Ihastunut varattuun varattuna

^

Eikai puhe ole mitenkään huono vaihtoehto. Jos kummallekkin on selvää se että mitään muuta ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Eikai puhe ole mitenkään huono vaihtoehto. Jos kummallekkin on selvää se että mitään muuta ei käy.

Mietin miten pystyn töissä näyttäytymään jos olenkin lukenut hänen tunteitaan väärin, tai muuten reagoi negatiivisesti. En vaan keksi mitä muuta tekisin

Ei kannata puhua. Se menee kyllä ajan kanssa ohi kun ei itse ruoki tunnetta. Voi tuntua kärsimykseltä mutta usko siihen ettei se ikuisesti kestä. Perhettä ei kannata rikkoa tuollaisen takia. Niin harvat suhteet lopulta onnistuvat.

Vierailija kirjoitti:

Eikai puhe ole mitenkään huono vaihtoehto. Jos kummallekkin on selvää se että mitään muuta ei käy.

Ja sanoisit mitä ? Olen ihastunut sinuun, mutta en koskaan voisi pettää omaa miestäni, paitsi ehkä sinun kanssasi, eli miten on? Jos haluut testaa mua yhden kerran vaan, mä tiedän mestan mihin mennä ❤️

All you need is love kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikai puhe ole mitenkään huono vaihtoehto. Jos kummallekkin on selvää se että mitään muuta ei käy.

Ja sanoisit mitä ? Olen ihastunut sinuun, mutta en koskaan voisi pettää omaa miestäni, paitsi ehkä sinun kanssasi, eli miten on? Jos haluut testaa mua yhden kerran vaan, mä tiedän mestan mihin mennä ❤️

Sanoisin että olen ihastunut ja yrittäisin keskustella asiasta hänen kanssaan ja yrittää järkeillä tilannetta. En pettäisi ikinä.

Puoli vuotta ei ole mitään. Itse olin ~3 vuotta ihastunut työkaveriin, mutta en uskaltanut tehdä mitään. En tiennyt edes koko nimeä pariin vuoteen, joten stalkkaaminenkin jäi tekemättä :D

Kannattaa kyllä heti mennä juttusille ja koittaa tutustua. Itse paisuttelin koko jutun ihan järkyttäviin mittasuhteisiin, ja kun lopulta tutustuin paremmin olikin hän VIELÄ parempi. Mutta yksipuolista oli ihastus. Siinä meni se 3 vuotta aika täysin hukkaan, älä tee samaa virhettä. Olin tosin sinkku!

Hassasin juuri 7 vuotta pitämällä yllä suhdetta työkaveriin. Alussa oli kivaa, nyt kaduttaa.

Älä ruoki sitä tunnetta, päästä irti, se sattuu enemmän mitä pitemmälle päästät asiat.

Keskity itseäsi kehittäviin asioihin. Opiskele lisää jotain työhösi liittyvää, aloita uusi harrastus, jne...

Unohda koko juttu. Olen samantapaisessa tilanteessa. Puhuminen johtaa vain syvemmälle suohon, eli yritän pitää tunteet jäässä, niin kuin aavistelen toisenkin pitävän.

Tilanne meillä on täysin mahdoton mihinkään suhteeseen siltä välillä kontrolli pettää ja hyväilevä katse karkaa hänen suuntaansa.

Välillä katseemme kohtaa suut hymyilevät, mutta lopetetaan ajoissa, että pysyy vielä normaalin rajoissa.

Välillä tuntuu, että minä olen valmiimpi ylittämään rajan ja välillä hän.

Kannattaa puhua

Tule puhumaan

Ihastumistasi ja kielletyn hedelmän makua todennäköisesti vain lisää asian välttely. Epärealistisen tiukat odotukset siitä, ettei missään nimessä saa edes ajatella käyvänsä jörnimassa vieraissa - milloinkaan! ikinä! - pahentaa vain tilannetta. 

Länsimainen "romanttinen" parisuhdekonsepti valitettavasti ajaa ihmisiä (kaikkia osapuolia) toistuviin sydänsuruihin, vaikka meillä on vain yksi elämä josta nauttia. :/

Nämä on aina yhtä hauskoja. Ollaan ihan varmoja, että mies pettää juuri minun kanssa. Mitä kun ei petäkään? Sitten on hienoa olla työkaveri ja tunnelma korkealla työpaikalla.

pane sitä

Onko hiukan klisee. Olen aina ihmetellyt, miksi naiset ihastuvat työkaveriin. Miksi ei vaikka välillä jonkun baarin baarimikkoon tai sen työbussin kuskiin? Työpaikkaromanssithan nyt ovat kaikkein riskialttiimpia. Pahimmassa tapauksessa molemmilta lähtee sekä puolisot että työpaikat. Ehkä se onkin siinä jännityksessä, joka niistä riskeistä tulee. Mutta jos Ap olet valmis kohtaamaan ne riskit, niin go ahead.

Valkeakosken paperitehtailla oli kuulemma joskus sellainen johtaja, joka ei voinut sietää työpaikkaromansseja ja myös oli ilmoittanut siitä. Ja tällaisessa tapauksessa potkut tuli molemmille. Sitä ei tarina kerro, kuinka moni sai tästä syystä potkut.