Anoppi on parhaimmillaan tyttären ja vävyn seurassa, muille jää vain jämät
Ihmetyttää.
Siis se, miten anoppi passaa ja hyysää aikuista tytärtään ja tämän miesystävää. On kuin kanaemo kun nämä tulevat kylään, on parhaimmillaan, superystävällinen, aktiivinen ja rakastettava.
Ostetaan ja tehdään tyttären ja vävyn lempiherkut ja -juomat, seurustellaan, edustetaan, ollaan iloisia, sosiaalisia ja aurinkoisia....
Ja kun pojat puolisoineen saapuvat, tilanne onkin yht’äkkiä ihan päinvastainen. Anoppi hädin tuskin tervehtii, näprää sohvalla älylaitteitaan, on hiljainen, kireä, äksyilevä, appi keittää kahvit ja laittaa Marie-keksit pöytään. Anoppi antaa kaikkensa tyttärelle ja vävylle, ja lopuille lapsille ei jaksa esittää kun on niin väsynyt.
Voiko joku aikuinen ihminen oikeasti rakastaa yhtä lastaan niin paljon enemmän kuin toisia? Ja kaiken lisäksi näyttää tämän ulospäin näin selvästi?
Tässä perheessä tytär on aina ollut kiukutteleva ja laiska tuittupää, muut lapset taas hiljaisia ja ahkeria puurtajia jotka ovat tyytyneet ja alistuneet. Johtuuko anopin törkeän epäreilu käytös enemmänkin aikuisten lastensa luonne-eroista vai omasta luonteestaan?
Kommentit (33)
Jos tämä on totta, niin selvästi anoppi voi näin tehdä ja toimia. Tottakait laiskinta, kiukkuisinta ja veemäisintä palvotaan, hautaan asti.
Voi johtua siitä, etteivät miniät kelpaa; kukaan ei ole tarpeeksi hyvä anopin pojalle.
Tai sit tyttären luonne johtuu tosta paapomisesta.
On kyllä aika veemäinen tilanne, onko kukaan sanonut tuosta anopille?
Jos se tytär on syntymästään asti ollut anopille se Juttu, ei osaa olla tasapuolisen rakastava äiti kaikille lapsilleen, vaan tytär on saanut kaiken. Ja kasvanut sitten samalla ihmispersiöksi.
Marie-keksit kruunasivat tämän avauksen!
Ikkunan takaako miniä on seurannut tyttären kunniaksi pidettyjä pitoja vai mistä tämä tieto? Kun tytär saapuu miniän jo ollessa paikalla, tai toisin päin, niin miten anoppi repeää käyttäytymään - kahdella eri tavallako samaan aikaan?
Vierailija kirjoitti:
Anoppi taitaa olla pipi päästään.
Mikä veetun anoppi, se on tyttärensä äiti.
Tuttua meilläkin. Tytär selvä suosikki. Pahenee vaan kun tytär saa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Marie-keksit kruunasivat tämän avauksen!
Myydäänkö niitä vielä? :D
Tähän on helppo ratkaisu. Ei olla tuollaisen anopin kanssa missään tekemisissä. Aikuiset ihmiset voi tehdä omat ratkaisunsa.
Kyllä joku aikuinen ihan oikeasti voi.
Oletko miehesi kanssa keskustellut mitän hän oikein on äidilleen tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää.
Siis se, miten anoppi passaa ja hyysää aikuista tytärtään ja tämän miesystävää. On kuin kanaemo kun nämä tulevat kylään, on parhaimmillaan, superystävällinen, aktiivinen ja rakastettava.
Ostetaan ja tehdään tyttären ja vävyn lempiherkut ja -juomat, seurustellaan, edustetaan, ollaan iloisia, sosiaalisia ja aurinkoisia....Ja kun pojat puolisoineen saapuvat, tilanne onkin yht’äkkiä ihan päinvastainen. Anoppi hädin tuskin tervehtii, näprää sohvalla älylaitteitaan, on hiljainen, kireä, äksyilevä, appi keittää kahvit ja laittaa Marie-keksit pöytään. Anoppi antaa kaikkensa tyttärelle ja vävylle, ja lopuille lapsille ei jaksa esittää kun on niin väsynyt.
