Onko rikkaiden perheiden lapset toisia fiksumpia?
Näin reilun kolmenkympin iässä olen huomannut että mitä paremmasta perheestä ihminen tulee sen paremmin hänellä menee elämässä. Ollaan yleisesti fiksumpia ja sivistyneempiä kuin köyhemmistä perheistä tulevat. Toki on poikkeuksiakin, mutta näin se tuntuu lähes aina menevän.
Mistä johtuu? Paremmat eväät elämään? Vanhemmat fiksumpia kuin köyhillä perheillä?
Kommentit (68)
Ihan älytön tuo ajatus, että hyvätuloisten lapset eivät joudu tekemään saamiensa asioiden eteen mitään.
Jos ajattelen omia luokkatovereitani ja lasteni luokkatovereita, niin kyllä ne hyvätuloisten lapsia ovat ne luokan priimukset ja tosiaan tekevät töitä koulumenestyksensä eteen.
Samoiten ne, joilla on kalliit harrastukset (esim. taitoluistelu), niin heräävät todella aikaisin monena aamuna, jotta ehtivät harjoituksiin ja sitten kahdeksaksi kouluun. Mutta aina löytyy niitä, joiden mielestä tällainen jääprinsessan elämä on "helppoa", koska sen vanhemmat kustantavat ja rahaa palaa.
Eikä yliopiston pääsykokeissa anneta pisteitä vanhempien tulotasosta, kyllä sinne jokainen ihan omilla avuillaan joutuu menemään.
Peke kirjoitti:
En kyllä allekirjoita tuota, tokihan rikkaiden perheiden pennut on niin olevinaan, mutta täytyyhän sitä päteä.
Lauri Tähkä lauloi kyllä osuvasti:
”Sekös niitä rikkahia harmittaa kun köyhän lapsi on kaunis”
Tuo on todella makea tilanne kun kohdalle sattuu, ja sattuuhan se usein; ei siinä kalliit merkkivaatteet auta jos lärvi ja vartalo on kuin riihen seinästä reväisty. Jää väkisin köyhemmän kaunottaren tai komistuksen varjoon. Kaikkea ei rahalla saa. Ja hyvä niin😊
rikkaiden perheiden poikien ympärillä pyörii kauniita tyttöjä, joita kiinnostaa raha.
Osa on, monet eivät. Totta kai kasvatuksella, ravinnolla, tasapainoisella ja varakkaalla perheelle on merkitystä. Vanhemmat usein tukevat opiskelua ja kannustavat lukemaan.
Rikkaus ei ole sama kuin sivistys, mikä kaikkien nyt kannattaisi tässä ketjussa tajuta. On rutiköyhiä kulttuurisukuja, joissa vilisee akateemista väkeä ja taiteilijoita. On upporikkaita moukkasukuja, joiden vesoilla on oppikoulu-pohja ja pari rahalla ostettua kunniatohtorin hattua.
Kyllä aineellinen menestys on kiinni ennen kaikkea hyvästä tuurista.
Sivistys on kiinni tuurista ja arvostuksista.
Fiksuus eli älykkyys on syntymälahja, eikä siihen vaikuta vanhempien tulotaso tai koulutus. Se, miten fiksuutta osataan hyödyntää taas riippuu ihan sivistyksestä ja varallisuudesta.
Akateemisen sivistyksen tiedetään "periytyvän". Eli akateemisten lapset päätyvät todennäköisemmin yliopistoon kuin duunarien lapset. Mutta tässäkin tiedetään, että eniten merkitystä on a) vanhempien koulutusarvostuksissa ja b) siinä, miten vanhemmat osaavat oman koulutuspohjansa ansiosta ohjata ja tukea lastaan opiskelu-uralle.
Iso merkitys on silläkin, missä asutaan. Hyvässä koulupiirissä asuva lapsi pääsee automaattisesti hyvään peruskouluun, köyhässä lähiössä taas mennään huonoon kouluun - ainoastaan pyrkimällä painotettuun opetukseen pääsykokeessa pääsee parempaan - eli se rikkaan perheen vesa saapastelee huonollakin todistuksella hyvään kouluun, kun köyhä lapsen on oltava erityisen lahjakas päästäkseen sinne!
Rikkaalla on varaa hankkia lapselleen tarvittaessa terapiaa, yksityisopetusta, kielikursseja ulkomailla, preppauskursseja, hakukursseja.... Koulun ulkopuolisista harrastuksista puhumattakaan. Kun tulee tet, köyhän lapsi hakee harjoitteluun lähi-S-marketiin, kulttuurieliitin muksu duunailee Hesarissa tai vaikkapa Kansallisteatterissa tutuntutun hommaamassa tetissä.
