Tätäkö työn saaminen vaatii?

No ei. Mulle on jopa tarjottu työpaikkoja hakematta viimeisen vuoden aikana, eikä mulla ole mitään sosiaalisen median tilejä, ei edes LinkedIniä. Olen myös erakkoluonne joka en taatusti noudata ohjetta "Tapaa jatkuvasti uusia ihmisiä". Mutta kun olen it-alalla parikymmentä vuotta ollut, on vanhoja työkavereita jotka pitää minua kovana asiaosaajana, ja siksi suosittelevat toisinaan työvoimaa etsiville nykyisille työnantajilleen ja sieltä sitten ottavat yhteyttä.

Nykyisen työpaikkani sain kaikkien ohjeiden vastaisesti. Esim. ilmoitin heti haastattelussa että olen kyllä kova tekemään töitä, mutta kaiken maailman työajan ulkopuoliset kissanristiäiset ja muut sosiaaliset hömpötykset jätän suosiolla väliin, koska käytän mieluummin vapaa-aikani muuhun kuin työhön liittyvään asiaan. Sanoin myös ,etten koskaan tee ylitöitä, mutta olen nopea tekemään töitä työaikana. Sain työpaikan ja pomo sanoi myöhemmin että tykkäsi heti mun tyylistä.

Ensimmäinen fakta on se, että työpaikat saadaan suhteilla. Voisin keksiä tähän jonkun sopivan prosentin, vaikkapa 78,2 % työpaikoista täytetään suoraan suhteilla. Se ei pidä tietenkään paikkaansa, koska keksin luvun itse. Mutta fakta on kuitenkin, että melkein kaikki työpaikat täytetään suhteilla. Ne voivat olla piilotyöpaikkoja tai julkisessa haussa olevia työtehtäviä, yhtä kaikki.

Luotatko itse enemmän tuttuihin vai tuntemattomiin? Tämä on syy, jonka vuoksi työpaikat täytetään yleensä suhteilla. Työnantajat kyselevät ensimmäisenä omista verkostoista sopivia tekijöitä ja jos sopivaa henkilöä ei löydy, avataan julkinen haku tai palkataan rekrytointikonsultti.

Headhunterit ja rekrykonsultit etsivät taas ihmisiä omista verkostoistaan ja tuttavapiiristään.

Asiakaspalveluun riittää usein hyvä ulkonäkö, muuten työpaikat menevät suhteilla tai joissakin paikoissa osaamisen ja koulutuksen perusteella.

Ei tuosta LinkedIn:stä oikeasti kovinkaan moni työnantaja ole kiinnostunut.

Aika harva. En todellakaan aio perustaa twitter-tiliä tai blogia tai rakentaa jotain keinotekoista henkilöbrändiä.

Taidan jäädä työttömäksi... Oma persoonallisuustyyppi on jotain ihan muuta kuin tuossa kuvatulla työnhakijalla. Hyppään ennemmin sillalta alas kuin aloitan moisen viihdeshow:n pyörittämisen.

Minun työpaikan saaminen ei vaatinut muuta kuin suhteita. :)

Vierailija kirjoitti:

Ei tuosta LinkedIn:stä oikeasti kovinkaan moni työnantaja ole kiinnostunut.

Riippuu varmaan alasta. It-alan ihmiset saattaaa saada sitä kautta työtarjouksia ihan ulkomaita myöten ilman että edes hakee mitään töitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuosta LinkedIn:stä oikeasti kovinkaan moni työnantaja ole kiinnostunut.

Mä olen kyllä saanut LinkedInin kautta pari yhteydenottoa, jotka ovat johtaneet haastatteluun asti.

Yhteiskunnan eliitti ei tee tavallisia palkkatöitä eikä hae töitä tuolla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuosta LinkedIn:stä oikeasti kovinkaan moni työnantaja ole kiinnostunut.

Riippuu varmaan alasta. It-alan ihmiset saattaaa saada sitä kautta työtarjouksia ihan ulkomaita myöten ilman että edes hakee mitään töitä.

No ainakaan julkishallinnossa työskentelevänä ei profiilini ole kiinnostanut kuin entisiä koulukavereita.

Suomessa pärjää hyvin ilman töitä.

No johan on.. Mä hain muinoin kunnalta töitä ihan paperisella hakemuksella vastavalmistuneena. Oli yksi A nelonen jossa kuva ja vähän tekstiä sekä liitteenä suositus kesätyöpaikasta. Tähän päivään asti on töitä riittänyt eri toimipaikoissa.

