Suomalaiset, miksi ette osallistu yhteisöllisyyden luomiseen ja kutsu naapureita luoksenne syömään!

Riippuu henkilöstä, yksi ystävä oli semmoinen jolle vein jouluisin ruokaa, mutta ihmiset voivat loukkaantua ja sanoa että pärjäävät.

Koska haluan olla kotonani rauhassa, ja päättää itse, mitä milloinkin teen, tai olen tekemättä, esim. milloin tartun tarot-pakkaan, milloin luen, milloin nukun, milloin katson elokuvaa, tai menen suihkuun jne. En tunne pienintäkään mielenkiintoa naapureihini, jotka aikaisemmissa asumuksissa ovat osoittautuneet pitävän mua jonain sirkuseläimenä, jonka määrä tehdä tarot -tai oraakkelikorteilla temppuja aina, kun ovat vailla, ja ilmaiseksi, tottakai. Helpompaa, kun pysyy säällisen välimatkan päässä, eikä paljasta itsestään liikaa.

Koska nykyään pääsee liikkumaan ja voi valita ystäviksi ne, joiden kanssa on yhteisiä kiinnostuksen ja keskustelun kohteita, joiden kanssa henkilökemia pelaa ja on hyvä olla. Ei tarvitse kaveerata kenenkään kanssa sen vuoksi, että tämä on naapuri tai sukulainen, vaikka yhdessäolo olisi tylsää tai vastenmielistä. Säälittäviä, sosiaalisesti kyvyttömiä sellaiset, jotka eivät saa oikeita ystäviä, vaan pitäisi tuppautua sen vuoksi, että asuu vierellä tai on sukua. 

Yhteisöllisyys ja osallisuus ovat vain muoteja, joilla yritetään luoda samanlaista väkinäistä kulttuuria kuin sosialismin "kaikkien kansojen ystävyydellä ja kaikkien veljeydellä". Siitä ei synny kuin porua, kyttäilyä ja riitoja. Kun toimitaan rehellisesti ja luontevasti, niin on parempi että toisten kanssa ei veljeillä, toisiin on neutraali pakon sanelema yhteys ja sitten on oikeat kaverit ja ystävät, joiden kanssa on hyvä olla. Yhteiskunta liputtaa myös yhteisöllisyyden ja osallisuuden perään, jotta kaikkiin olisi kontrolli ja heitä voisi helpommin ohjailla haluttuun suuntaan. 

Yhteisö toimii vain silloin, kun se rakentuu hyvin itsenäisten ihmisten vapaaehtoisen kanssakäymisen pohjalle, jossa ei pelata säännöillä eikä ketään pakoteta sellaisiin, vaan osallistuminenkin perustuu kulloisessakin tilanteessa vapaaseen valintaan, ei sosiaaliseen tai muuhun paineeseen. Sellaisiin yhteisöihin eivät luonnevikaiset mene, koska heille ei ole siellä toimintaympäristöä. 

Koti on rauhan ja rentoutumisen paikka, ei sinne tarvii tupata yllättäen. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on tapa (krijoittamaton säöntö, osa kulttuuria) että naapuria kuuluu aina vihata ja karttaa. Mitä siitä tulisot jos rikkoisit tämän tavan ja tunkeudut toisen henkilökohtaiselle alueelle?

Pötyä. Ei täällä naapuria vihata eikä karteta. Naapuri voi olla ystävä siinä missä joku toinenkin, mutta naapuruuden perusteella ei automaattisesti pidä kuvitella olevansa ystävä, säälittävää sellainen. 

On todella hienoa, että Suomessa kunnioitetaan yksityisyyttä, henkilökohtaista aluetta ja tilaa. Jos sellainen ei sovi, vaihda maata ja kulttuuria. 

Itse olen pohjoisesta pienestä maalaiskylästä kotoisin. Kotona samoin kuin kaikilla muillakin oli minun lapsuudessani ns. Avoimet ovet. Kylällä taisi olla puhelinkin aluksi vaan parissa talossa ja ihmiset tosta vaan ilmoittelematta pamahti kyläilemään. Meidän naapurin pappa oli oikea tietotoimisto ja ennätti parhaimmillaan käydä kolme neljä kertaa kahvilla samana päivänä. Sinänsä rasittavaa olla koko ajan valmiina vieraiden varalta. Puhelimen tapaan tv oli harvinainen ja aluksi kokoonnuttiin porukalla jotain urheilua tai muita ohjelmia katsomaan. Kauaksi on tästä tultu ja hyvä niin.

1. En osaa laittaa ruokaa

2. Minulla ei ole edes kunnollista ruokapöytää

3. Asuntoni päähuone on vain 4x4metriä (+ eteinen ja kylppäri)

4. En tunne ketään naapureistani

Vierailija kirjoitti:

Koska nykyään pääsee liikkumaan ja voi valita ystäviksi ne, joiden kanssa on yhteisiä kiinnostuksen ja keskustelun kohteita, joiden kanssa henkilökemia pelaa ja on hyvä olla. Ei tarvitse kaveerata kenenkään kanssa sen vuoksi, että tämä on naapuri tai sukulainen, vaikka yhdessäolo olisi tylsää tai vastenmielistä. Säälittäviä, sosiaalisesti kyvyttömiä sellaiset, jotka eivät saa oikeita ystäviä, vaan pitäisi tuppautua sen vuoksi, että asuu vierellä tai on sukua. 

Yhteisöllisyys ja osallisuus ovat vain muoteja, joilla yritetään luoda samanlaista väkinäistä kulttuuria kuin sosialismin "kaikkien kansojen ystävyydellä ja kaikkien veljeydellä". Siitä ei synny kuin porua, kyttäilyä ja riitoja. Kun toimitaan rehellisesti ja luontevasti, niin on parempi että toisten kanssa ei veljeillä, toisiin on neutraali pakon sanelema yhteys ja sitten on oikeat kaverit ja ystävät, joiden kanssa on hyvä olla. Yhteiskunta liputtaa myös yhteisöllisyyden ja osallisuuden perään, jotta kaikkiin olisi kontrolli ja heitä voisi helpommin ohjailla haluttuun suuntaan. 

Yhteisö toimii vain silloin, kun se rakentuu hyvin itsenäisten ihmisten vapaaehtoisen kanssakäymisen pohjalle, jossa ei pelata säännöillä eikä ketään pakoteta sellaisiin, vaan osallistuminenkin perustuu kulloisessakin tilanteessa vapaaseen valintaan, ei sosiaaliseen tai muuhun paineeseen. Sellaisiin yhteisöihin eivät luonnevikaiset mene, koska heille ei ole siellä toimintaympäristöä. 

Koti on rauhan ja rentoutumisen paikka, ei sinne tarvii tupata yllättäen. 

100% näin. 

En halua. Miksi edes pitäisi haluta, viihdyn yksin.