Köyhän on oltava paljon määrätietoisempi, voitettava kaikki hankaluudet käytännössä yksin - nykyään kun koulut tarjoavat hyvin heikosti edes tukiopetusta.
Kun tulee opintojen aika, rikas kultapossukerholainen saa isispapalta kaksion opiskelupaikkakunnalla ja pari tonnia ruokarahaa kuussa. Eipä tarvitse työskennellä opintojen ohessa, vaan voi keskittyä opiskelemaan nopeasti ja kiskomaan hyviä arvosanoja siinä lomassa kun piipahtelee New Yorkissa ja Soulissa loma-aikoina.
Itse olen joutunut kaiken elämässä maksamaan itse. Opintolainan sain maksettua 40-vuotiaana pois. Hitas-neliö Helsingin lähiössä on ainoa, mihin asumisurallani tulen ikinä (ilman mitään perintöjä) yltämään.
Ja siis minä olen "hyvätuloinen" (nettoa 4,8 tonnia kuussa) akateeminen - mutta vit..taa lukea tyhmiä ketjuja aiheesta. Rikkaat haluavat tietenkin kuvitella, että kaikki saavutukset johtuvat vain heidän omasta "työnteostaan", "älykkyydestään" ja "oikeista valinnoista".
Vierailija kirjoitti:
Ihan älytön tuo ajatus, että hyvätuloisten lapset eivät joudu tekemään saamiensa asioiden eteen mitään.
Jos ajattelen omia luokkatovereitani ja lasteni luokkatovereita, niin kyllä ne hyvätuloisten lapsia ovat ne luokan priimukset ja tosiaan tekevät töitä koulumenestyksensä eteen.
Samoiten ne, joilla on kalliit harrastukset (esim. taitoluistelu), niin heräävät todella aikaisin monena aamuna, jotta ehtivät harjoituksiin ja sitten kahdeksaksi kouluun. Mutta aina löytyy niitä, joiden mielestä tällainen jääprinsessan elämä on "helppoa", koska sen vanhemmat kustantavat ja rahaa palaa.
Eikä yliopiston pääsykokeissa anneta pisteitä vanhempien tulotasosta, kyllä sinne jokainen ihan omilla avuillaan joutuu menemään.
Menestys vaatii useampia tekijöitä. Pitää olla lahjakas, pitää tehdä hemmetisti töitä ja pitää olla tilaisuuksia. Tilaisuudella tarkoitan esim. sitä, että taitoluistelijan vanhemmilta pitää löytyä rahaa. Kun tutkii monien menestyjien elämää, on heillä ollut myös auttajia, tilaisuuksien luojia. Tove Janssonin vanhemmat olivat taiteilijoita, äiti hankki Tovelle ekan työpaikan jne. Steve Jobs. ym. tietokonevelhoja on juuri sitä ikäluokkaa, joka sattui olemaan nuori aikuinen, kun tietokonealalla tapahtui isoja hyppäyksiä eteenpäin - kymmenen vuotta aiemmin tai myöhemmin olisi ollut nihkeämpää. En tarkoita, etteivät he olisi itse ponnistelleet, mutta menestykseen tarvitaan myös tilaisuuksia.
Peke kirjoitti:
En kyllä allekirjoita tuota, tokihan rikkaiden perheiden pennut on niin olevinaan, mutta täytyyhän sitä päteä.
Lauri Tähkä lauloi kyllä osuvasti:
”Sekös niitä rikkahia harmittaa kun köyhän lapsi on kaunis”
Tuo on todella makea tilanne kun kohdalle sattuu, ja sattuuhan se usein; ei siinä kalliit merkkivaatteet auta jos lärvi ja vartalo on kuin riihen seinästä reväisty. Jää väkisin köyhemmän kaunottaren tai komistuksen varjoon. Kaikkea ei rahalla saa. Ja hyvä niin😊
Mitä tarkoitat sillä, että rikkaiden pennut ovat olevinaan? Lasteni kaverit ovat etupäässä varakkaista perheistä ja he ovat erittäin fiksuja ja kauniisti käyttäytyviä. Saavat seurustella lasteni kanssa, vaikka tienaan vain jotain 70 000 vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikki ihmiset ovat Ok - oli sitten mt-ongelmainen tai akateeminen, köyhä, rikas, ruma, kaunis yms
Näkee, että olet köyhästä perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Ei rahan tekeminen järkeä vaadi!!! Tiedä tosi fiksuja siivooja ja työttömiä. Ja tosi tyhmiä rikkaita yrittäjiä. 😂
Jos ei vaatisi järkeä, niin kaikillahan sitä täpäkkää olisi. 😉
Vierailija kirjoitti:
Ihan älytön tuo ajatus, että hyvätuloisten lapset eivät joudu tekemään saamiensa asioiden eteen mitään.
