Lue keskustelun säännöt.
Anoppi on parhaimmillaan tyttären ja vävyn seurassa, muille jää vain jämät
20.08.2018 |
Ihmetyttää.
Siis se, miten anoppi passaa ja hyysää aikuista tytärtään ja tämän miesystävää. On kuin kanaemo kun nämä tulevat kylään, on parhaimmillaan, superystävällinen, aktiivinen ja rakastettava.
Ostetaan ja tehdään tyttären ja vävyn lempiherkut ja -juomat, seurustellaan, edustetaan, ollaan iloisia, sosiaalisia ja aurinkoisia....
Ja kun pojat puolisoineen saapuvat, tilanne onkin yht’äkkiä ihan päinvastainen. Anoppi hädin tuskin tervehtii, näprää sohvalla älylaitteitaan, on hiljainen, kireä, äksyilevä, appi keittää kahvit ja laittaa Marie-keksit pöytään. Anoppi antaa kaikkensa tyttärelle ja vävylle, ja lopuille lapsille ei jaksa esittää kun on niin väsynyt.
Voiko joku aikuinen ihminen oikeasti rakastaa yhtä lastaan niin paljon enemmän kuin toisia? Ja kaiken lisäksi näyttää tämän ulospäin näin selvästi?
Tässä perheessä tytär on aina ollut kiukutteleva ja laiska tuittupää, muut lapset taas hiljaisia ja ahkeria puurtajia jotka ovat tyytyneet ja alistuneet. Johtuuko anopin törkeän epäreilu käytös enemmänkin aikuisten lastensa luonne-eroista vai omasta luonteestaan?
Kommentit (33)
Meillä se menee niin, että äiti paapoo ja kokkaa veljelleni ihan kaiken, auttaa ja hössöttää minkä kerkiää, minulle aina sanotaan että kyllähän sinä pärjäät :D Vaikka veljeni on siis ihan täyspäinen, pärjäävä aikuinen. Mutta sellasta se on, hyvät välit silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä se menee niin, että äiti paapoo ja kokkaa veljelleni ihan kaiken, auttaa ja hössöttää minkä kerkiää, minulle aina sanotaan että kyllähän sinä pärjäät :D Vaikka veljeni on siis ihan täyspäinen, pärjäävä aikuinen. Mutta sellasta se on, hyvät välit silti.
Meillä taas anoppi hyysää aikuista tytärtään, leipoo ja hössöttää, auttaa ja avustaa. Aikuinen poika taas anopin mukaan ”pärjää kyllä itsekin” eikä tätä tarvitse auttaa, ikinä missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se menee niin, että äiti paapoo ja kokkaa veljelleni ihan kaiken, auttaa ja hössöttää minkä kerkiää, minulle aina sanotaan että kyllähän sinä pärjäät :D Vaikka veljeni on siis ihan täyspäinen, pärjäävä aikuinen. Mutta sellasta se on, hyvät välit silti.
Meillä taas anoppi hyysää aikuista tytärtään, leipoo ja hössöttää, auttaa ja avustaa. Aikuinen poika taas anopin mukaan ”pärjää kyllä itsekin” eikä tätä tarvitse auttaa, ikinä missään.
Mun äiti paapoo mun 21-vuotiasta pikkusiskoa. Sisko käy usein viikonloppuna syömässä ja nyt kun mursi 2 viikkoa sitten kätensä ja solisluunsa hän oli viikon vanhemmillamme ja nyt äiti käy sille kaupassa ja vie valmista ruokaa. Soittelee kuulemma lähes päivittäin, että tarvitko jotakin apteekista/kaupasta. On sillä vielä toinen käsi ehjä ja jaksais takuulla ihan hyvin kävellä sen 3km apteekkiin, terveenä juoksee 15km lenkkejä.
Mä olen anoppiini katkaissut välit. mies saa kutsua hänet lasten synttäreille, jos tahtoo. Sen verran olen luvannut sietää häntä. Valitettavasti toistaiseksi kutsu on toimitettu perille...
Mun miehen sisarukset on arvoitettu anopin mielessä selkästi näin: Vanhin veli on menetetty tapaus, onhan tuo jo 40 täyttänyt eikä edes perhettä ole perustanut. Mun mies on talkkari, on ainut sisarusparvesta, joka on jäänyt kotikylälle asumaan, ja siten velvoitettu olemaan anopin käytettävissä 24/7. Sisko sit on itse täydellisyys. Häntä passataan ja palvotaan. On muuten ainut ihminen maailmassa, jota anoppi kehuu (itsensä lisäksi). Kun tuo sisko on tulossa kylään, niin sit viikko tolkulla leivotaan ja käydään meille ihan varta vasten ilmoittamassa, että nyt se "Maija" tulee käymään. Ja voi anopin mielipahaa, kun sisko onkin jo ilmoittanut ihan itse tulostaan, ja kysellyt koska voi tulla kummilastaan moikkaamaan. miehen sisko siis ihan mukava ihminen, anopin palvonta tuntuu häntäkin vähän ahdistavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se menee niin, että äiti paapoo ja kokkaa veljelleni ihan kaiken, auttaa ja hössöttää minkä kerkiää, minulle aina sanotaan että kyllähän sinä pärjäät :D Vaikka veljeni on siis ihan täyspäinen, pärjäävä aikuinen. Mutta sellasta se on, hyvät välit silti.
