Mistä rahaa lasten kilpaurheiluharrastukseen? Ollaan ihan pulassa.

Jotain bussien tai linja-autojen yö siivousta.

Vierailija kirjoitti:

Halutaan suoda mahdollisuus, kumpikin harrastaa joukkuelajia ja pärjää hyvin. Kustannukset on yhteensä noin 10000e vuosi. Ollaan kohtalaistuloisia, brutto yhteensä n. 70000e vuosi. Mutta on hirveät lainat talosta ja kahta autoa on kyyditysten takia pidettävä. Kertokaa, mistä ihmeestä hankkia lisää rahaa, että lapset saa harrastaa!! Ahdistavaa tämä.

Itse aiheutettu ongelma. Myytte talon ja muutatte vuokralle siihen jäkishallin viereen.

Vierailija kirjoitti:

Juu, kiitos ymmärryksestä.

Sitä ei näköjään ole.

Yhteiskunta ei ole maksanut senttiäkään lasten harrastamisesta, koitin kysyä vinkkejä mitä tehdä asialle.

Kyllä myönnän, että on rankkaa ja oma tyhmä valinta, mutta lahjakkaita lapsia joilla on motivaatio urheilla, tosi kurjaa lopettaa kesken, kun ei keksi miten maksaa... Paljon hyviä eväitä elämään saa, ja kavereita joukkueesta. Kun vaan keksisi, miten olisi varaa selvitä näistä vuosista. Mielestäni ei ole oikein, että vain rikkaiden lapsilla on oikeus menestyä.

Kiitos kaikille, ilmeisesti on oma vika sitten kun koittanut tukea lapsia. Enkä ole pyytänyt ketään maksamaan, todella paljon teen talkootyötä rahoittaakseni tämän kaiken. Sekään vaan ei riitä.

ap

Paljon hyviä eväitä elämään saa myös kasvattamalla niitä lapsia, että esim. menot pitää suhteuttaa tuloihin.

Miten teillä on turvattu selusta työttömyyden, sairauden, eron, yms elämän "yllätysten" varalle?

Tässä esimerkki siitä, miksi Suomi ei menesty urheilussa. Paljon lahjakkaita urheilijanalkuja jää ulkopuolelle pelkästään rahan vuoksi.

Sympatiseeraan sinua, ap. Neuvoja en osaa antaa.

Vierailija kirjoitti:

Juu, kiitos ymmärryksestä.

Sitä ei näköjään ole.

Yhteiskunta ei ole maksanut senttiäkään lasten harrastamisesta, koitin kysyä vinkkejä mitä tehdä asialle.

Kyllä myönnän, että on rankkaa ja oma tyhmä valinta, mutta lahjakkaita lapsia joilla on motivaatio urheilla, tosi kurjaa lopettaa kesken, kun ei keksi miten maksaa... Paljon hyviä eväitä elämään saa, ja kavereita joukkueesta. Kun vaan keksisi, miten olisi varaa selvitä näistä vuosista. Mielestäni ei ole oikein, että vain rikkaiden lapsilla on oikeus menestyä.

Kiitos kaikille, ilmeisesti on oma vika sitten kun koittanut tukea lapsia. Enkä ole pyytänyt ketään maksamaan, todella paljon teen talkootyötä rahoittaakseni tämän kaiken. Sekään vaan ei riitä.

ap

Ymmärrät varmaan kuitenkin itsekin, että jos rahat eivät riitä, jostain pitää tinkiä? Tämä pätee aina, riippumatta siitä, mistä rahojen riittämättömyys johtuu. Eli teidän ei nyt auta kuin laittaa kaikki menot tarkasti paperille ja sitten miettiä, mitkä ovat välttämättömiä ja mitkä eivät, ja mistä voisi tinkiä jollain uudella järjestelyllä. Jos lasten harrastuksista ette voi tinkiä, pitää tinkiä muusta. Vaihtoehdot ovat joko muiden elämisen kulujen karsiminen (karsikaa vaatteista, matkoista, ulkona syömisestä, jne, jos niitä on) tai sitten asumis- ja autokuluista karsiminen. Muuttakaa pienempään ja/tai halvempaan asuntoon, joka on lähempänä harrastuksia -> asumiskustannukset pienenevät ja voitte luopua toisesta autosta, kun lapset pääsevät itse kulkemaan harrastuksiin. Tai sitten ihan nykyisessä tilanteessa vain opetatte ne lapset vaihtamaan julkisesta toiseen, kantamaan kamppeensa ja lähtemään ajoissa treeneihin itsenäisesti, niin voitte ainakin sen toisen auton myydä. Mutta ei kukaan muu voi teidän perheenne puolesta ratkaista, mistä karsitte - sen tulee olla ihan oma arvovalintanne.