Jos ajattelen omia luokkatovereitani ja lasteni luokkatovereita, niin kyllä ne hyvätuloisten lapsia ovat ne luokan priimukset ja tosiaan tekevät töitä koulumenestyksensä eteen.
Samoiten ne, joilla on kalliit harrastukset (esim. taitoluistelu), niin heräävät todella aikaisin monena aamuna, jotta ehtivät harjoituksiin ja sitten kahdeksaksi kouluun. Mutta aina löytyy niitä, joiden mielestä tällainen jääprinsessan elämä on "helppoa", koska sen vanhemmat kustantavat ja rahaa palaa.
Eikä yliopiston pääsykokeissa anneta pisteitä vanhempien tulotasosta, kyllä sinne jokainen ihan omilla avuillaan joutuu menemään.
Kyllähän rikkaidenkin perheiden tenavat joutuvat myös töitä tekemään, eihän sitä kukaan kielläkään. Jossain akateemisessa perheessä se tuki, jota lapsi saa esim. opintoihin, on vain aivan toista luokkaa kuin duunariperheissä. On paljon helpompi keskittyä olennaiseen, kun ei itse joudu miettimään aivan kaikkia konkreettisia opintoihin liittyviä asioita aivan itsekseen.
Osittain myös siinä työnteossa pääsee kyllä helpommalla, jos vanhemmilla on varaa maksaa yksityisopettajia tai preppauskursseja. Työelämäänkin on paljon helpompi päästä kivoihin hommiin, jos koko suku on hyvissä työpaikoissa ja suhteita riittää kuin hämähäkillä seittiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan älytön tuo ajatus, että hyvätuloisten lapset eivät joudu tekemään saamiensa asioiden eteen mitään.
Jos ajattelen omia luokkatovereitani ja lasteni luokkatovereita, niin kyllä ne hyvätuloisten lapsia ovat ne luokan priimukset ja tosiaan tekevät töitä koulumenestyksensä eteen.
Samoiten ne, joilla on kalliit harrastukset (esim. taitoluistelu), niin heräävät todella aikaisin monena aamuna, jotta ehtivät harjoituksiin ja sitten kahdeksaksi kouluun. Mutta aina löytyy niitä, joiden mielestä tällainen jääprinsessan elämä on "helppoa", koska sen vanhemmat kustantavat ja rahaa palaa.
Eikä yliopiston pääsykokeissa anneta pisteitä vanhempien tulotasosta, kyllä sinne jokainen ihan omilla avuillaan joutuu menemään.
Joo, aina kyllä saa ihmetellä tätä suomalaista herravihaa ja outoja kuvitelmia kerta toisensa jälkeen enemmän. Ihan kuin rahalla saisi muka ostettua lapsille paremmat arvosanat tai jopa huippuyliopistopaikat. Olen itse varakkaasta perheestä ja akateemiset vanhemmat ovat aina arvostaneet koulua, mutta itse laiskottelin ja koulu ei kiinnostanut, keskinkertaisena oppilaana jatkoin lukion läpi ammattikorkeaan kun yliopistoon ei arvosanoillani ollut asiaa. Preppauskursseja on totta kai olemassa ja hyvätuloiset vanhemmat voivat niitä kustantaa, mutta kyllä se pääsy parhaisiin kouluihin on pitkäjänteisen ja jatkuvan työn tulosta eikä jonkun ihmekurssin ansiota. Vastaavasti taas toisista varakkaista perheistä luokallani tuli luokan priimuksia koska olivat kiinnostuneet koulusta ja suorittamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikki ihmiset ovat Ok - oli sitten mt-ongelmainen tai akateeminen, köyhä, rikas, ruma, kaunis yms
Näkee, että olet köyhästä perheestä.
? Vain todella fiksu tietää, että kaikki on aidosti samanarvoisia.
Varakkaissa perheissä usein on ylioppilaita ja akateemisia ammatteja monessa ikäpolvessa. Suhde oppimiseen on siksi toinen, positiivisempi. Ja jos pitää jostakin asiasta, siinä on motivoitunut ja jos on motivoitunut, menestyy.
