Tajusin juuri että äitiys tuhosi minut

Vierailija kirjoitti:

Minä olen uusi mummo ja saan koko ajan kuulla miten nykyään ei enää tehdä niin tai näin. En nähtävästi osaa enää mitään enkä tiedä mistään mitään.

Onhan sitä ihan oikeaa hyvää tietoakin tullut paljon lisää. Miten ehkäistään vaikkapa kätkytkuolemia tai allergioita. Kyllä osa tiedoista kannattaakin päivittää.

Mun ympärillä on varmaan sitten ollut ihania ihmisiä, kun en ole koskaan tuntenut minkäänlaisia paineita tehdä asiat tietyllä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen uusi mummo ja saan koko ajan kuulla miten nykyään ei enää tehdä niin tai näin. En nähtävästi osaa enää mitään enkä tiedä mistään mitään.

Onhan sitä ihan oikeaa hyvää tietoakin tullut paljon lisää. Miten ehkäistään vaikkapa kätkytkuolemia tai allergioita. Kyllä osa tiedoista kannattaakin päivittää.

Vaikea uskoa, että munkaan vanhemmat olisivat tehneet just niinkun mummot ja VANHAT suositukset sanoo. Vastuu kasvatusasioista on niillä tuoreilla vanhemmilla ja niin sen kuuluukin olla. Mummot saa keskittyä hellimiseen ja lellimiseen.

Joo, ei kannata tosiaan tehdä niinkuin kaikkien mielestä pitäisi. Täällä Suomessa - teet niin tai näin, aina väärinpäin. Se on kyllä totta, että se äidin rooli on aika ahdas. Sairastuin fyysisesti ja tuolloin olimme tekemisissä sos. työn kanssa. Kyselivät PALJON kaikenlaista ja olivat aika monenlaisista asioista monenlaista mieltä, mitkä ei kyllä liittyneet mun terveydentilaan tai perheen arkipärjäämiseen mitenkään.

Asiaa.

Onneksi tajusin jo 20v miehenä mitä menbettäisin ja miksi muuttuisin, jos maalaisin itseni 20ksi vuodeksi nurkkaan.

Elämä on aivan liian lyhyt ja 40v jälkeen on turha koittaa aloittaa vapaata nuoren elämää...

Mullakin oli tuollaista, varsinkin kun oli pienempi lapsi. Mietin, että vaikutanko oikeanlaiselta äidiltä. Mietin mitä ihmiset ajattelee esim. meidän asuinpaikasta ja pidetäänkö mua köyhänä, laiskana vai huonona aktivoijana, kun nelivuotiaalla ei ole harrastusta. Vanhempainiltoihin puin itseni ”äitimäisemmin” kuin arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Muistelin aikaa ennen lapsia ja tajusin, että äitiys on muuttanut minut katkeraksi, pelokkaaksi ja nihkeäksi ihmiseksi. Lapset ovat ihania ja parasta elämässäni, se ei ole ongelma, mutta äitydelle asetetut vaatimukset, neuvoloiden vanhanaikaiset sukupuoliroolit ja äitien keskinäinen kyräily ja nokittelu ovat muuttaneet minut. Olin vapaa ja villi ja oma itseni ennen lapsia, nyt suoritan äidin roolia ja identiteetti meni pesuveden mukana. Aina kun ajattelen omilla aivoillani, mieleen putkahtaa joku asiantuntija tai hiekkalaatikkonatsi, joka tuomitsee. Se on tehnyt sen että tunnen olevani vääränlainen ja huono.

Mulla oli sama, kunnes otin oikean pysähtymisen. Irtisanouduin ja aloin työskennellä vapaammin. Ota omaa aikaa nyt alkuun kokonainen viikonloppu, tee jotain mistä pidt, matkusta pois. Yritä miettiä, millainen sinä oletkaan.

Itse koen nykyään, että saan olla oma itseni (äiti menee nyt museoon, koska äiti tykkää museoista) ja lisäksi saan kokea ihmeellisen äitiyden.

Olet kriisissä, mutta sieltä pääsee ylöskin. Muista myös, että et ole enää sama nainen kuin aikoinaan vaan paljon enemmän.

Neuvola on vauvaiän jälkeen kerran vuodessa, ja joka kerta eri hoitaja vastassa, mä en ainakaan saa sieltä mitään, pikemminkin olisi vaikeaa olla sinne päin yhteydessä jos olisi kysyttävää. Enkä siis olisi. 

Sinkkosta en ole lukenut. Eiköhän tasapainoinen koti voi olla ihan ilmankin. 

Ootko töissä? Jos et ole niin mene kipin kapin. Unohtuu turha äitiysprosessointi, josta ei ole mitään hyötyä. Lapsetkin saavat iltaisin tasapainoisemman äidin.

Nyt sisältöä elämään!