Minkä ikäiset lapset teillä on?

Asutteko jossain pienellä paikkakunnalla?

Monissa seuroissa on mahdollisuus saada alennusta vähävaraisuuden takia.

Olisiko seuraa mahdollista vaihtaa? 

Meillä neljä lasta, 6-14-vuotiaat, ja kaikilla mukavat ja tavoitteelliset harrastukset, mutta kustannukset vielä ihan kohtuulliset. Olisi kyllä vaikea paikka niistä luopua. Sen me olemme kyllä tehneet, että jos lapsi on halunnut aloittaa uuden harrastuksen, on joku vanha pitänyt jättää tauolle. Syynä lähinnä lapsen jaksaminen, mutta myös raha.

Minä en ole varma, onko lapselle hyvä signaali, että hänen harrastuksensa menee perheen toimivan arjen ohi. Pakostakin siinä tulee lapselle hirveät paineet - jos ei sitten ole luonnostaan pikkukeisari, jolle on ihan luonnollista että hän tulee aina ensimmäisenä.

Varmasti sieltä urheilujoukkueesta saa hyviä kavereita, mutta ne kaverit tuppaavat helposti olemaan joko ökyrikkaita tai sitten näitä pikkukeisareita.

Omat lapseni ovat vielä melko pieniä, vasta vanhin on koulussa. Mutta aion opettaa heille vanhanaikaisesti, että ensin tulee koulu. Koulun jälkeen voi sitten harrastaa jotain kivaa, joka sopii perheen rytmiin. Liikutaan sen verran, että keho pysyy kunnossa ja kehittyy. Laitetaan ruokaa, syödään, tehdään läksyt, jutellaan, käydään ajoissa nukkumaan.

Näillä eväillä kasvetaan isoksi ja aletaan miettiä, millaisia ihmisiä ollaan ja mitä oikeasti halutaan maailmassa tehdä. Hirttäytymättä siihen, että joskus viisivuotiaana jalkapallo tuntui hyvältä idealta.

Ei tarvitse olla naiivi, ap. Urheiluseurat tahkoavat rahaa nuorten harrastuksilla. Maksat selkänahastasi jonkun urheilupohatan mersua. Luuletko että muille joukkueen jäsenille ei sanota, että he ovat lahjakkaita ja kannattaa jatkaa...?

Suosittelen että lopetatte lasten nykyiset harrastukset, vaihdatte ne halvempiin. Kallis joukkueurheilu ei ole mikään perustarve, johon jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus. Tietysti jos lapset ovat niin vanhoja, että voivat itse tienata niin sitten se voi auttaa mutta varmaan voi olla vaikeaa sekin.

Jos lapsenne osoittavat selvää huippulahjakkuutta lajiin (tavoitteena silloin ammattiurheilu), niin sitten kannattaa toki miettiä kaikki mahdolliset keinot ennen kuin luopuu harrastuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiset lapset teillä on?

Asutteko jossain pienellä paikkakunnalla?

Monissa seuroissa on mahdollisuus saada alennusta vähävaraisuuden takia.

Olisiko seuraa mahdollista vaihtaa? 

Meillä neljä lasta, 6-14-vuotiaat, ja kaikilla mukavat ja tavoitteelliset harrastukset, mutta kustannukset vielä ihan kohtuulliset. Olisi kyllä vaikea paikka niistä luopua. Sen me olemme kyllä tehneet, että jos lapsi on halunnut aloittaa uuden harrastuksen, on joku vanha pitänyt jättää tauolle. Syynä lähinnä lapsen jaksaminen, mutta myös raha.

Perheessä bruttotulot 70 000€ eli toivottavasti eivät edes halua harkita näitä vähävaraisten perheiden avustuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kiitos ymmärryksestä.

Sitä ei näköjään ole.

Yhteiskunta ei ole maksanut senttiäkään lasten harrastamisesta, koitin kysyä vinkkejä mitä tehdä asialle.

Kyllä myönnän, että on rankkaa ja oma tyhmä valinta, mutta lahjakkaita lapsia joilla on motivaatio urheilla, tosi kurjaa lopettaa kesken, kun ei keksi miten maksaa... Paljon hyviä eväitä elämään saa, ja kavereita joukkueesta. Kun vaan keksisi, miten olisi varaa selvitä näistä vuosista. Mielestäni ei ole oikein, että vain rikkaiden lapsilla on oikeus menestyä.

