Ärsyttävät " lohdutukset"

Tämä ei nyt kuulu niihin " lohdutuksiin" joita olen kyllä saanut kuulla ihan riittävästi..

Muutama kuukausi sitten olin todella maassa tämän lapsettomuuden takia (kärsitty yli 2 vuotta) ja sanoin ystävälleni, että tuntuu että vauvakuume on menny ohi ja etten tiedä haluanko lasta enää niin paljon että se olisi kaiken tämän tuskan arvoista. No, mieliala koheni ja kuume palasi kun alettiin suunnittelemaan ekaa inssiä. Ystäväni kommentti, kun kerroin että mulle tehdään inssi, oli " ootko nyt miettinyt tarkkaan että varmasti haluat sen lapsen?" en kai oo, ihan huvikseni vaan tässä itseeni piikittelen ja käyn monta kertaa kuukaudessa lääkärin räplättävänä...

Ehkä jonkun muun sanomana ei olisi tuntunut ihan niin pahalta, mutta kun tuo tyttö itse puhui mulle reilu vuosi sitten ettei koskaan halua lapsia, mutta ei käytä mitään ehkäisyäkään vaikka on vakimies ja jos tulisi raskaaksi niin tekisi abortin. Nyt hänellä on parin kuukauden ikäinen vauva. Ei onneksi tehnytkään aborttia, mutta silti tuntuu niin epäreilulta, kun niitä perheitä olisi niin kovin paljon joihin sitä lasta toivotaan!

Noista ikäkommenteista vielä, menin vyöhyketerapiaan ihan vartavasten hakemaan apua lapsettomuuteen, niin terapeutti kysyi ikääni. kun sanoin 25, niin hän sanoi että voiko nyt mistään lapsettomuudesta puhua kun olen niin nuori.. Vastasin vain, että diagnoosi on tehty ja yritystä takana yli 2 vuotta, joten kyllä voidaan. Sen jälkeen en hänen vastaanotolleen mennyt..

Välillä sitä miettii, että osasyy on kyllä itsessäkin, kun tuntuu, että kaikki mitä joku toinen yrittää sanoa, on just väärin sanottu. Ja ehkä jossain muussa asiassa saattaa huomaamattaan vastaavasti loukata toista, kun ei tiedä miten parhaiten lohduttaisi tai kannustaisi.



Joka tapauksessa, yksi mikä todella ärsytti oli: " ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu, kun meillä tärppäsi vasta toisella yrityskierrolla ja jo se eka pettymys oli niin tuskaa ja odottaminen tuntui pitkältä" . Teki mieli sanoa, että no et selvästikään ymmärrä...



Myös neuvoja tulee tyyliin " harrastakaa vaan seksiä joka päivä, niin kyllä se siitä." Kun kyllä me tiedetään miten niitä lapsia tehdään, vaan kun se ei kaikilla riitä.

Niin.. Kiitos muistutuksesta.

Eli välillä tuntuu, että suurin osa ihmisistä ei voi käsitää sitä, ettei kaikki tule heti raskaaksi..



* kyllä teidänkin aikanne vielä tulee. (ja milloinkahan? jos tietäisin sen tarkan päivän, jaksaisin varmaan odottaa, mutta kun muuten elettävä epätietoisuudessa " onnistummeko koskaan.." )

* no, onhan teillä hieno talo, nauttikaa nyt edes siitä. ei ole kuule mukavaa ku lapset pistävät kaikki pinnat uusiksi.

* mun tuttavapiirissä on muutama muukin lapsettomuudesta kärsivä pari, tiedän kuinka vaikeeta se on. (vaikka siis em henkilö itse on tullut raskaaksi alle puolen vuoden)



* kyllä teidänkin pitäisi nyt välillä miettä tuota perheen perustamista, kun ikääkin tullee koko ajan lisää. (niinpä...)



