Lue keskustelun säännöt.
Pelottaa että pilasin elämäni tavoittelemalla unelmiani
27.08.2018 |
Jätin aikuisella iällä vakituisen työni ja entisen alani. Aloin tehdä kovasti töitä sen eteen, että unelmani taidealalla työskentelystä toteutuisi. Pääsin alan arvostetuimpaan kouluun.
Nyt kuitenkin pelkään, että olen "ryssinyt" elämäni. Ko. taideala on äärimmäisen kilpailtu, palkkiot huonoja ja vaikka saan tehdä sitä mitä haluan, mielenterveyteni tuntuu olevan koetuksella. Pelkään koko ajan, etten kuitenkaan ole tarpeeksi hyvä.
Pelkään tulevaisuutta. Pelkään myös, että paluuta vanhalle alalleni ei ole; sekin on siinä mielessä vaativa ala, että hyppy toiselle alalle moneksi vuodeksi ei näytä hyvältä cv:ssä. En tiedä, millä rahalla tulen tulevaisuudessa elämään. Tuillako sitten?
Toisaalta tiedän, että olisin katunut koko loppuelämäni, jos en olisi lähtenyt yrittämään tätä taidealaa.
Tällainen päiväkirja-avautuminen tällä kertaa.
Kommentit (13)
Tee sitä loppuun asti. Laita kaikki peliin. Jos ei toimi niin ei toimi. Et sinä puille paljaille jää. Elä nyt, älä säästä vanhuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elät sosialistisessa maassa, joten vaikka kaikki menisi aivan päin seiniä, muut veronmaksajat elättävät sinut silti.
Ei siis mitään menetettävää, anna mennä vaan!
Itse samanlaisista syistä päätin keski-iässä olla tavoittelematta unelmaani sillä tavalla, että siitä tulisi ihan ammatti. It-ala kyrsi, mutta 5500 euroa kuussa tilille ja varsin varma työpaikka lämmittää. Päätin että voin harrastaa intohimoani harrastuksena, niin ei tarvitse stressata sillä elämisestä taloudellisesti.
Vaimo teki jo nuorena samanlaisen valinnan. Kun taiteella ei elä, niin sitten pitää rinnalla tehdä jotain muuta. Kun hän oli välillä määräaikaisena päiväkodissa, siellä oli myös teatteritaiteen maisteri tienaamassa rahaa produktioiden välillä.
Vierailija kirjoitti:
Itse samanlaisista syistä päätin keski-iässä olla tavoittelematta unelmaani sillä tavalla, että siitä tulisi ihan ammatti. It-ala kyrsi, mutta 5500 euroa kuussa tilille ja varsin varma työpaikka lämmittää. Päätin että voin harrastaa intohimoani harrastuksena, niin ei tarvitse stressata sillä elämisestä taloudellisesti.
Ymmärrän tämän hyvin, mutta toisaalta: harrastus ei kuitenkaan ikinä ole sama kuin saada alan korkeakoulutus ja päästä todella tekemään taidetta. Tarkoitan, että opinnot ovat kuitenkin olleet niin syventäviä, etten harrastamalla olisi ikinä itse päässyt yhtä syvälle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teetkö varsinaista taidetta, vai jotain luovaa?
Olisi kannattanut jäädä siihen entiseen vakituiseen työhön. Taideala ei työllistä. Näinä aikoina ei kannata luopua vakituisesta paikasta hyvällä alalla, varsinkaan taidealan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse samanlaisista syistä päätin keski-iässä olla tavoittelematta unelmaani sillä tavalla, että siitä tulisi ihan ammatti. It-ala kyrsi, mutta 5500 euroa kuussa tilille ja varsin varma työpaikka lämmittää. Päätin että voin harrastaa intohimoani harrastuksena, niin ei tarvitse stressata sillä elämisestä taloudellisesti.
Ymmärrän tämän hyvin, mutta toisaalta: harrastus ei kuitenkaan ikinä ole sama kuin saada alan korkeakoulutus ja päästä todella tekemään taidetta. Tarkoitan, että opinnot ovat kuitenkin olleet niin syventäviä, etten harrastamalla olisi ikinä itse päässyt yhtä syvälle.
Ap
Tiedätkö mikä taiteen tekemiseen riittää?
Halu ja intohimo luoda jotain uutta.
Joku "alan korkeakoulutus" on kyllä todella epäoleellista oikean taiteen tekemisen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse samanlaisista syistä päätin keski-iässä olla tavoittelematta unelmaani sillä tavalla, että siitä tulisi ihan ammatti. It-ala kyrsi, mutta 5500 euroa kuussa tilille ja varsin varma työpaikka lämmittää. Päätin että voin harrastaa intohimoani harrastuksena, niin ei tarvitse stressata sillä elämisestä taloudellisesti.
Ymmärrän tämän hyvin, mutta toisaalta: harrastus ei kuitenkaan ikinä ole sama kuin saada alan korkeakoulutus ja päästä todella tekemään taidetta. Tarkoitan, että opinnot ovat kuitenkin olleet niin syventäviä, etten harrastamalla olisi ikinä itse päässyt yhtä syvälle.
Ap
Totta tuokin ja tavallaan ihailen ihmisiä jotka on tehneet tuon valinnan. Onhan se rohkeampaa kuin omani, ja jos tosiaan on lahjoja ja intohimoa niin voi päästä pitkällekin. Tai jos se intohimo taiteeseen on niin suuri, että mieluummin kärsii esim. taloudellisia isojakin vastoinkäymisiä saadakseen elää taiteelleen, niin silloin se varmaan on ainoa mahdollinen valinta omaa onnellisuutta ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse samanlaisista syistä päätin keski-iässä olla tavoittelematta unelmaani sillä tavalla, että siitä tulisi ihan ammatti. It-ala kyrsi, mutta 5500 euroa kuussa tilille ja varsin varma työpaikka lämmittää. Päätin että voin harrastaa intohimoani harrastuksena, niin ei tarvitse stressata sillä elämisestä taloudellisesti.
Ymmärrän tämän hyvin, mutta toisaalta: harrastus ei kuitenkaan ikinä ole sama kuin saada alan korkeakoulutus ja päästä todella tekemään taidetta. Tarkoitan, että opinnot ovat kuitenkin olleet niin syventäviä, etten harrastamalla olisi ikinä itse päässyt yhtä syvälle.
Ap
Tiedätkö mikä taiteen tekemiseen riittää?
Halu ja intohimo luoda jotain uutta.
Joku "alan korkeakoulutus" on kyllä todella epäoleellista oikean taiteen tekemisen kannalta.
Se on toki filosofinen kysymys sitten, mikä on taidetta ja kuka on taiteilija. Fakta kuitenkin on, että ilman alan koulutusta tai muuten poikkeuksellisen vahvoja näyttöjä ei voi saada esimerkiksi apurahoja tai kuulua liittoon. Itse koin, että koulutus kehitti minua taiteen tekijänä syvemmälle kuin minne olisin voinut omin voimin päästä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Tuli vaan tämä mieleen.)
Mutta oikeasti, kumpi tuo enemmän iloa työnä, uusi vai vanha työ? Ensimmäistä ei ole järkeä tehdä jos ainoa ilo on raha eikä toista jos tekemisen hukkuu stressiin tms.
Jaa, olen miettinyt samanlaista siirtoa.