Kiitos kaikille, ilmeisesti on oma vika sitten kun koittanut tukea lapsia. Enkä ole pyytänyt ketään maksamaan, todella paljon teen talkootyötä rahoittaakseni tämän kaiken. Sekään vaan ei riitä.

ap

Ymmärrät varmaan kuitenkin itsekin, että jos rahat eivät riitä, jostain pitää tinkiä? Tämä pätee aina, riippumatta siitä, mistä rahojen riittämättömyys johtuu. Eli teidän ei nyt auta kuin laittaa kaikki menot tarkasti paperille ja sitten miettiä, mitkä ovat välttämättömiä ja mitkä eivät, ja mistä voisi tinkiä jollain uudella järjestelyllä. Jos lasten harrastuksista ette voi tinkiä, pitää tinkiä muusta. Vaihtoehdot ovat joko muiden elämisen kulujen karsiminen (karsikaa vaatteista, matkoista, ulkona syömisestä, jne, jos niitä on) tai sitten asumis- ja autokuluista karsiminen. Muuttakaa pienempään ja/tai halvempaan asuntoon, joka on lähempänä harrastuksia -> asumiskustannukset pienenevät ja voitte luopua toisesta autosta, kun lapset pääsevät itse kulkemaan harrastuksiin. Tai sitten ihan nykyisessä tilanteessa vain opetatte ne lapset vaihtamaan julkisesta toiseen, kantamaan kamppeensa ja lähtemään ajoissa treeneihin itsenäisesti, niin voitte ainakin sen toisen auton myydä. Mutta ei kukaan muu voi teidän perheenne puolesta ratkaista, mistä karsitte - sen tulee olla ihan oma arvovalintanne.

Mä olen joskus laskeskellut että mitä ihan oikeasti säästää siinä että myy auton. Tuollainen 5000 euron perusfarkku.... Mulla menee kiinteisiin kuluihin reilu satanen kuukaudessa + bensat + rikkoutumiset (joita ei ole onneksi ollut). Huollot olen laskenut varaosien hinnalla, mies kun osaa ne tehdä, mutta laskee siihen vaikka toisen satasen per kk.

Sen lisäksi vapautuu tuo pääoma, joka ap:n lasten harrastuksessa riittäisi puolen vuoden kuluihin.

Tilalle tulee bussikortti useammalle henkilölle (meillä menisi se benasrahan säästö tähän). Aikaa palaa kulkemiseen ihan eri tavalla  ja aikataulutus syö hermoja.

Riippuen ap:n auton tasosta, siitä luopuminen tuskin ratkaisee taloutta. Kannataa toki vaihtaa mahdollisimman edulliseen ja heivata esim kasko.

Vierailija kirjoitti:

Brutto 70 tonnia, siis netto alle 50 tonnia? Eli viidesosa perheen tuloista menee lasten harrastukseen? Saman verran kuin monilla asumiseen! Ei kerta kaikkiaan mitään järkeä. Lapsetkin saavat vääristyneen kuvan tärkeysjärjestyksestä. Ei heidän tarvitse kaikkea saada, ei se ole rakkauden mitta että koko perhe on konkurssin partaalla harrastuksen takia!

Joo, niin ikävää kuin se onkin, kaikkea ei voi saada ja on oikeasti helpompi alkaa tajuta sitä jo nuorena eikä vasta aikuisena, kun on velkaantunut korviaan myöten. Itse olen duunariperheestä kotoisin, mutta kyllä meillä ihan hyvin toimeen tultiin. Eipä kyllä matkusteltu, en harrastanut mitään ihmeellistä jne. Joka tapauksessa opin jotenkin, että "pitää olla kuin muut" eli äitini hankki mukisematta kaikki vaatteet mitkä halusin jne. No, en halunnut ylettömiä, mutta joka tapauksessa kaiken lopputulos oli, että totuin saamaan kaiken, mitä halusin. Jatkoin samaa menoa opiskelijana, äiti jakeli rahaa, kun "pitäähän sitä itseään hemmotella, olet sen ansainnut". Kovaa koulua olen sittemmin käynyt, ei onneksi katastrofeja kuitenkaan.

Niin loppui meilläkin tytön harrastus, kun teini-iässä olisi pitänyt ostaa oma hevonen. Olisi kyllä auttanut muissa teinielämän ongelmissa, jos vanha harrastus olisi saanut jatkua. Tulee yhteiskunnalle kalliiksi nämä harrastusten ulkopuolellekin jääneet teinit.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole varma, onko lapselle hyvä signaali, että hänen harrastuksensa menee perheen toimivan arjen ohi. Pakostakin siinä tulee lapselle hirveät paineet - jos ei sitten ole luonnostaan pikkukeisari, jolle on ihan luonnollista että hän tulee aina ensimmäisenä.