Vierailija kirjoitti:

No johan on.. Mä hain muinoin kunnalta töitä ihan paperisella hakemuksella vastavalmistuneena. Oli yksi A nelonen jossa kuva ja vähän tekstiä sekä liitteenä suositus kesätyöpaikasta. Tähän päivään asti on töitä riittänyt eri toimipaikoissa.

Ennen vanhaan homma toimikin noin, mutta ei tuo enää riitä mihinkään.

Jutussa on ihan asiaakin, mutta näkökulma on kapea. Olen tismalleen samaa mieltä siitä että "lähetettyjen työhakemusten määrä ei ole mikään mittari työnhaun aktiivisuudelle". On täyttä ajanhukkaa lähettää 500 hakemusta ja marttyroitua, jos ei alun perinkään ole ollut vaadittua koulutusta, osaamista tai kokemusta. Kun hakijoita on vähintään kymmeniä, sinne ei tarvita kuin yksi hakija, jolla näitä on. Silloin se hakemusten määrä ei millään tavalla paranna työllistymismahdollisuuksia.

Itsensä markkinoinnissa ei ole kyse pelkästä "asenteesta". Kaverini oli erittäin motivoitunut työnhakija, mutta kärsi paniikkihäiriöstä. Työnsaanti oli todella hankalaa. Introvertti haluaisi mennä töihin asia ja osaaminen edellä, mutta usein on pakko näytellä roolia, joka ei lainkaan kuvasta omaa persoonaa. Kuitenkin samaan aikaan pitäisi olla rehellinen ja aito haastattelutilanteessa.

Totta on, että jo Linkedin-profiilin olemassolo ja sen liittäminen CV:hen on parempi kuin ei lainkaan profiilia. Ja CV pitää laatia niin, että "kärkiosaaminen" välittyy niiden muutamien sekuntien aikana, jolloin rekryhenkilö jo karsinoi sinut. Lähes kaikki työpaikkani olen saanut suhteilla, loput enemmän tai vähemmän hyvällä tuurilla ja sattumalta oikeaan osuneella ajoituksella.

En oikein usko vippaskonsteihin, en aina edes koulutuksen voimaan. Oikotietä onneen (jos työntekoa sellaiseksi voi kutsua) ei ole.

Artikkelin esimerkki hyönteisruoka-asiantuntijuudesta oli aika heppoinen. Siinä oli viisi tehtävää, jotka kuulemma ihan helposti onnistuu viikossa. Yksi oli luennon pitäminen jossain oppilaitoksessa. En oikein usko, että kouluissa tehdään päätöksiä noin nopeasti, siis että jos esim. maanantaina ottaa kouluun yhteyttä, niin jo perjantaihin mennessä on saanut luentonsa pidettyä. 

Jopa tällainen keski-ikäinen, keskiluokkainen perheenäiti myisi ennemmin huumeita kuin suostuisi tuohon.

Uskon, että nuorten, vasta vähän työkokemusta hankkineiden osalta jutun teksti varmaan pitää pitkälti paikkansa. Samoin varmsti vähemmän koulutusta edellyttävien työtehtävien osalta. Pitää erottua massasta ja luoda suhteita tullaakseen nähdyksi.

Itse olen jo hieman yli 40-vuotias akateemisesti koulutettu asiantuntija ja työskenneltyäni ensin yli 15 vuotta yhden työnantajan palveluksessa, nyt vaihtamassa työpaikkaa jo toista kertaa runsaan vuoden sisällä. Molemmat paikat ovat löytyneet Oikotiellä/Monsterissa olleen ilmoituksen perusteella ja olen ne saanut ilman suhteita, ihan omilla näytöilläni.

Kyllä näyttö onnistumisista työelämässä ja tietysti kyky itse kertoa vahvuuksistaan ja onnistumisistaan (sekä kirjallisesti hakemuksessa että suullisesti haastattelussa) riittävät edelleen oikein mainiosti, kun haetaan osaajaa asiantuntijatehtäviin.

LinkedIn -tili minulla on ja sitä näyttävät rekrytoijat käyneen katsomassa prosessin aikana. Muuten en ole läsnä sosiaalisessa mediassa enkä näe, että olisi millään tapaa tarpeen.

Minua ei kiinnosta esitellä somessa koulutustani, työhistoriaani tai verkostojani. Se on yksityistä tietoa. Kuka tahansa huijari voi hyötyä LinkedInistä.

Joko on esittelyvideo tehtynä? Ja linkki omille nettisivuille?

Oksettaa tämä pinnallisuus. Enää ei tavallinen ahkeruus riitä. Pitänee perustaa oma firma ja työllistää itsensä pienyrittäjänä.