Helpointa vaan on unohtaa ihmisten typerät kommentit, ilman että niitä jää sen enempää murehtimaan..

lapsettomuuslääkäri tokaisi, minun ollessani täysin toivein ajatuksissa " jospa jo heti nyt saataisiin jotain alulle" , ensimmäiseen lapsettomuustutkimukseen mennessäni " sinulla on vaihdevuodet" .

Eipä " lohduttanut" . (selvitimme myöhemmin keskustelemalla tilanteen, olen antanut anteeksi, mutta tuntuihan se tosi loukkaavalle)

Oletko ajatellut vaihtaa miestä?

Niin, sehän tosiaan on vaihtoehto onnellisessa parisuhteessa.

Vaihdoin vyöhyketerapeuttia, en miestä!!

KAIKKI niin tavallisten lapsellisten, kuin omavalintaisesti lapsettomienkin kommentit. Ainoita, jotka asian todella ymmärtävät, ja osaavat sanoa oikeat sanat, ovat toiset lapsettomuuden tuskasta kärsivät. Vielä kukaan " normaali" ihminen ei ole onnistunut tuskaani sanoilla lievittämään.

Kun ihmiset eivät tiedä, miten lohduttaa, he turvautuvat kuulemiinsa fraaseihin (te olette vielä nuoria jne), koska lapsettomuus on niin iso ja vaikea asia. He haluavat lohduttaa, mutta eivät osaa. Tai sitten he ovat yksinkertaisesti niin epäempaattisia, että sanovat jotain tyyliin " no, eipähän sitten tarvi ainakaan murehtia raskauskiloista" . Yleisintä kuitenkin on, että ihmiset vaikenevat asiasta, ja välttelevät koko puheenaihetta. Sekin ärsyttää.

siis sellaiset oikeasti ystävällisiksi tarkoitetut ja jopa paremmanpuoleisesti muotoillut sanomiset, mutta jopa parempina kausina valkoinen raivo alkaa tulla takaraivosta kun joku fiilistelee otsa rypyssä, että:



" Mä oon kyllä _ihan_varma_ että kyllä se teillä vielä joskus onnistuu."



Mistä halavatusta ne se tietää??!! Joskus kun oon ollut huonotapaisella päällä enkä ole jaksanut purra kieltä niin olen kysynyt että lupaatko kanssa.

" Oletko varma, että haluat mennä sinne vastaanotolle?" Tutkimusaika oli seuraavana päivänä...

Ja toinen vastaava tilanne: " Kuka tekee vapaaehtoisesti lapsia?" Tekisinhän minä, vaikka kuinka monta, jos niitä vaan tulisi...

on myös tosi ärsyttävää, että joku jolla on jo lapsia sanoo minulle kun olen surullinen, että

" mä oon varma, että teilläkin on jonain päivänä niitä lapsia.. Tää on vaan tälläinen vaihe teillä." (ja sitten kenties valitusta lapsiperheen arjesta ja siitä kuinka onnellinen mä oon kun saan vielä mennä ja tulla ihan miten vaan kun olen vapaa velvoitteista ja lapsi ei sotke ja huuda ja en ole 24/7 kiinni lapsessa jne)

Tekis mieli sanoa aina, että ootko joku jumala kun olet niin varma asiasta?

Onneksi en ole ainut jota nuo ärsyttää. Enimmän aikaa jaksan tsempata ja lässyttää mukana, mutta joskus tuntuu että raja tulee vastaan. En tiedä jos siihen vielä tullaan että niitä lapsia ei kerta kaikkiaan ole eikä tule, mitähän ne kommentit sitten on ja miten niihin jaksaa loppuikänsä vastailla hermostumatta...

mua ärsyttää kaikkein eniten se, että multa ja mieheltäni salaillaan tuttavapiirin vauvauutisia! sitten pannaan tutuntuttu tai joku muu kertomaan uutiset kun ei itse osata/uskalleta, tai vaikka hetki sitten nähtiin, niin soitetaan itku kurkussa perään, että sorry, mutta meille tulee vauva.. eihän se herran jesta mikään ikävä uutinen ole, eikä varsinkaan tartte anteeksi pyytää!!! uskomatonta, eikö?

