Miten motivoidutte elämään? Minua vaivaa sisäinen tyhjyyden tunne ja negatiivisuuden kehä, neuvoja?

Olen ollut jo pitkään jollain asteella masentunut. Söin vuosia SSRI-lääkkeitä ja elämä oli sellaista tasaista. En oikein saanut iloa mistään, mutta mikään ei oikeen tuntunut miltään. Päivät kului töitä tehden ja en oikeastaan ajatellut elämää sen syvemmin. Eikä minua kiinnostanutkaan ajatella sen kummempia. Olen nyt lopettanut lääkkeet ja en nyt varsinaisesti sanoisi, että masennus olisi pahentunut.. Minua kuitenkin vaivaa jonkinlainen tyhjyyden tunne.

Olen huomannut, että olen vuosia vain "hoitanut velvollisuuksiani" ja en ole oikeastaan miettinyt miksi herään aamulla, mitkä asiat tekevät päivästä hyvän. En ole miettinyt mitä oikeasti haluan ja mistä asioista nautin. Rutiinit töitä lukuunottamatta ovat olleen aika puutteellisia, syön kyllä tasaisin väliajoin, mutta mulla ei ole mitään "positiivisia tapoja".

Tämä sisäinen tyhjyys on alkanut vaivata yhä enemmän. Yritin harjoitella tällaista "5 minute journalia" eli ideana ois aamulla kirjoittaa muutama asia, joista on kiitollinen. Sen lisäksi joku motivaatiosana/lause ja lyhyt pohdinta, mitkä tekijät tekisivat päivästä hyvän. Illalla sitten kirjaisi asiat, jotka tekivät päivästä hyvän. Kauhukseni huomasin, että en keksi oikein mitään! Joka päivä listailin abstrakteja asioita kuten "olen kiitollinen miehestäni" ja en vaan ole osannut listata mitään arkipäiväisiä ja arkielämään konkreettisesti vaikuttavia asioita. On oikeastaan aika shokeeraavaa huomata, että en todella tiedä tai muka keksi tällaisia asioita elämästäni. Onko joku kokeillut jotain vastaavaa metodia ja saanut siitä jotain hyötyä? Oppiiko sitä ajan kanssa löytämään konkreettisia asioita, joista iloita?

Millaisia rutiineja teillä on? Meillä ei ole vielä lapsia. Herään aamulla, juon kahvit ja syön aamupalan. Menen töihin ja "kidun" siellä pakollisen ajan. Työ itsessään on ihan ok ja luppoaikaakin jää, joten en usko että vika on nyt työssä. Otan bussin takaisin kotiin ja olen kotona. Joskus joogaan ja joskus katson jotain sarjaa Netflixistä. Harvoin näen ystäviä. Siinäpä oikeastaan arkeni onkin ja tuntuu, että koko elämä jotenkin valuu ohi ja kiinnitän hirveästi huomiota negatiivisiin asioihin.

Olen miettinyt (en ole vielä päässyt toteuttamisasteelle) jos alkaisin käymään kävelyllä. En ole juuri koskaan ulkona. Kävelyn aikana voisi kuunnella vaikka Podcasteja tai jotain mielenkiintoista/positiivista. Olen huomannut, että roikun tosi paljon somessa ja katson usein hyvinkin negatiivisia Youtube-videoita tai jotenkin uppoudun negatiiviseen ajatteluun. Tai sitten luen tätä palstaa. Somen käyttöä olen jo koittanut vähän vähentää, mutta mitä mä teen sitten.. Istun sohvalla?

En edes tiedä miksi tein tämän aloituksen. Kai sen takia, että olen jälleen tullut töistä ja istahdin tähän sohvalle läppärin kanssa. Onko kellään kokemusta samasta tai antaa jotain neuvoja?