Ärsyttävät " lohdutukset"

Monet tästä pinosta luetut kommentit on olleet tuttuja. Ehkä kuitenkin koomisin, mutta samalla tosi loukkaavakin kommentti tuli mieheni kaverilta. Hän tiesi lapsettomuudestamme ja hoidoistamme samoin kuin kaikki kaverimme. Tietenkään hän ei ymmärtänyt sinänsä itse hoitomuodoista mitään, mutta tiesi että meidän lapsettomuudelle ei varsinaista selittävää syytä ollut silloin löytynyt. Hän sitten kerran meillä ollessaan tuppautui minun seuraan niin että jäätiin kahdestaan huoneeseen ja otti puheeksi hoidot. Ja siinä hän ihan vakavalla naamalla silmät kirkkaana kysyi minulta, että olemmeko me nyt varmasti harrastaneet seksiä kun sitä kyllä tarvitaan siinä että tulee raskaaksi!!! En tiedä kumpaa olisin pidätellyt, itkua vai naurua. Olis varmaan pitänyt naama pokkana kysyä, että pitääkö seksiä tosiaan olla että lapsia tulee?! Ja todeta että hän taisi nyt ratkaista meidän lapsettomuusongelman samantien... Totesin tyynesti, että voin luvata että meillä on seksiä ollut enemmän kuin heillä (heillä oli silloin pieni lapsi) ja että nuo asiat kyllä kysytään ennen kuin hoitoja aletaan tehdä.



Loviisa

ja ne jotka tietää,on onneks kaikki melko asiallisia ollu:) välillä kyllä tosin ottaa paras kaverini päähän, sillä tärppäs 1. lapsi muistaakseni tokasta kierrosta ja 2. lapsikin vissiin tokasta tai kolmannesta,ja se välillä heittää kans näitä " joka päivä seksiä" -kommentteja. ollaan yritetty yks kierto sitäkin,eipä tuottanut tulosta... ja sit nyt toista odottaessaan se välillä on et " en jaksa odottaa elokuulle,et tää syntyis jo" ... mä jaksaisin odottaa vaikka ens vuoden elokuulle, jos tietäsin et sillon saan vauvan! onneks meillä on niin läheiset välit,et voin sanoo sille aika suoraan,millon sen kommentit loukkaa... ja vaikeehan se varmaan onkin varoo joka sanaa,kun ei niitä mitenkään pahalla tarkota:) yritän siis ymmärtää muitakin,vaikka se välillä on tosi vaikeeta...

Eilen tuli taasen ärsyttävää kommenttia. Menkat alkoi ja joka kerta iskee masennus niistä, kai se johtuu hormoneista ja pettymyksestä ja mielestäni normaalia, kun lasta ollaan 2 vuotta toivottu, yhtään menkkoja ei kestäisi enää.

Tää kaveri vaan meinas, että ei saa stressata ollenkaan, että elimistöllä on stressi päällä jos noita asioita miettii.

No tuleehan niitä mietittyä kun pakko käydä asioita läpi. Muuten en ajattelekaan, mutta ne menkat. Niistä lähtee se mielipaha liikkeelle ja edes silloinkaan ei sais surra???? Just, ei nuo ymmärrä jos ei satu omalle kohdalle

... että: " No, ajattele asiaa siltä kannalta, että eipähän tartte kestää synnytyksen rääkkiä eikä raskauspahoinvointeja."



Niin hullulta kuin se meistä kaikista varmaan tuntuukin, niin minäkin olen maksanut tuhansia euroja siitä mahdollisesta ilosta, että saisin joskus kokea raskauspahoinvoinnit, synnytyksen ja imetyksen... Vielä ei ole osunut kohdalle.

Moni kommentti kuulostaa tosi tutulta...ikävä kyllä! Itse rohkaistun viime syksynä ja ajattelin, että lähipiirin olisi varmaan ihan hyvä tietää mistä välillä tuulee, kun tuo pinna saattaa aika-ajoin kiihtyä sekunnissa nollasta sataan! No aloin sitten pohjustamaan keskustelua ystäväni kanssa (jolla yksi lapsi ja toinen syntyy kesällä). Aloitin varovaisesti puhumaan siitä, kuinka kaikilla ei ole mahdollisuutta saada lapsia jne. Vähän aikaan mua kuunneltuani hän tokaisi mulle, että ne ihmiset on rasittavia eikä päästä lapsettomuuden takia lapsistaan ikinä " irti" ...kiva! Juttu jäi sitten siihen, eikä hän siis todellakaan tiedä vieläkään!