olen aina ollut sitä mieltä, että ei ole millään tavalla meiltä pois jos joku muu saa HEIDÄN vauvan, mutta jos he odottaisivat MEIDÄN lasta, tulisi tupenrapinat.. ymmärrättekö eron?



noin oli esikoista kuumeillessa. nyt toisella kierroksella ärsyttää myös se, että sanotaan jotain tyyliin " teillähän on jo yksi lapsi, miksi se nyt on niin tärkeetä saada toinen?" ja varsinkin jonkun ison pesueen äidin suusta kuultuna.. joo, meillä on yksi lapsi, ja siitä älytään kyllä olla asianmukaisesti onnellisia ja kiitollisia, mutta silti suru, stressi, rahahuolet yms. mikä liittyy lapsettomuuteen ja IUI ja IVF hoitoihin joita käymme läpi, koskettaa juuri meidän perhettä, nyt. pojasta huolimatta.



välillä kaikille tahdittomille niin kiukkuinen

-ennis-

siis" jos ette ajattele koko asiaa, tulet varmaan heti raskaaksi!!!"

voi vi#%u mikä neronleimaus!!!! tottahan keskeneräisen ivf-hoidon aikana on hirveän järkevää ja mahdollista olla ajattelematta koko juttua mitenkään! jep..jos kierrossa on oikein kokonaista 3 päivää kun ei tartte muistaa ottaa kun metformiini, kun muina päivinä pitää muistaa laukata ultrassa, pistää sitä tätä ja vielä tuota, ja vahtia että aikataulut pitää, ja lapsenhoito ja työasiat järjestyy ja rahat riittää, niin totta, älä ajattele koko asiaa..

Itse sain kuulla YTHS:n gynekologilta, että jännitän vaan opiskelujen alkua, eikä siksi tärppää. Hmmm... olin opiskellut jo pari vuotta, yritystä oli takana yhtä kauan. En saanut lähetettä yhtään mihinkään, vaikka kerroin mm. sairastaneeni nuorena klamydian. Koko ajan varaus sinne oli yhtä tuskaa, kun seisoin siinä käytävällä ja kailotin hoitajalle koppiin, että haluan ajan gynelle. Ei kuulemma voi antaa aikaa suoraan, pitää olla lääkärin lähete tai hyvä syy. Ja se ämmä pyysi mua todellakin toistamaan syyn siinä kaiken kansan kuullen.



Vieläkin tuo koko reissu v***ttaa jyrkästi, vaikka sittemmin vika löytyi miehestä eikä minusta, ja nyt meillä on jo ICSI-kaksoset.



Ja itsekin olin oikeastaan jopa synkimpinä hetkinä ihan varma, että joku päivä vielä saan lapsia, mutta en tosiaankaan kestänyt kuulla sitä kenenkään toisen suusta. En kestä vieläkään, kun ajattelen uutta PAS-mahdollisuutta. Se on niin hataraa ja huteraa se onnistuminen, en kaipaa kenenkään ankeita tsemppauksia.

Se kaikkein kipein on muistoissa ehkä se: " Sitä ei vaan ole teille tarkoitettu" Tämä oli todella läheinen ihminen. Olisin halunnut kysyä, että kuka näitä tämmösiä tarkoittaa kenellekin?

Toinen hyvä on: (toisen keskenmenon jälkilohdustusta) " Se oli parempi näin, ette te olis halunnu sitä jos se olis vaikka ollu vammanen"

Ja vielä: (neljännen keskenmenon jälkeen) " Usko jo, että teille ei ole tarkoitettu enempää lapsia. Ole onnellinen kun teillä on se yksi. Kaikki ei saa sitäkään..."