Varmasti sieltä urheilujoukkueesta saa hyviä kavereita, mutta ne kaverit tuppaavat helposti olemaan joko ökyrikkaita tai sitten näitä pikkukeisareita.

Omat lapseni ovat vielä melko pieniä, vasta vanhin on koulussa. Mutta aion opettaa heille vanhanaikaisesti, että ensin tulee koulu. Koulun jälkeen voi sitten harrastaa jotain kivaa, joka sopii perheen rytmiin. Liikutaan sen verran, että keho pysyy kunnossa ja kehittyy. Laitetaan ruokaa, syödään, tehdään läksyt, jutellaan, käydään ajoissa nukkumaan.

Näillä eväillä kasvetaan isoksi ja aletaan miettiä, millaisia ihmisiä ollaan ja mitä oikeasti halutaan maailmassa tehdä. Hirttäytymättä siihen, että joskus viisivuotiaana jalkapallo tuntui hyvältä idealta.

Oleellista on juuri tuo, että haluatteko totuttaa lapsenne elämään, jossa kaikki kaverit ovat rikkaita ja saavat mitä haluavat? Entä sitten kun heidän on aika aloittaa opiskelut, ja kavereiden vanhemmat maksavat heille sijoitusasunnot ja kivan kuukausirahan kyseisen harrastuksen lisäksi? Lapsenne joko alkavat elää yli omien varojen tai kokevat koko ajan erilaisuutta siitä, että ovat kavereita köyhempiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset vetää pitkää tikkua siitä kumpi jatkaa harrastamista ja kumpi alkaa käydä kirjastossa....

Tuo kirjastossa käyvä pääsee aikanaan korkeakouluun, nappaa hyvän työpaikan ja kustantaa helposti omalle jälkikasvulleen minkä tahansa harrastuksen... Elämä on valintoja.

Näin oli joskus 1970 -luvulla. Akateeminen työttömyys on kasvussa eikä yliopistotutkinto takaa töitä, poukkeuksena ehkä lääkärintutkinto.

Oikeasti hyvä alallaan saa aina töitä, poikkeuksena ehkä sukupuolentutkimuksen maisterit

Harrastusrumbaa eletään meilläkin, tosin etuna se että harrastuspaikat ovat lähellä ja yleensä (varsinkin kesäaikana) lapset menevät itse harkkoihin fillarilla. Minun ratkaisuehdotukset ovat aika lailla samoja kuin muidenkin.

- tarvitaanko 2 autoa oikeasti? Pystyykö toinen vanhempi käymään töissä fillarilla ja/tai julkisilla?

- onko asuntolainan lyhennysvapaa käytetty? Väliaikainen ratkaisu toki

- ovatko molemmat lapset intohimoisia harrastuksensa suhteen? Jos on merkkejä kiinnostuksen laantumisesta, kannattaa selvittää haluaako lapsi itsella tosissaan harrastaa

- kimppakyydit aina kun mahdollista

Itsekin pidän typeränä tätä nykyistä systeemiä, missä harrastusmaksut kilpapuolella ovat karanneet käsistä. Molemmat lapseni ovat ns. hyväosaisten urheiluseuroissa, mutta toisessa koko seuran kantavana periaatteena on se, että hinnat pidetään kohtuutasolla. Ja tätä korostavat erityisesti seuran johtohenkilöt, jotka siviilissä ovat johtavissa asemissa ja tienaavat paljon. Eivätkä korosta asiaa mitenkään "alentuvasti" vaan ovat selkeästi tosissaan. Toki kustannuksia tulee, mutta esim. ulkomaan turnausmatkat ovat vapaaehtoisia.

Toisessa lajissa mennään taas täysin valmennus edellä ja se mitä valmentaja sanoo, se tehdään kustannuksista välittämättä. Nöyrät vanhemmat hyristelevät (= osa pelkää lapsensa paikan puolesta eivätkä senkään takia kritisoi) kun valmennus on saanut liian vahvan otteen seurasta ja seuran ihmiset eivät ota vastuuta kustannusten noususta. Tilanne on se, että joukkueessa jatkavat varakkaimpien lapset, eivätkä välttämättä lahjakkaimmat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset vetää pitkää tikkua siitä kumpi jatkaa harrastamista ja kumpi alkaa käydä kirjastossa....

Tuo kirjastossa käyvä pääsee aikanaan korkeakouluun, nappaa hyvän työpaikan ja kustantaa helposti omalle jälkikasvulleen minkä tahansa harrastuksen... Elämä on valintoja.