Lähipiirissä on kyllä nyt meillä molemmilla ihmisiä, jotka tilanteen tietää ja se on toiminut ihan mielettömän hyvin. Vaikka heistä kukaan ei tän asian kanssa paini ymmärtää meitä uskomattoman hyvin. Helpottaa itseä ja puolisoa tosi paljon kun ihmiset ympärillä suhtautuu tarvittaessa meidän suruun ja murheeseen myötämielisesti ja jaksaa kuunnella - se kuunteleminen on ainakin musta ensiarvoisen tärkeää. Kun vihdoin tajusin ketkä ovat omista parhaista ystävistä niitä, joille asiasta voin puhua, kivi vierähti mun sydämeltä ja mieli on taas paljon avoimempi. Harmi, etteivät kaikki voi suhtautua asiaan samoin ja ainahan joku tietämätön noita " mieltä lämmittäviä kommentteja" laukoo =(

joiden paras neuvo mun lapsettomuuden hoitoon on, että " lopetat sen stressaamisen etkä ajattele koko asiaa, niin olet raskaana ennenkuin huomaatkaan!" Ai katos, mä en tullutkaan ajatelleeksi. Kuinka idioottimaista meiltä tuhlata satoja ja kohta jopa tuhansia euroja lapsettomuushoitoihin!



Toinen kommentti joka meinasi räjäyttää pari verisuonta päästä, tuli korviini mutkan kautta. Ystäväni miehen sisar on tosiuskovainen, jonka asenne elämään on, jos kauniisti sanoisin, hieman värittynyttä. Ystäväni oli sitten jotain maininnut meidän lapsettomuudesta tällä tyypille (meidän lapsettomuus ja -hoidot eivät ole mikään salaisuus), ja tyyppi oli ensin kertonut rukoilevansa meidän puolesta ja sitten pyysi ystävääni kehoittamaan mua lukemaan yhden raamatun kohdan. Kohta raamatusta oli jostain tarinasta, missä aviopari on lapseton ihan vanhalle iälle asti, kunnes tulevat oikeaan uskoon, rukoilevat lasta ja saavat sen ja sata kaveria sille...



Että tämmöinen lahjus on kaikille meille uskomattomille porkkanana nenän edessä roikkumassa! Rukoilemaan vaan, ei tarvitse enää hoidoissa käydä! Jos vaan oma usko on myynnissä, niin hyvä diili... Vieläkin ketuttaa moinen asenne. *grr*



-v-

Tutun kuuloista. Paras/pahin kohtaamani kommentti tuli kolleegan suusta. Hän sattui näkemään sukulaistemme vauvan kuvan tietokoneellani ja kysyi sitten enkö minä haluaisi myös omaa vauvaa. No, ajattelin että voisin tavallisen ympäripyöreän vastauksen sijaan vihjaista miten asianlaita on, joten vastasin että tottakai haluaisin. Hän siihen että " no sellaista sitten hankkimaan!" . Sanoin ettei tässä todellakaan ole kyse yrityksen puutteesta. Tämä älyn jättiläinen sitten vastasi " no mutta yrittääkää lisää, se yrittäminenhän vasta mukavaa puuhaa onkin" . Juupa juu...

Tosi monet noista fraasesita on kyllä kuultu..

joku tossa ekalla sivulla kirjoitti et tuskan voi ymmärtää vain toinen lapsettomuudesta kärsivä. Asialla on myös käänteinen puoli meinaa. se toinen joka ymmärtää osaa myös sanoa pahimmat lauseet.

Eräs sukulaisemme joka on melko läheinen (lue OLI läheinen) on yrittänyt lasta 4 vuotta tosin nyt jo vauvan saanut. Siltä ne pahimmat kommentit olen kuullut ikinä.

Oikein vihaksi pistää kun se alkaa puhumaan.. jos puhutaan säästä niin jollain ihmeen kummalla se kääntää sen lapsettomuuten ja siihen kuinka toivottomia ollaan.

Aluksi ajattelin et vika on vaan mun korvien välissä mut tajusin et se vaan haluaa loukata kun äitinikin mulle siitä huomautti.

Tyyliin " onkos teillä lomasuunnitelmia kesäksi ? ai nii joo ei teil oo suunnitelmia kun teidänhän pitää olla kotona harrastamassa seksiä ja toivomassa lasta.. tai no voittehan lomalle mennä mut älkää sit valittako ku lasta ei kuulu. Itsehän olette tekemisenne valinneet."



Joo ihan kun raskaaksi ei voisi tulla vaikka Kiinassa ja toisekseen meistä kumpikaan minä tai mieheni ei olla sille valitettu.. On vain kuullut äidiltäni että yritämme lasta tuloksetta toistaiseksi..

Ja sen jälkeen ne jutut alkoi kun sen lapsi syntyi maailmaan..

Keskenmenon jälkeen sanoi iloisesti:

" Me ollaan tässä X:n (appiukkoni nimi) kanssa ajateltu, että tässä sinulle nyt opetetaan kärsivällisyyttä!"



Vieläkin puristuu kädet nyrkkiin kun muistelen tuota.

