Huhuilee muita AP-vanhempia! :)

sitä kuvittelee kirjoittavansa täysin selkeän viestin, ja joku lukeekin sen " väärällä äänensävyllä" . :)



Täytyypä tsekata tuo linkki!

jaksatko vielä vastata tiedusteluun, eli jatkuuko (ilmeisesti jatkuu) tuo ap-vanhemmuus sittenkin kun lapsi kasvaa? Minusta vauvan kanssa on aina ollut luonnollista toimia tuolla kuvatulla tavalla, eli nukkua perhepedissä, kantaa jne mutta miten isompien lasten kanssa? Äh, ei sinun toki tarvi nyt mitään kauheita stooreja minulle kirjottamaan mutta asia kiinnostaa kovasti.



Kent ja lapset 6v8k, 2v8kk ja 13kk

Eroaahan AP toki " tavallisesta" lastenhoidosta siinä mielessä, että käsittääkseni on ihan tavallista, että kaikki eivät lapsen itkuun vastaa kovin nopeasti, eivät imetä, vaikka pystyisivät, eivät pidä vauvaa paljoa sylissä tai kanna vauvaa, nukuttavat vauvan yksin omassa huoneessaan syntymästä asti, pitävät huudatusunikoulua ja noudattavat muutenkin " rankempaa" linjaa jne. AP:iin edellä mainitut eivät kuulu ->



7 B´s of AP:



1. Birth bonding

2. Breastfeeding

3. Babywearing

4. Bedding close to baby

5. Belief in the language value of your baby' s cry

6. Beware of baby trainers

7. Balance



Ei silti tarkoita, että kaikkia 7 olisi " noudatettava" , vaan sitä parempi, mitä useampaa noista voi mahdollisuuksiensa mukaan toteuttaa. Balance lopussa tarkoittaa juuri sitä, että väkisin ei kannata esim. perhepedissäkään nukkua, jos kaikki saavat toisilla järjestelyillä paremmin nukuttua. Kaikki lähtee siitä, että mikä itselle parhaiten sopii.



AP ei rajoitu vain vauva-aikaan. Itsekin olen vasta aikeissa tutustua siihen, että miten sitä voi toteuttaa vanhemman lapsen kanssa. Tästäkin on Sears kirjoittanut kirjan.



Kuten sanoin, niin tulin juttuseuraa hakemaan aloituksellani muista, joita AP kiinnostaa. En nyt enää jaksa selitellä, mikä AP:ssä on niin " hienoa" , vaikka se monia ihmetyttääkin. Tietoa saa juuri tuolta Searsin sivuilta runsaasti. Mutta hyvä, jos joku, joka ei aiheesta ollut kuullutkaan, kuuli siitä nyt aloitukseni myötä ja kiinnostui :)

Ihana ketjun alku, olen itsekin miettinyt että tällaisen pitäisi aloittaa :)

Haluaisin nimenomaan keskustella muiden AP:iden kanssa jutuista, ILMAN että tarvii väitellä siitä onko AP hyvä termi vai ei ja kuka voi kutsua itseään AP:ksi.



Kun tyttäremme (nyt 6,5 kk) syntyi huomasin että vaistoni sanovat minulle miten toimia. Aika usein vaistoni sanoivat toisin kuin esim. isovanhemmat. Ja sehän teki mut tosi epävarmaksi. Lisäksi akateemikkona ja hyvin kriittisenä kaikkea " kuultua" kohtaan, jouduin ryhtymään hakemaan tietoa asioista. Halusin kuten seiskaseiska todellakin tietää että miksi muka pitäisi antaa perunaa niin että nukkuu paremmin.



Ja sitten löytyi niin ihana AP! Sain sen avulla selitettyä " mikä minä olen" . Ja koin eräällä tavalla jopa valaistuksen :) Tätähän tää elämä on, ja näinhän se toimiikin, ja näin sen on pakko olla! :) On siis virallisesti ihan sallittua olla ns. tiikeriemo, se on luonnollista! :) Onneksi mieheni tukee minua tässä ja on täysillä mukana AP-vanhemmuudessa. Keskustelemme uusista jutuista aina ja mietimme mikä ois parasta, ja tadaa, näin AP-gurujenkin mielestä ja monien tutkimustuolsten! :)



Olen suomenruotsalaisena viettänyt paljon aikaa naraforaldrar.se ja familjeliv.se sivuilla, siellä on paljon tietoa AP:sta jos ruotsin kieli vain jotenkin sujuu. Foorumeja aiheesta löytyy paljon ruotsinkielisinä. Toivoisin tänne vauva-lehden sivuillekin oman keskusteluotsikon AP, joka kokoaisi " pehmeät (perinteitä kyseenalaistavat ja alkuperäisyyttä korostavat) vanhemmat" !



