Miksi olet eronnut?

Yritimme yrittämästä päästyämme. Kotimme oli tasa-arvoinen, mies on älykäs ja komea ja hauska. Mutta hän ei osannut puhua tunteistaan eikä päästänyt lähelle henkisesti. Pyysin ja kerjäsin 13 vuotta häntä avautumaan. Tunsin olevani aina yksin, myös hänen seurassaan.

Erohan siitä tuli.

Mies löysi sittemmin enemmän kaltaisensa naisen ja minä itseni kaltaisen miehen. Nykyisen mieheni kanssa olemme "paperilla" täysin erilaiset, mutta kommunikaatio pelaa ja olemme myös henkisesti hyvin lähellä toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö tapauksessasi paikkansa väite, että nykyään erotaan liian helposti? Olisiko teidän parisuhde kannattanut vielä yrittää pelastaa?

Ei sitä ulkopuolinen oikeasti tiedä mitä seinien sisäpuolella on liiton jatkumiseksi tehty jos siitä ei muille kerrota. Eli mielestäni väite ei pidä paikkaansa. 

Se, ettei enää tarvitse istua oikeudessa avioeron mahdollisesti saadakseen, ei tarkoita että ero olisi liian helppoa.

Ja edellistä parisuhdetta kyllä yritettiin pelastaa, kävimme avioliittoneuvojalla, mies muutti 6 kk ajaksi toiseen asuntoon, muutti takaisin koska haluttiin yrittää vielä, käytiin uudelleen neuvojalla, mutta kolmannen tekohengitysvuoden jälkeen minä en vain enää jaksanut yrittää.

Jälkikäteen katsottuna minun olisi pitänyt pitää ensimmäisellä kerralla pääni ja tosiaan ottaa se ero kun mieskin oli jo muuttanut, paljon helpommalla olisi päästy.

 

Mies vaihtoi minut työkaveriinsa 20 vuoden jälkeen. Arki kyllästytti ja keski-iän kriisi painoi päälle. Sitten tuli eräs, joka ihaili. Ei meillä ollut isoja eri ielisyyksiä, olimme hyvä tiimi, vietimme paljon aikaa yhdessä.

Se oli ns. Turha ero. Uskon, etyä avioliitto olisi ollut pelastettavissa. Missä on tahto, siellä on tie. Miehellä ei vain ollut sitä tahtoa.

Eivät olleet narsisteja, vaan muuttuivat juopoiksi.

.

Olen siis ollut kaksi kertaa naimisissa ja samaten eronnut kahdesti.

.

Olen korkeakoulutettu, samoin olivat exäni.

Olen hoikka ja kohtuullisen näköinen (ei kukaan ainakaan pelästy pimeällä kujalla), samoin olivat exäni.

Olen aina nauttinut pikkuhiprakasta viinin äärellä, samoin exäni ennen muinoin.

.

Olen myös hyvin suora ja napakka, ja sanon rehellisesti asiat, kuten ne ovat (minun mielestäni), ja  tässä oli syy siihen, että exät alkoivat juoda?

En ole koskaan syyllistänyt itseäni enkä tule syyllistämään.

En minä niitä kaljoja tai viinejä heitä pakottanut juomaan enkä kurkkuihinsa kaatanut.

Itse tekivät valintansa.

Ei olisi kannattanut.

Suhteemme oli erinomainen, mutta emme voineet saada lapsia. Ajan myötä tämä osoittautui miehelle liian suureksi onnettomuutta aiheuttavaksi asiaksi, joten päätimme erota ja jatkaa ystävinä. Nykyään mies on läheinen ystäväni ja odottaa ensimmäistä lastaan uuden kumppaninsa kanssa. Olen sydämeni pohjasta onnellinen heidän puolestaan. Itse löysin miehen, joka ei halua lapsia, ja jonka kanssa suhde on vielä ihanampi kuin eksän kanssa. Elämme kaikki tähänastisen elämämme parasta aikaa!

Olen aina pitänyt ohjenuorana sitä, että riitatilanteessa ei kannata erota. Vasta kun riidat on selvitetty ja ns. kaikki hyvin, pystyy arvioimaan objektiivisesti sitä, onko eroon aihetta. Toki jos kävisi niin onnettomasti että ristiriitojen vyyhtiä ei vain saada selvitettyä yrityksistä huolimatta, niin jossain vaiheessa varmaan kannattaa luovuttaa ja lähteä eri teille. Itselleni näin ei ole koskaan käynyt, vaan olemme aktiivisesti selvittäneet ristiriitoja kulloisenkin kumppanin kanssa heti niiden synnyttyä. Maton alle lakaisemalla asiat voivat paisua hallitsemattoman suuriksi.

Mies oli tuurijuoppo ja humalassa väkivaltainen. Käytti myös hyväkseen minun vähiä rahoja ja kiltteyttä. Lopulta hän ei aina edes yöpynyt kotona. Eiköhän tuossa ollut jo monta syytä. Varasin silti ajan ammattiauttajalle. Mies ei tullut paikalle. Eropäätös oli lopulta helppo ja elämäni paras päätös.

No jos mulle olis sopinut kolmen kimppa, niin sitten ihan turhaan erosin. Mies löysi paremman. Annoin mennä.