Enkä varsinaisesti ollu lapseton, sill oli meillä jo poika, siis esikoinen, mutta kuopusta piti tehrä pari vuotta. Ehittiin alottaa jo tutkimukset ja kaikki. Silloi mein pappa lohdutti mua:" Sullahan on se poika jo, iloitse siitä (lue:älä valita), vaanku veljelläs ei ole ainuttakaan." Ikäänku se veljen tilanne pätkääkään mua helpottas, eikä se edes halunnu lapsia...



Munsta jokaisella on oikeus käydä läpi suruaan lapsettomuudesta, olis se sitten primääristä tai sekundääristä. Verratahan niitä ei voi, mutta kipeitä asioita varmasti molemmat. Kenenkään surua ei saisi mitätöidä kertomalla, ett jollai toisella on vielä huonommin tilanne. Aina niitä löytyypi.

Miehen kaveri sanoi, että lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja kuin niiden, joilla on lapsia, koska lapsettomat eivät osallistu siihen, että veronmaksajia riittää tulevaisuudessa.



Hyvä pino muuten ;)

Tuollaiseen ei varmaan osaa edes vastata mitään :/ Ei ole edes lohdutus, vaan loukkaus..



Meillä pahin oli " kyllä se teillekin pian" .. tulee sellainen olo, että " saako kirjallisena?" :/

Meidän lapsettomuushoidoista tietää tutut ja vanhemmat koska ollaan naispari ja haluttiin kertoa lastenhankintatoiveesta, että läheiset ehtivät varautua. Kärsin siis biologisesta lapsettomuudesta. Takana 4 inseminaatiota luovutetuilla, primaluokan siittiöillä ja yksi IVF + 1. tuoresiisrto ja 1 pas. Ei yhtäkään plussaa tähän mennessä.



Yllättävän tietämättömiä ihmiset ovat Suomen adoptiolainsäädännöstä kun sitä adoptiota meille tyrkytetään ihan harva se kuukausi jonkun tutun suulla. Suomessahan adoptio on mahdollista vain heteropareille ja yksin asuville naisille mutta EI naispareille. Eli se sitten siitä. Tuntuu tyhmältä tätä selitellä aina uudestaan. Sitten tämän kuullessaan useat ihmiset ehdottavat että no, etkö sä voi adoptoida yksin sitten. HÄH? Eli muuttaisimme erillemme, valehtelisimme adoptioprosessin ajan ja kun joskus 10 vuoden kuluttua olisimme saaneet adoptiolapsen, jatkaisimme valehtelemista adoptiotätien suuntaan. Ihan älytöntä ja alentavaa.



Toinen aivan hekumallinen idea tuli sosiaalialalla työskentelevältä ystävältäni, joka ehdotti väliaikaista sijoitusta tarvitsevien lasten sijaisperheeksi ryhtymistä! Sanoin, että mulla ei pää kestä nähdä sitä lasten hätää ja niiden narkkari- alkkisvanhempien toilailuja. Eniten ehdotuksessa mättää se ajatus, että jos ei lasta omin voimin saa aikaiseksi, niin hoitakoon ne ihmiset sitten muiden heitteillejättämiä ja pahoinpitelemiä lapsia. Mielestäni kyse on kahdesta aivan eri asiasta. On eri asia toivoa omaa perhettä ja eri asia toimia ammatillisesti vieraiden ihmisten lasten hätävaratukena ja hoitajana.



PUUH.

Ai niin, tämä sijoitusperheidea on poliittisestikin tosi trendikäs. Viimeksi sitä ehdotti Päivi Räsänen (Krist.) jossain keskusteluohjelmassa. Päivi kertoi tietävänsä että on monenlaisia tapoja " toteuttaa vanhemmuutta" , mm. sijaisperheeksi ryhtymällä. Hän viittasi tällä nimenomaan naisiin, joita ollan ehkä sulkemassa ulos hedelmöityshoitojen piiristä uudella hedelmöityshoitolailla.



Teki mieli laitta Päiville s-postia, että miksi rouva itse ei ole ensin toteuttanut niitä muita vanhemmuuden tapoja, vaan on ihan itsekkäästi mennyt hankkimaan biologisia lapsia.



Toisia on niin helppo neuvoa kun asia ei koske omaa napaa.



PUUH toisen kerran.

Itse ajattelen niin, että kun on lapseton niin ehtii olla enemmän aikaa töissä ja maksaa veroja, eikä valtion kustannuksella äitiyslomalla jne. Ai niin ja ylinopeussakostaki oisin saanu helpotusta, jos ois ollu lapsia. No valtio sai siis enemmän.