Voiko joku aikuinen ihminen oikeasti rakastaa yhtä lastaan niin paljon enemmän kuin toisia? Ja kaiken lisäksi näyttää tämän ulospäin näin selvästi?
Tässä perheessä tytär on aina ollut kiukutteleva ja laiska tuittupää, muut lapset taas hiljaisia ja ahkeria puurtajia jotka ovat tyytyneet ja alistuneet. Johtuuko anopin törkeän epäreilu käytös enemmänkin aikuisten lastensa luonne-eroista vai omasta luonteestaan?
Tai voihan se olla että sinä näet vaan tilanteen väärin. Mistä tiedät rakkauden määrästä ja kuvitteleeko sinä taas että se ahkerampi ansaitsi enemmän välittämistä kun on ahkerampi. Monesti ihmisten väliseen kemiaan, myös perhesuhteisiin vaikuttaa moni muu asia kun vain se kuka on kaikkein ”kunnollisin” Tiedän itse tilanteita, joissa esim. vävyistä ei tykätä tasapuolisesti mutta minkäs sille voi jos joku ihminen ei vaan jollain tasolla miellytä tai joku voi vain olla jonkun mielestä mäntti käytökseltään. Eli vaikka lapsista pidettäisiin tasapuolisesti voi se vuorovaikutus olla nihkeämpää toisen parin kanssa jos se lapsen kumppani ärsyttää. Ja ei se vuorovaikutus omien lastenkaan kanssa voi olla aina samanlaista kas kun lapsetkin on niin erilaisia. Sosiaalisen lapsen kanssa vuorovaikutus voi vaikuttaa lämpimämmältä kun ei sosiaalisen.
Allekirjoitan tämän. Ex-anoppini se jaksoi aina jauhaa ihmeellisistä tyttäristään ja tyttärien lapsista. Pojat ja poikien jälkeläiset eivät olleet/ole niin kiinnostavia, miniät suorastaan pohjasakkaa. Onneksi ei tarvitse sitä akkaa katsella eikä kuunnella enää.
Meillä samanlainen tilanne. Tai siis anopille vain tyttärensä on tärkeä ja täydellinen. Ja siinä samassa sitten vävy jota palvotaan enemmän kuin omia poikia.
Pojat ja miniät taas, niin. Välttämättömiä pahoja. Tämä näkyy ihan kaikessa. Käytöksessä, puheissa, annetuissa joululahjoissa, auttamisessa, odotuksissa, halussa olla tekemisissä. Siis ihan kaikessa. Poikien odotetaan tyytyvän vähään ja olevan aina pyyteettömästi auttamassa vanhempiaan, tyttärelle annetaan vaikka kuu taivaalta eikä odoteta yhtään mitään takaisin.
Pikkuhiljaa aikuiset pojat perheineen ovatkin vähentäneet vierailujaan, eikä se rakastettu tytärkään omien sanojensa mukaan ”jaksa” vanhempiaan paria viikkoa kauempaa/vuosi. Aika yksinäisiä ihmisiä kuuluvat appivanhemmat olevan tätä nykyä, mutta sitä saa mitä tilaa.
Miten itse kohtelette anoppia? Itse omalta kohdalta voin kertoa, että itse käyn vanhemmilla n. joka toinen viikko, veljeni käy vaimonsa kanssa joka toinen kuukausi.
Välimatkaa on n.30km.
jos anoppi kokee että hänestä ei pidetä, eikä sen vuoksi halua tuppautua seuraan.
Täähän on ihan loogista.
Ne kiltit pojat on helppoja saaliita, ne on jo ns. koukussa ja ehdollistettu. Tytär taas on arvaamaton ja tuittupäänä vaikeasti hallittava. Siksi anoppi joutuu onkimaan ja saalistamaan tytärtä kerta toisensa jälkeen. Saalistus tapahtuu lahjomalla, houkuttelemalla, mielistelemällä, tekemällä tyttären halujen mukaan, kohtelemalla vävyä hyvin, olemalla kiva ja miellyttävä.
Ei niille pojille katsos tarvitse enää olla samanlainen. Ne on jo kypsiä saaliita. Sellaisia tasaisia ja kilttejä. Eikä miniöitä tarvitse miellyttää toisin kuin vävyä.
Anoppi taitaa olla pipi päästään.