Mies ei vielä valmis vauvaan, vertaistukea?
Mulla on siis tämä tilanne ollut jo jonkin aikaa ja kaipaisin kovasti vertaistukea!
Eli siis olen 24-vuotias nainen ja mieheni on pian 25. Mies valmistui ammattiinsa viime vuoden keväänä ja on siitä lähtien ollut vakituisissa töissä. Itse valmistuin viime vuoden joulukuussa ja myös minulla on siitä asti töitä riittänyt. Naimisiin menimme kesällä. Tilanteemme tuntuu kovin vakaalta ja turvalliselta.
Olen siis teinistä asti ollut sellainen krooninen vauvakuumeilija. Jo lukioaikoina tuli välillä suorastaan tunteenpurkauksia, kun vauvakuume oli niin kova, mutta tiesi elämäntilanteen olevan vielä mahdoton lapselle. Kun vielä aloin noin 20-vuotiaana seurustella nykyiseni kanssa, ja tajusin, että tässä on oikeasti kunnollinen ja luotettava mies, vauvakuume nosti erityisen pahasti päätään. Tuolloin oli kuitenkin molemmilla vielä AMK-opinnot edessä, joten pakko oli malttaa mielensä. Enkä olisi tuolloinkaan vielä oikeasti ollut kypsä lapsensaantiin, mutta minkäs sitä tunteilleen mahtoi.
AMK-aikoina vauvakuume helpotti melko hyvin. Oli niin paljon keskittymistä opiskeluun, että takaraivossakin tiesi raskauden olevan siihen tilanteeseen hankala juttu. Sitten vielä menimme kihloihin opiskeluaikana, ja aloimme suunnitella häitä, joten nekin halusi hoitaa ensin kunnialla alta pois. No, nyt tilanne on sitten se, että olemme naimisissa, ammatteihin valmistuneita, töissä ja kaikin puolin vakaassa tilanteessa. Etsimme parhaillaan omistusasuntoa ja autoa minulle, sitten tuntuisi jo paketti olevan aikalailla kasassa. On siis erittäin vaikea hillitä tunteitaan vauvakuumeen suhteen, kun ei itse näe enää elämäntilanteen tai iän puolesta minkäänlaista estettä vauvansaannille.
Miehen kanta on tällä hetkellä se, että haluaa vielä odotella sitä tunnetta itselleen, että sopiva aika on koittanut. Toki hän ymmärtää sen, että miehelle ei välttämättä yhtä helposti varsinaista vauvakuumetta tule, eikä myöskään ikinä sitä täydellistä hetkeä. Hän haluaisi kuitenkin vielä odotella, että hänen oma halunsa vauvanhankintaa kohtaan kasvaisi. Tottakai ymmärrän sen, ja haluan ehdottomasti, että molemmat haluavat sitä yhtä paljon. En voisi ikimaailmassa väkisin suostutella toista tällaiseen asiaan. On kuitenkin erittäin vaikea olla näiden tunteiden kanssa, kun niitä on jo niin kauan joutunut hillitsemään. Tiedän, että olemme aivan lähellä haaveeni toteutumista ja sinänsä en ihmettelisi, vaikka mieheni aivan yhtäkkiä toteaisikin olevansa valmis. On periaatteessa mahdollista, että vauvan aika voi koittaa milloin vain. Mutta jotenkin tämä epätietoisuus on vain hyvin tuskallista. Voi mennä kaksi kuukautta tai sitten kaksi vuotta, ja se ajatus riivaa. Toki elämässä pitää sietää epävarmuutta ja sitä, ettei kaikkea voi suunnitella, mutta erityisesti tässä asiassa se tekee kipeää. Vauvakuume on jo niin kova, että tarve tuntuu todella fyysiseltä ja voimakkaalta.
Tulipas aikamoinen vuodatus, mutta pointti oli siis se, että haluaisin ihan kamalasti keskustella samassa tilanteessa olevien kanssa! Minulla on ihania ystäviä, joille jutella, mutta suurin osa heistä ei ole tällaista tunnetta kokenut, tai eivät ole ainakaan tällä hetkellä vastaavassa tilanteessa. Usein saan siis vain samoja "kyllä sen aika koittaa ja se on odottamisen arvoista" -kommentteja, ja ne ovat tietenkin aivan asiallisia ja hyvällä sanottuja kommentteja, mutta tällä hetkellä sellaiset eivät tunnu oikein auttavan.
Kommentit (4)
Onpa jotenkin lohdullista kuulla vastaavia kokemuksia!