Kerronpa lyhyesti meidän tarinamme:

-Imetystä, imetystä, imetystä, ja olen ylpeä siitä.

-Jyrkkä ei unikouluille ja muille vastaaville kamaluuksille.

-EC (Elimination Communication) aloitettiin hiljattain, ja olen otettu vauvamme kyvystä ilmoittaa tarpeistaan.

-Vauvaa ei hoitoon ellei tosiaan pakko. Yhdessä tutustumme pikku hiljaa uusiin ihmisiin ja paikkoihin.

-Kannamme paljon, ja katsekontaktin vauva saa meihin aina myös lattialla ollessaan (harvemmin se siellä on).

-Perhepeti ainakin osan yöstä.



Mua ärsyttää suuresti suurin osa isovanhempien imetys- ja kasvatuskommentit, jotka ovat välillä ihan hirveitä (tästä antoisa ketju täällä pari viikkoa sitten). Toisaalta olen vähän liian kiltti enkä sano vastaan. Tämä aiheuttaa aina välillä ärsytystä sisimmässäni, jonka puran mieheeni :/ Onneksi saamme kuitenkin tehdä kuten haluamme oman lapsen kasvatuksen suhteen :) Saavat kutsua tunteelliseksi hömpäksi ja lapsen pilalle hemmottelijaksi. Yritän jatkossa olla vankempi mielipiteissäni!



Olen itse miettinyt paljon sitä tulevaa " kasvatusta" , eli kun on aika kieltää asioita ja laittaa rajoja. Kertovatko ne vaistot silloinkin miten pitäisi toimia? Onko se jatkuva kieltäminen todella tarpeen?



Olen itse ottanut ohjenuoraksi sen että mietin miten luolaihmiset mahdollisesti tekivät tietyn jutun. Se on auttanut minua monessa tilanteessa!



Lisäksi toivoisin muiden AP:iden mielipiteitä ja kokemuksia työelämän ja perheen yhteensovittamisesta.



Toivon että tämä keskustelu pysyisi siinä miten AP-vanhemmat toimivat elämässään, ja että turhat väittelyt siitä mikä on AP ja mikä ei jäävät pois. Asiallista keskustelua ihan tavallisesta lasten kasvatuksesta siis, pehmein arvoin jotka perustuvat tutkimustuloksiin :)



Ja, olen ERITTÄIN kiinnostunut olemaan mukana perustamassa oman foorumin aiheesta, suomenkielisenä (vrt naraforaldrar.se)!



Kram,

Mamma-Stina

tai tuo " koulukunta" on väärä sana kai, mutta tarkoitan siis että on jokin ideologia näiden ajatusten takana.



Kaikki nuo mitä Seiskaseiska ja joku muukin kertoi ja luetteli ovat meillä arkipäivää ja toteutamme siis tavallaan tätä vaistonvaraista kasvatusta tai hoitoa.



Pieni tyttöni on nyt n. 9kk, täysimetetty melkein 7 kk (aloitti kiinteät, kun näytti siltä että on niiden aika), vieläkin äm on tärkein ravinto. Kantoliinan tai ergon kyydissä kuljetaan enimmäkseen ja perhepedissä nukutaan. Nyt kun konttaa kovaa vauhtia paikasta toiseen, olen tehnyt päätöksen että kiellän sellaisista asioista, joista oikeasti on haittaa tai vaaraa. Eihän kaikkea voi kieltää, vaikken haluaisi hänen joka paikkaan koskevankaan.



Huomaan, etten osaa oikein kirjoittamalla tuoda haluamaani sävyä tekstiin. En tarkoittanut mitään negatiivista. Minulla varmaan on harvinaisen fiksuja kavereita :) kun kaikki näyttävät hoitavan vauvojaan tavallaan näiden ajatusten mukaan. No, suurin osa on mukana imetystukiryhmässä, kuten itsekin olen, joten kai sinne valikoituu samalla tavalla ajattelevia.



Ai niin, meillä neuvolan terveydenhoitaja on koko ajan kehunut miten " hyvin osaan lukea" vauvan tarpeita ja toimia tämän parhaaksi (tämä siis imetyksestä ja muusta mistä joku oli saanut tyhmiä kommentteja). Meillä siis mukava terkka.



Nyt täytyy lähteä googlettamaan ja etsimään lisätietoa tästä!

vioola

Hyviä kommentteja!



Yhdyn niihin!



