiusaamista.Eli jos kaveri ihastuu mekkoon, joka ei yhtään sovi hänelle, pitää sanoa, että ihan nätti se on? Tai jos joku talon piha on roskaa täynnä, pitää naapureiden vain olla hiljaa ja tyytyä osaansa? Jos täysin lauluäänetön haluaa idolsiin, on oltava hiljaa sen sijaan että sanoisi suoraan, että saattaa nolata itsensä?
Siinä on eroa sanooko, että oot tuossa mekossa helvetin ruma tai ethän sä osaa laulaa pätkääkään kuin sanoa, että tuo ei oo ihan sun tyyliä tai aina voi mennä kokeilemaan, mutta ei kannata pettyä. Ja nämäkin kommentit vain mielipidettä kysyttäessä, koska kumpikaan asiahan ei sulle kuulu. Siitä naapurin pihasta taas voi tehdä valituksen esim. poliisille, koska oma kaatopaikka pihalla on laiton.
Ei se ilkeä kritiikki ole kateutta, se on vain ilkeyttä. Korostetaan sitä, että en todellakaan pidä ko. artistista ja halutaan vahvistaa asiaa. Enemmänkin tuo haukkuminen on epävarmuutta ja käänteistä itsekorostusta. Harvoin nämä samat tyypit mielestään hyvien muusikkojen ulkonäköön puuttuvat.