Ärsyttää syvästi, kun sanotaan tyyliin: " Ai, teillä on VAIN yksi lapsi, ettehän te sitten tiedä vaikeesta mitään..." TAI " Helppoahan se teillä on, kun on vaan yksi lapsi, toista se on mulla kun on kolme hoidettavana..."

Monet ihmiset on tosiaan ihan munapäitä. Olisi parempi olla hiljaa kun esittää tollasia kommentteja!

Voimia meille näihin järkyttäviin lohdutusyrityksiin. Pahimpia on kuitenkin ne, jotka on vaan lopettanu yhteydenpidon kokonaan. T. Maituliini

Lapsettomuusongelmastamme ei tiedä kukaan ja se saa aikaan monenlaisia kommentteja. Hoitoihin en ole psyykkisesti vielä riittävän vahvoilla ja palstailen enempi tuolla kuumeilupuolella vielä.

Ollaan oltu naimisissa nelisen vuotta ja ikää mulla liki 30 ja miehellä liki 40. Usein kuultu kommentti on ' eikös teidän olis jo aika hankkia lapsia..' Juu hankin heti kun kerrot hankinatosoitteen.. Tai koska näytän nuorelle, niin ' oletpas sinä fiksu kun et tee lapsia vielä noin nuorena' , ' ehtiihän sitä vielä, nauttikaa kaksin olosta ja rauhasta' . Pahin oli mieheni kavereiden leikillään heittämä ' jos ei omasta takaa tule, niin tullaan kohta porukalla avuksi..' Tosi hauskaa joo! Riittäähän näitä ja enää en malta olla sanomatta takaisin. Usein aika pahastikin ja loukkaavasti. Osaavat olla hetken sitten hiljaa ja kyselemättä. Totuutta lapsen saamisen vaikeudesta emme halua ainakaan vielä muille kertoa, koska sitten alkaa se sääliminen ja voivottelu, lähipiirini tuntien! Tuntuu vaan itsestä aika pahalle! Ja alkaa oma vauvakuume hävitä, kun ei lasta tule ja lähipiirille tupsahtelee tuosta vaan perheenlisäystä. Miehenkin kanssa alkaa mennä asiat puihin,kun lapsettomuus stressaa kaiken muun stressin lisäksi eikä ole kahdenkeskistä aikaakaan paljoa.

Mutta pieni toivonkipinä silti kytee jossain kaiken epätoivon ja mielipahan alla. Joskus harvoin jopa jaksaa itsekin uskoa, että ehkä meillä joskus vielä olisi oma vauva sylissä. Nykyisin vaan nuo hetket on todella harvinaisia.

Koitetaan kestää muiden ajattelemattomat kommentit ja annetaan niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos (vaikkei se helppoa olekaan).

-Särkynyt haave-

vaikka tuolla toisella puolelaa jo palstailen.



Parhaimmat kommentit tulee tässä:



Oma äiti: " ainahan voi adoptoida" ja " yli 2v. yrityksen jälkeen: te stressaatte siitä nyt ihan liikaa -unohtakaa koko homma niin olet huomenna raskaan" Just joo mitenköhän voin olla huomenna raskaana kun omaa kuukautiskiertoa ei ole ja munasoluja ei kehity PCOn takia...aika hankalaa raskautua ilman munasoluja...?!



Paras kaveri: " oon ihan varppi että te saatte vielä joskus vauvan" Ennustaja eukkoko olet siis?



EHKÄ PARAS: Kummitytön äiti jolla tärppäsi eka lapsi ekasta kierrosta yrittäessään tokaa: " kyllä mä masennuin kun ei nyt tärppi käynytkään ekasta kierrosta niin kuin " Mirjan" kanssa. Nyt mä TODELLA tiedän miltä susta tuntuu kun menkat alkaa" Voi ***** ai sä tiedät miltä musta tuntuu kun sama tilanne on ollut päällä 2,8v ja menkkoja on sinä aikana alkanut aika monet... Heh heh salli mun nauraa.



