Juotteko yksin ikinä?

Kännit juon aina yksin, muiden seurassa hillitymmin.

Maalla juon ja saunon, surffailen yms., jos sattuu huvittamaan.

Aika usein. Parhaillaan. Itseasiassa mä harvoin käyn illanistujaisissa tai baareissa. Se on niin kallista ja mä en tarvii mitään hälyä ympärilleni... sitten se kotiin matkustelu, kun asuu vähän syrjässä. Äh.

Kalsarikännit on parasta ja mikäs tässä palstalla on teidän seurassa turista. Voi valita mieleisensä musaa ja kattella ihan mitä itse lystään.

Ehkä kasarilla tää ei olisi ollut kovin hohdokasta. ;)

Kyllä, lasi tai pari yksinään on just parasta.

Vierailija kirjoitti:

Yksin juominen on merkki sekä masennuksesta, että alkoholiongelmasta.

Myönnän olevani masentunut. Alkoholiongelma on ollut silloin, kun en meinannut saada pulloa auki.

t. se yksin kännäävä

Ei ole ystäviä. Siis juon yksin. 

Up

En juo

Nollaavat kalsarikyykyt muutaman viikon välein on tapana. Olen nuorena viettänyt vilkasta baarielämää mutta ei sitä enää jaksa. Toki mielummin poikkeaisin sen muutaman viikon välein ystävän kanssa parantamassa maailmaa pitkän kaavan mukaan, mutta sellaista seuraa ei toistaiseksi ole. Baareissa on sitä paitsi melko skeidaa musiikkia, kotona saa luukuttaa mitä mielii. Joskus kyllä tulee kaukana asuvan frendin kanssa otettua camilärvit. 

Juon kahvia ja vettä

Juon yksin yhden tai kaksi olutta, lonkkua tai sidukkaa. Yleensä en enempää, enkä tätäkään juopumistarkoituksessa vaan hyvän ruoan kera lauantai-illan ratoksi.

Joskus on mukava ottaa muutama olut ihan yksikseen ja vaikka palstailla tai muuten surffailla.

N38

Yksin kotona. Yhden puolukkasiiderin ostin Prismasta. Ei kyllä maistu samalta kuin hyvässä seurassa Teerenpelissä.

Juon harvoin, yhtä paljon/vähän seurassa ja yksin.

Huonosta avioliitosta eronneena, en osannut ymmärtää tätä rauhaa, että voi yksin ja omassa rauhassa juoda valkoviiniä parvekkeella,ilman, että joku on koko ajan arvostelemassa ja vaatimassa jotain. Uskomaton tunne, kun saa olla oma itsensä, ilman meikkiä ja kotivaatteissa. Mieluummin köyhänä, kuin jatkuvan kontrollin alaisena. Se joka ei tätä ole kokenut, ei voi ymmärtää.

En koskaan. Tarttis varmaan vielä "vanhoilla" päivillä opetella ;) 

Todellakin. Mieluummin melkein yksin kuin porukassa.

Lähes aina yksin teriä..Poikkeuksena ,kun nautitaan skumppaa tai valkkaria miehen kanssa.

Kyllä, kun haluaa nautiskella.. Muutama spesiaali drinksu. Giniä. Just for me.

Vierailija kirjoitti:

Huonosta avioliitosta eronneena, en osannut ymmärtää tätä rauhaa, että voi yksin ja omassa rauhassa juoda valkoviiniä parvekkeella,ilman, että joku on koko ajan arvostelemassa ja vaatimassa jotain. Uskomaton tunne, kun saa olla oma itsensä, ilman meikkiä ja kotivaatteissa. Mieluummin köyhänä, kuin jatkuvan kontrollin alaisena. Se joka ei tätä ole kokenut, ei voi ymmärtää.

Olen kokenut, todellakin ymmärrän! Yksi niistä monista asioista jotka ovat, ah, niin paljon helpompia ja nautinnollisempia ja luonnollisempia ja ongelmattomampia ja ilahduttavampia kuin entisessä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vain max 1-2 lasia viiniä, siinä on raja. Pelottaa että otan tavaksi ja alan juopottelemaan ajan myötä.

Tämä oli jostain syystä saanut paljon alapeukkua mutta pelko on kyllä aiheellinen, nimim. kokemusta on. Olisinpa itsekin aikanaan pysynyt noin kohtuullisissa määrissä. Näistä suuremmista määristä eroon pyrkiminen on pirullista: pitkäaikainen liika juominen kaivaa mielialaa yhä syvempään kuoppaan ja yksinäisyyden tuomaa ahdistusta tekee mieli työntää hetkeksi pois yhä useammin ja suuremmilla määrillä.