Näin oli joskus 1970 -luvulla. Akateeminen työttömyys on kasvussa eikä yliopistotutkinto takaa töitä, poukkeuksena ehkä lääkärintutkinto.

Oikeasti hyvä alallaan saa aina töitä, poikkeuksena ehkä sukupuolentutkimuksen maisterit

Entä jos on vain keskitasoinen tai jopa huono, mutta silti haluaisi saada töitä ja elättää itsensä?

Vierailija kirjoitti:

Juu, kiitos ymmärryksestä.

Sitä ei näköjään ole.

Yhteiskunta ei ole maksanut senttiäkään lasten harrastamisesta, koitin kysyä vinkkejä mitä tehdä asialle.

Kyllä myönnän, että on rankkaa ja oma tyhmä valinta, mutta lahjakkaita lapsia joilla on motivaatio urheilla, tosi kurjaa lopettaa kesken, kun ei keksi miten maksaa... Paljon hyviä eväitä elämään saa, ja kavereita joukkueesta. Kun vaan keksisi, miten olisi varaa selvitä näistä vuosista. Mielestäni ei ole oikein, että vain rikkaiden lapsilla on oikeus menestyä.

Kiitos kaikille, ilmeisesti on oma vika sitten kun koittanut tukea lapsia. Enkä ole pyytänyt ketään maksamaan, todella paljon teen talkootyötä rahoittaakseni tämän kaiken. Sekään vaan ei riitä.

ap

Kyllä täällä varmaan aika moni ymmärtää teidän tilanteen ja sen ison harmin ja surun, mikä harrastuksen lopettamisesta/vähentämisestä seuraisi. Mutta kun sitä kilpaurheilua ei voi maksaa ymmärryksellä. Maailma on väärällään ihmisiä, jotka olisivat superlahjakkaita jossain, mutta sitä ei ole ollut mahdollista hyödyntää täysimääräisesti.

Luin juuri kirjaa menestymisestä, ja siinä kerrottiin mm. siitä, että jääkiekkohullussa Kanadassa valtaosa nuorista huippukiekkoilijoista on syntynyt alkuvuodesta. Loppuvuodesta syntyneet tuskin ovat vähemmän lahjakkaita tai vähemmän motivoituneita, mutta kun "kykyjenetsijät" katsovat vaikka 10-vuotiaita poikia, ovat tammikuussa syntyneet keskimäärin isompia ja taitavampia kuin joulukuussa syntyneet, ihan luonnollisista syistä. Alkuvuodesta syntyneet pääsevät huippuvalmennukseen, jossa kehittyvät edelleen vain taitavammiksi kuin loppuvuodesta syntyneet. Onko tämä reilua? Ei. Elämä ei ole. Erilaisten nerojen elämässä on sattunut usein todellisia onnenpotkuja, eli kaikki ei ole ollut vain itsestä kiinni.

Teillä se yksi lasten elämään vaikuttava tilanne nyt on se, että raha ei riitä huipulle. Joko ei pyritä huipulle tai sitten rahaa taiotaan jostain myymällä omaisuutta, säästämällä ihan kaikesta muusta, vaihtamalla työpaikkoja. Valitettavasti kukaan täällä ei varmaan pysty sen paremmin neuvomaan. Toivon vain kovasti, että joku ratkaisu löytyisi.

no jos oikeasti välittäisit lapsistasi, voisit ruveta maksulliseksi. Vähintään 150€/h ja jos spessuja juttuja niin enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset vetää pitkää tikkua siitä kumpi jatkaa harrastamista ja kumpi alkaa käydä kirjastossa....

Tuo kirjastossa käyvä pääsee aikanaan korkeakouluun, nappaa hyvän työpaikan ja kustantaa helposti omalle jälkikasvulleen minkä tahansa harrastuksen... Elämä on valintoja.

Näin oli joskus 1970 -luvulla. Akateeminen työttömyys on kasvussa eikä yliopistotutkinto takaa töitä, poukkeuksena ehkä lääkärintutkinto.

Oikeasti hyvä alallaan saa aina töitä, poikkeuksena ehkä sukupuolentutkimuksen maisterit

Entä jos on vain keskitasoinen tai jopa huono, mutta silti haluaisi saada töitä ja elättää itsensä?

Haluatko huonon lääkärin hoitamaan sinua jos voit valita?

Miksi työnantajan pitäisi katsella vaikka huonoa kirjanpitäjää?

Jos teet jotain mistä olet kiinnostunut, haluat toivottavasti olla hyvä. Se voi vaatia muutakin kuin matkat töihin jossa 8h puolilla valoilla...