Niin ja lopuksi. Pidin itseäni todella,todella toivottomana tapauksena. Kaikki palstakamut siirtyivät max 1v.yrityksen jälkeen tuonne plussanneisiin. Meillä meni kaikki pieleen mitä ikinä saattoi mennäkkään. Ei tullut munasoluja clomeilla, iui.ssa muniksia tuli mutta eivät kasvaneet tarpeeksi ja puhjenneet. Vasta IVF:n PAS toi plussan. Nyt mennään viikoilla 26+ ja usko siihene ttä meille vauva loppujen lopuksi tulee ei vieläkään ole ihan 100%. Uskon sen vasta kun se on sylissä.



Oikein paljon tsemppiä kaikille. Tässä vielä yksi klisee jota viljelen itse ja josta joku ei ehkä tykkää " se mikä ei tapa-vahvistaa" . Totta ainakin toinen puoli.



Piippuli

Ennen tätä meidän ihanaista 11 kk prinsessaamme eräs ystäväni sai kyllä välillä karvat pystyyn. On esim. sanonut " kyllä te sen lapsen vielä saatte, menette nyt hoitoihin ja jos ne ei auta niin ainahan te voitte adoptoida. Eihän sillä niin väliä ole onko biologisesti oma vai adoptoitu" Helppohan se on sanoa, kun hänen molemmat lapset ovat saaneet alkunsa ensimmäisestä yrityskierrosta.



Omissa häissään tämä samainen ystäväni pyysi minut ja kolme muuta lapsentekoiässä olevaa, mutta vielä lapsetonta ystäväänsä, erilliseen huoneeseen ja " tunki" 4 kk vauvansa jokaisen syliin vuorotellen ja sanoi yrittävänsä nostattaa niin vauvakuumetta. Just joo, lasta oltiin siinä vaiheessa yritetty 2 vuotta ja ystäväni hyvin tiesi tämän asian...

Joo, noita ärsyttäviä kommentteja olisi, vaikka kirjaksi asti. Esim. just toi, että työnnetään vauva syliin ja sanotaan, että josko teillekin vauvakuume tulisi. Vaikka ollaan puhuttu toiveesta jo.. Ja sitten ihmetellään, että kuinka teillä ei oo vielä lapsia.. Onneksi olen päässyt pahimman yli jo, kunnes joku tölväisee jotain tympeää. Ens viikonloppuna on sukujuhlat tulossa, joten saa nähdä miten käy. Nämä ovat aina sellaisia tilanteita.

Oli niin herkullinen aihe, että pakkohan tähän on kirjata omalla kohdalle kerrotut lohdutukset:



RASKAANA OLEVA YSTÄVÄNI KERROTTUANI HÄNELLE PELKÄÄVÄNI ENSIMMÄISTÄ HORMONIHOITOA: kyllä noi hormoonien vaihtelut on kauheen vaikeita tässäkin tilassa.... (ei kyllä lohduta tipan vertaa!!!!)



MONI YSTÄVÄNI + ÄITINI:

voittehan te sitten adoptoida tai onhan niitä muitakin tapoja... (kuten esimerkiksi mitä? kidnappaus...? Niin ja se adoptointihan on tosiaan ihan sama, kuin oma lapsi. Vähän sama, kuin miettisi ottaako mansikka- vai suklaajätelön...jep jep)



-Tehän olette vielä niin nuoria... (eipä auta silloin, kuin on vikaaaaa...)



RASKAANA OLEVA YSTÄVÄNI:

-ihan kauheeta, kun pitää alkaa käyttää taas näitä säkinkokoisia vaatteita, kyllä sulla on hyvä, kun ei tule sitä ongelmaa... (no juuuuu, onneksi niin, vai??)



Siinähän noita pari lisää.



Aurinkoista viikkoa kaikille!!!!