Meillä karsittu todella minimiin kaikki kiellettävät asiat. Kaapeista kahvat irti ja omat laatikostot keittiöön, joissa muoviastiat ja kattilan kannet. Muihin kaappeihin lukot. Ei poika haikaile kaappeihin joihin ei yksinkertaisesti pääse.



en ehdi nyt enempää kirjoittamaan...



H.

nyt kun minullekin on selvinnyt mistä on kyse, olisin oikein kiinnostunut omasta foorumista jossa voisi jutella.





Kuten mamma-stina sanoi:

Asiallista keskustelua ihan tavallisesta lasten kasvatuksesta siis, pehmein arvoin jotka perustuvat tutkimustuloksiin :)



Kirjoittaisin mielelläni pidemmänkin viestin, mutta pitää häärätä meidän neidin kanssa (ja kohta nukuttaa)! Ehkä palaan vielä myöhemmin.



Rauhallista iltaa,

t. Kilkatus

Lähtihän tämä aloitukseni alun tökkimisen jälkeen mukavasti käyntiin :) Mukavaa, että on kiinnostusta jonkinlaiseen AP-juttelusivustoon.



Itse löysin juuri Amerikkalaisen foorumin, aivan ihana lueskella sitä! Kun vain olisi vielä enemmän aikaa lukea :) Siellä tuplasti meidän vauvaa (10kk) vanhemmatkin vauvat heräilevät vielä usein yössä ja monet odottelevat sen menevän itsekseen ohi. Tämä vertauksena sille, kuinka yleensä tosiaan " panikoidaan" , ellei muutaman kuukauden ikäinen vauva jo vetele öitä läpi heräämättä ja vanhemmat ovat harmissaan, kun eivät saa nukuttua kokonaisia öitä. (Kuinka yllätyksenä se voi tulla, kun vauva kotiin halutaan?) Nykyään tuo heräily on asia, jolle on tehtävä jotain ja usein se osaksi määrittää sen, että onko vauva kiltti vai ei. No se siitä nukkumisesta... :)



Minua kiinnostaa juuri nuo kieltämisasiat tällä hetkellä paljon, kun tyttö konttaa joka paikkaan ja kävelee sinne, mistä tukea saa. Tuntuu, että aika paljon tulee kiellettyä, mutta useiten turvallisuussyistä.

ja Lost on katsottu (koukussa, täytyy myöntää), joten ehdin tänne vielä.



Me ollaan oltu mielestäni onnekkaita siinä mielessä, että noita negatiivisia mielipiteitä ei ole paljoa tullut vastaan. Ainoastaan yksi isomummuista sanoi heti kättelyyn että älkää nyt vaan opettako sitä vauvaa olemaan vaan sylissä -minä annoin kommentin mennä diplomaattisesti ohi. Tämä mummu viljelee tosin pohojalaasta karua huumoria, joten sekin saattaa selittää.



Erityisen ihanaa minusta on ollut huomata omien vanhempieni tuki tässä lempeässä vanhemmuudessa. Isäni on ammatiltaan lääkäri, ja antaa itsestään usein aika kyynisen kuvan. Hän on kuitenkin heti alusta alkaen toitottanut minulle kuinka tärkeää on sekä lapselle että äidille(isälle) luoda " kohdunjälkeinen symbioosi" , kuinka itkuun täytyy reagoida ja kuinka pienelle vauvalle paras paikka on syli, ja paras paikka nukkua on aikuisen välittömässä läheisyydessä. Viime kesänä tyttäreni nukkui päiväunia mummolareissuilla isoisänsä kainalossa -silloin tyttö oli niin pieni että lähinnä nukkui ja söi.

Myös oma äitini on mielestäni kasvattanut meidät ihanalla lämmöllä, ja vaikken mielellään kovin usein jättäisi vauvaa hoitoon, en epäröi hetkeäkään jos oma äitini on hoitajana.



Minä peräänkuulutan edelleen yhteisöllisyyttä oikeassa elämässä, ei vain netissä :). Varsinkin silloin, kun tyttö oli pienempi, olisin kovin mielelläni asunut suuressa talossa usean sukupolven kanssa, jotta olisin saanut kokea naisten (äitien) vuosikymmenten pituisen tuen ja tietämyksen.

Mutta kuten tuossa aiemmassa viestissäni kirjoitin, on ikävää, ettei jokaisen elämässä vanhempi sukupolvi tuo turvaa vaan ehkä painostusta, ikäviä asenteita tai jopa halveksuntaa. Ja koska suuri osa nykyäideistä asuu kaupungeissa, ei pieniä tiiviitä kyläyhteisöjä, joissa tosia autetaan, synnykään helposti.