Mulla itsellä nyt vielä Evra-laastarit käytössä, aion kyllä lopettaa ne tässä syksyllä ja se miehelle ok. Saa sitten luonnollinen kierto rauhassa palautua, ei sitä tiedä miten se palautuu kun minäkin olen jo pitkään yhtäjaksoisesti hormonaalista käyttänyt. Sitten pitäisi varmaan kanssa kondomilla mennä kunnes mies on valmis. Kiva muuten kuulla, että sulla on kierto hyvin palautunut ehkäisyn lopettamisen jälkeen! Toivottavasti itsellä sitten kanssa.
Meillä myös nyt näyttää vähän siltä että ensi vuotta odotellessa... Mies arveli että ensimmäisenä hääpäivänä voisi asiaa tosissaan miettiä, eli ensi vuoden kesäkuussa. Eihän sitä tiedä jos mieli muuttuu ennen sitä, mutta täytyy tässä yrittää varautua odottelemaan sinne asti. Lyhyt aikahan se on varmasti ainakin ulkopuolisen korvaan mutta odottavan aika tuntuu niin pitkältä!
Hei vielä :) Kannattaa tosiaan jättää hormonaalinen ehkäisy pois ja antaa oman luonnollisen kierron käynnistyä. Kondomi toimii hyvin ehkäisynä sitten vauvan hankintaan asti. Näin miehesi myös huomaa, että olet tosissasi asian suhteen.
Itse huomaan kyllä valmistautuvani henkisesti ensi kesään. Telkkarista tulee luukutettua vauva aiheisia ohjelmia kuten toisenlaiset äidit ja yleltä eri dokkareita aiheesta. Omiin elämäntapoihin oon tehnyt myös hieman muutoksia, lisännyt liikuntaa ja kasvisten määrää sekä yleisesti syönyt terveellistä ruokaa. Sen sijaan biletys ja alkoholi ei vedä puoleensa enää. Oon ajatellut hankkia foolihappoa apteekista.
Tsemppiä tulevaan syksyyn. Täällä vauvan hankinta mielessä päivittäin ja yhä enemmän tulee luettua tätä palstaa ja eri artikkeleita mm. raskaudesta ja synnytyksestä. Esikoista odottava ystäväni kehoitti vielä nauttimaan tästä vuodesta ja omasta ajasta. Kyllä se vauva aika vielä koittaa meille sisältäen niitä hyviä kuin haastaviakin hetkiä. :)
Juu lopetan ehkäisyn seuraavista menkoista :) se on jo askel eteenpäin. Foolihappoa ollut kans tarkoitus hankkia. Sama täällä myös tuon suhteen, että vauvaohjelmat sun muut pyörii arjessa mukana.
Me ollaan itseasiassa menossa ens viikolla yhdessä juttelemaan ammattilaisen luo, mulla kun aiheuttaa tää asia lähes päivittäin itkua ja tunteilua ja se on ymmärrettävästi miehelle aika hankalaa. Toivon kovasti että siitä on molemmille apua!
Mutta tuo on kyllä kanssa niin totta että pitäisi jotenkin osata vielä nauttia tästä vapaudesta. Olen yrittänyt kovasti ajatella positiivisen kautta, niin haastavaa kuin se onkin.
Hei!
Täällä melko samanlainen tilanne, itse kohta 24v ja mies 25v. Yhdessä olemme olleet yli 7-vuotta, emme ole vielä kihloissa. Kesällä minulle tuli yllättäen kova vauvakuume. Keskustelin mieheni kanssa asiasta, parisuhdekriisikin asian myötä tuli. Mies siirsi vauvan hankintaa vuoden päähän ja sanoi, että sitten voimme alkaa yrittää. Olen monesti ollut turhautunut asian vuoksi, mutta annan hänelle sen vuoden, muuta en voi.
Jätin yhdistelmäehkäisypillerit pois kesällä ja nyt ehkäisynä on kondomi. Kiertoni on yllättäin ollut säännöllinen ja tasainen, kuukautiset pystyn laskemaan kalenterista. Aiemmin kuukautiskiertoni oli epäsäännöllinen ja menkat tulivat toisinaan vain kolmen kuukauden välein (ennen e-pillereiden aloitusta).
Vielä taustaa, elämäntilanne meillä molemmilla on vakaa, vakituiset työpaikat ja omistusasunto hankittu jo vuosia sitten. Talouspuoli on kunnossa, naimisiin aiomme mennä lähivuosina ja kumppani on oikea.
Tsemppiä sinulle, ehkä miehesi kanssa on syytä ottaa asia vielä puheeksi, vaikka helppoa se ei ole. Nimimerkillä, ensivuotta kovasti odottaen..