Vaikka ei se oikeastaan ole rikkauskysymys, vakavaraisuus ja vankka keskiluokkaisuus riittää. Koulutettujen sukupolvien ketju on mielestäni tärkeämpi tekijä kuin raha.
Ja ihmisillähän on tapana liikkua samanlaisten ihmisten seurassa kuin itse ovat, eli vertaistukea saa oman perheen ulkopuoleltakin.
Sivistyksen kanssa asialla ei ole mitään tekemistä. Sivistystä voi hankkia kuka tahansa, joka välittää ottaa selvää missä on lähin kirjasto.
Luokkavihalla, jota 2 demonstroi, ei saa aikaan muuta kuin itselleen esteitä.
No herrajee sentään, tietysti ne ovat älykkäämpiä kuin muut. Nehän ovat rikkaita, ovat ihan itse pikku kätösin ansainneet ne fyrkat ja muun omaisuuden, kyllä siihen varmasti on älyä tarvittu. Tai ainakin röyhkeyttä. No saattaa olla sama asia.
Sillä eihän nyt kukaan lapsi (tai kukaan muukaan) pidä itseään rikkaana, jos ei ole rikas, on vain rikkaan ihmisen lapsi. Sehän olisi typeryyttä. Sillä perintö voi olla mennyttä, ennen kuin sitä pääsee nauttimaan. Ja voi itse olla täysin lahjaton tyyppi, joka syö ja juo perintönsä, mutta ei pysty sitä säilyttämään, saati kartuttamaan.
Tässähän on tyyppiesimerkki maailmalle sokaistuneesta henkilöstä, joka kuvittelee että menestymiseen tarvitaan vain ahkeruutta ja älyä.
Onnen merkitys, joka on ehdottomasti suurin ja merkitsevin muuttuja, on unohtunut kokonaan.
Peke kirjoitti:
En kyllä allekirjoita tuota, tokihan rikkaiden perheiden pennut on niin olevinaan, mutta täytyyhän sitä päteä.
Lauri Tähkä lauloi kyllä osuvasti:
”Sekös niitä rikkahia harmittaa kun köyhän lapsi on kaunis”
Tuo on todella makea tilanne kun kohdalle sattuu, ja sattuuhan se usein; ei siinä kalliit merkkivaatteet auta jos lärvi ja vartalo on kuin riihen seinästä reväisty. Jää väkisin köyhemmän kaunottaren tai komistuksen varjoon. Kaikkea ei rahalla saa. Ja hyvä niin😊
Onpa sairas ajatusmaailma sinulla. Miksi rikasta harmittaisi jos köyhän lapsi on kaunis? Miksi rikkaat olisivat kusipäitä? Miksi rikkaiden lapsia pitää sanoa pennuiksi? En keksi kuin yhden vastauksen: kateus.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ovat. Lisäksi vastuulliset rikkaat vanhemmat huolehtivat omasta lapsestaan jo pienestä pitäen siten, ettei lapsi leiki köyhien perheiden lasten kanssa tai tapaa köyhien perheiden lapsia. Huolehtivat myös lastensa koulunkäynnin siten, etteivät joudu tekemisiin köyhien perheiden lasten kanssa.
Köyhien perheiden lapset ovat huonoa seuraa rikkaiden perheiden lapsille ja vastuullisella vanhemmalla on oikeus pitää lapsensa erossa sellaisesta seurasta, jonka katsoo olevan omalle lapselleen haitallista.
Missä kuplassa sä oikein elät. Sun täytyy pilailla tai sitten lääkitys on tarkistusta vailla.
Ei tämmöisiä ihmisiä voi olla 🤔
Mitä enemmän ihmisellä on rahaa sen älykkäämpi hän on. Kyllähän tämän totuuden jokainen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rahan tekeminen järkeä vaadi!!! Tiedä tosi fiksuja siivooja ja työttömiä. Ja tosi tyhmiä rikkaita yrittäjiä. 😂
Jos ei vaatisi järkeä, niin kaikillahan sitä täpäkkää olisi. 😉
Totta, jos raha on ainoa mittari. Yleensä ei ole.
Siis rikkaus = paremmuus??? :DD
Onko ihan totta?? Miten mä oon kuullu niin päinvastasta?? :) Vai onko niin että ite oot tollanen/ihailet tollasta, niin jotenki luulet asian olevan noin? :D
Mun mielestä kaikki ihmiset ovat Ok - oli sitten mt-ongelmainen tai akateeminen, köyhä, rikas, ruma, kaunis yms