Luulen kuitenkin, etten minä yksin ole mitenkään pätevä äidiksi. Tarvitsen siihen muiden tukea -erityisesti vertaistukea. Laumaeläimiähän sitä ollaan :)

Onneksi on kuitenkin netti -ja meidän kotikaupungissa ihanat MLL:n järjestämät äiti-vauva -ryhmät!



Nyt tiskikoneen tyhjäykseen ja täyttöön , jotta joskus saa nukkuakin!



Kilkatus





ps Seiskaseiska, muistelenko väärin vai olitteko joskus hankkimassa kuulosuojaimia lapsellenne? jos ei muisti tee temppuja, niin hankitteko ja onko hyvät?

Kerran taisin kokeilla, sekin niin ja näin, kun vauvalla oli pipo päässä (vein parvekkeelle nukkumaan), enkä nähnyt kunnolla, missä kohtaa korvat ovat. En siis ole varma, olivatko ne kunnolla päässä. Ei ainakaan pitkään nukkunut. Mutta tuon jälkeen alkoikin jossain vaiheessa nukkumaan parvekkeellakin paremmin. (Mahtava muisti sinulla!:)

Esikoinen on reilu 2v ja kakkonen 5kk. Vauva nukkuu rinta suussa, kantoliina on ihana väline helpottmaan arkea, jotta ei joutuisi käsivoimat koetukselle, esikoinen ei ole joutunut yksin itkemään kun sekunteja (kunnes päästään paikalle), kakkonen nyt joskus ehkä melkein minuutinkin (joka on hirveän pitkä aika muutan!), kun pitää ottaa huomioon yös esikoien, ei häntäkään voi heittää sylistä pois vauvan itkun takia. Esikoinen nukkuu vieläkin suoraan meidän sängyn vieressä, ei siirretty hänet vauvan " tieltä pois" niin kuin joillakin tavaksi (oma huone on ja " isojen sänky" siellä on kyllä olemassa).



En ole kuullut mitään kummastusta kantoliinailun, itkuun vastamisen, perhepetin eikä muunkaan osalta. Olen 2v3kk käyttäytynyt juuri niin, kuin ne edellä olevat viestit kertovat AP:sta. Eikä kukaan moiti eikä kummastele. Johtuisiko siitä, että se tulee luonnostaan eikä kirjasta opittuna, ja suhtautun itse juttuun rauhallisesti enkä ole puolustuskannalla? Ainoat kommentit on " Onpa ihana se kantoliina, miks sitä ei ollut kun minun lapset olivat pieniä?!" ja siihen tyyliin. Tai sitten on mulla vaan riittävän älykas ja koulutettu tuttavapiiri ja sukulaiset (sekin kyllä totta, äitini varmaan osaisi sitä AP:sta paljonkin puhua, jos kysyisin).

kiva jos joku muuten lastansa huudattava sen keskustelun avulla oppii parempia tapoja jne. Vaikka tuntuu, että ne jotka haluavat unikoululla lastansa huudattaa eivät kuuntelee mitään neuvoja toiseensuuntaan jne (2v sitten oli täällä hyvin verisiä unikoulu-ketjuja, nyt niin pahoja ei ole ollutkaan, ja lopuksi luovutin enkä kirjoittaut niihin enää, turha työ.



Mutta jaksoa teille kaikille ja varsinkin siinä vaiheessa, kunhuomaatte, että lasta on väistämättä kielettävä hänen parhaakseen

" lapsentahti" , ajattelin ehkä liittyä sinne.



Tämä on todella mielenkiintoinen aihe. Kiitos Seiskaseiskalle, joka otit tämän esille.



Nimen omaan " vaistojen mukaan" olen tätä pikkuista hoitanut ja kaikki on mennyt aivan loistavasti. Tarkoitan, että tämä AP -asia toteutuu käytännössä ilman sen kummempaa tietoakin, koska se juuri pohjautuu ihmisen omiin vaistoihin. Eli juuri siksi se on totta ja toimii! Nyt kuitenkin haluankin lisätietoa tietysti! Sitäpaitsi meilläkään isän vaistot eivät näytä toimivan yhtä herkästi ja hän ei ole aina yhtä varma miten pitäisi toimia.



Olen huomannut, että sellaiset asiat, jotka jotenkin sotivat näitä vaistoja vastaan, kuten unikouluttaminen, kirvoittavat aikamoista keskustelua. Sekin kertoo mielestäni siitä, että äiti luonnostaan ei halua olla vastaamatta vauvan itkuun tai opettaa mitään noin raaalla tavalla.

no nyt se heräsi, jatketaan myöhemmin.. vioola