Huvittavia noi ihmisten käskyt lopettaa stressaaminen. Ihan kuin stressaaminen olisi vapaaehtoista ja me sitä huvikseen vaan tehdään ja voitaisiin lopettaa tosta noin. HIH HIH! Parhaan kommenttin minulle sanoi läheinen ystävä, jolla on kaksi ensimmäisestä yrityksestä lähtenyttä lasta. Hän sanoi tietävänsä miltä lapsettomuus minusta tuntuu. Hän ei saa kolmatta lasta, koska mies ei halua sitä juuri nyt. Ehkä sitten vuoden päästä....! Ystäväni laskee itsensä sekundaarisesti lapsettomaksi. Jätti minut melko lailla sanattomaksi. Itselläni takana on kaksi vuotta yritysta, josta vuosi hoitoja.

Viimeisin tältä päivältä...

Eräs ihminen joka on jo monta kertaa kysellyt miksi meillä ei ole lapsia, sanoi taas tänään että aika se olis teidänkin jo alkaa niitä lapsia hommata. Mieheni onneksi otti asian hoitaakseen ja ilmoitti että kaikki jotka tahtoo ei lapsia välttämättä saa (eli vihjaisi tilanteestamme pikkuisen). Seuraavana puheenaiheenaan tämä ihminen ihmetteli miksi minä olen tuollaisen miehen kanssa. En tiedä mitä hän sillä tarkoitti tai ajatteli mutta tuli ihan mieleen että hän ajatteli että mies on minut lapsettomaksi " jättänyt" . Niinkun hän mistään mitään tietäisi, sillä meidän tilanteessamme eniten syytä on juuri minussa. Ja vaikka olisikin miehessä niin entäs sitten? Pitäisikö mies valita sillä perusteella että hänen kanssaan saisi lapsia, mitään mistään muusta välittämättä. Kyllä maailma on täynnään ääliöitä, ei voi muuta sanoa!

Esikoinen 3,5 v, kakkosta yritetty 3v. Vikaa ei löydy, mutta moni on todennut sen johtuvan vain siitä, että stressataan asiaa liikaa! Unohdatte sen niin johan olet raskaana! Myöskään surullinen asiasta ei saa olla, koska meillähän on jo yksi lapsi!!! Kurjin kommentti tuli hyvältä ystävältäni:" jos ei tule toista lasta niin ottakaa koira!!!!!!" Siis oikeesti hei.....

Kerroin varovasti eräälle ystävälleni aikoinaan, että olemme jättäneet mieheni kanssa ehkäisyn pois ja toivomme lasta. Silloin en vielä tiennyt, että tulisimme kärsimään lapsettomuudesta, mutta mieleeni jäi tuon ennustajaeukon sanat tosi elävästi: " Ei teille varmaan helpolla tule, koska miehesi työ on aika stressaavaa" . Hei haloo!! Mieleeni ei tulisi kenellekään sanoa noin, vaan ennemminkin toivottaa onnea yritykseen. En ole lapsiasiasta sen koommin ko. henkilön kanssa keskustellut.



Eräs ystäväni puhuu koko ajan, että se on vaan henkistä, että sitten kun tilanne on otollinen, niin huomaat yhtäkkiä olevasi raskaana. Voi v... en voi ymmärtää tuota stressi- tai henkisyysvouhotusta sitten yhtään.



Mun omat ja mieheni vanhemmat kertoilevat aina niin innoissaan uutisia uusista sukulaisista - ja lisäävät loppuun sen pakollisen kommentin: nekään eivät jääneet odottamaan liian pitkäksi aikaa, vaan alkoivat tehdä lapsia ajoissa, niin kuin pitääkin. Ja kyllä nyt se ja se täti tai serkku on innoissaan, kun se on jo mummo tai tuplatäti tai mitä nyt onkaan... toistaiseksi oon tyytynyt hymistelemään asialle. Sekin ottaa mua siinä päähän, että ne aina puhuu asiasta vaan mulle. Jos mun mies olisi vieressä kuulemassa, niin se vois kans kommentoida asiaa, itse kun lähinnä häkellyn, enkä saa oikeen mitään järkevää suustani. Tänä äitienpäivänä eivät onneksi muistaneet sitä perinteistä: millähän me tosta VM:stä tehtäis äiti, olishan se jo aika hehheh...

Oli tuo äitienpäivä sunnuntaina ja perjantaina eräs asiakas toivotteli perinteisesti ' Hyvää äitienpäivää.. Ainiin,sullahan ei olekaan lapsia!'

-eipä ole niin-

Ja toinen asiakas kyseli että onko lapsia, vastasin ettei ole. Asiakas totesi tähän suoraan, että ' et sinä enää saakaan, kun ei kerran vielä ole' . -no en niin, teki mieli vastata. Ja toinen kysyi, että ' etkö sinä tiedä miten niitä lapsia tehdään' -Vastasin että on jäänyt hiukka hämärän peittoon.

Että sellaista, kannustavaa puhetta riittää.