Mies kertoi tuttavamme Lapista käyneen meilläpäin ja että nimi oli lehdessäkin kuvan kera

Sitten selvisi, että niin, kyseessä oli joku helvetin kaima. Ehdin siis jo innostua, että mitä, onko käynyt (ja mietin heti samalla takaraivossani, että kummaa, ettei mitään yhteyttä sen tiimoilta ottanut) ja oikein iloisena intoilin miehelle, että "oliko, hauskaa" ja olisin kysynyt, että missä merkeissä hän oli täällä jne.
Niin sitten tämä olikin kaima vain, se oli se jutun pointti jotenkin. Miksei mies kertonut sitä ensin alkuun, jos se oli se pointti? Otin tuon täysin vittttuiluna itseäni kohtaan.
Sen sijaan, että mies olisi lohduttanut minua, puijattuaan minua vaikkain ilmeisen tahtomattaan, hän rupesi synkistelemään, ettei tee koskaan mitään oikein. Tunsin itseni aivan ääliöksi, että iskoinkin miehen puheita taaskaan. Haluaako hän siis, etten usko mitään, mitä hän sanoo, vai?