Meillä taas anoppi hyysää aikuista tytärtään, leipoo ja hössöttää, auttaa ja avustaa. Aikuinen poika taas anopin mukaan ”pärjää kyllä itsekin” eikä tätä tarvitse auttaa, ikinä missään.
No herran jestas mistä lähtien auttamisesta on tullut negatiivinen asiaً. Jos esim. toisella lapsella on huonompi taloudellinen tilanne kun toisella tai useampi suu ruokittavana niin pitäisikö myös tasapuolisuuden nimissä auttaa myös sitä kuka ei apua kaipaa eikä tarvitse. Suorastaan vastenmielistä olla kateellinen siitä että joku auttaa jotain. Voi olla että esim. anoppi aidosti välittää lapsenlapsistaan ja haluaa auttaa heitä eikä oikein näe tarpeelliseksi heittää rahallista apua esim. lapsettomalle pariskunnalle jolla kaikki on ok. Kaikki eivät ole kylmiä kusipäitä ajatellen ”pärjätköön kukin omillaan” ”tuo ei ansaitse apua jos mäkään en saa, vaikka en edes tarvitse”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä juuri toisinpäin. Pojat miniöineen ovat äidille kaikki kaikessa. Minä tyttärenä en mitään. Minulle tiuskitaan ja ollaan ilkeitä. Miniöiden aikana kauhea esitys äidillä päällä ja oon niin mielinkielin että ihan oksettaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä juuri toisinpäin. Pojat miniöineen ovat äidille kaikki kaikessa. Minä tyttärenä en mitään. Minulle tiuskitaan ja ollaan ilkeitä. Miniöiden aikana kauhea esitys äidillä päällä ja oon niin mielinkielin että ihan oksettaa.
Oon=on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se menee niin, että äiti paapoo ja kokkaa veljelleni ihan kaiken, auttaa ja hössöttää minkä kerkiää, minulle aina sanotaan että kyllähän sinä pärjäät :D Vaikka veljeni on siis ihan täyspäinen, pärjäävä aikuinen. Mutta sellasta se on, hyvät välit silti.
Meillä taas anoppi hyysää aikuista tytärtään, leipoo ja hössöttää, auttaa ja avustaa. Aikuinen poika taas anopin mukaan ”pärjää kyllä itsekin” eikä tätä tarvitse auttaa, ikinä missään.
No herran jestas mistä lähtien auttamisesta on tullut negatiivinen asiaً. Jos esim. toisella lapsella on huonompi taloudellinen tilanne kun toisella tai useampi suu ruokittavana niin pitäisikö myös tasapuolisuuden nimissä auttaa myös sitä kuka ei apua kaipaa eikä tarvitse. Suorastaan vastenmielistä olla kateellinen siitä että joku auttaa jotain. Voi olla että esim. anoppi aidosti välittää lapsenlapsistaan ja haluaa auttaa heitä eikä oikein näe tarpeelliseksi heittää rahallista apua esim. lapsettomalle pariskunnalle jolla kaikki on ok. Kaikki eivät ole kylmiä kusipäitä ajatellen ”pärjätköön kukin omillaan” ”tuo ei ansaitse apua jos mäkään en saa, vaikka en edes tarvitse”
Kaiken avun ei tarvitse olla rahallista. Tasapuolinen voi silti olla. Auttaa esim lasten hoidossa. Jokainen vanhempi kaipaa välillä lepoa ja taukoa lapsista, riippumatta varallisuudesta.
Pojat tulee parturi-kampaajiensa kanssa ja tytär pankkiirin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini hyysää miestäni ihan mielissään.
Minulle ja veljelle on tyly, niinkuin muillekin läheisille.
Miniäänsä ei voi sietää, mutta mielistelee todella läpinäkyvästi. Hänestä näkee kauas, ettei oikeasti pidä miniästään.
Vain mieheni saa asiallisen kohtelun, sekä lapsistani se joka muistuttaa isäänsä.
Muut lapset, jotka muistuttavat minua saavat tylymmän kohtelun.
Ei käydä kovin usein hänen luonaan kylässä.
Meitä kolme siskoa, esikoinen saa kaiken, vaikka kuunkin taivaalta, me nuoremmat vain halveksuntaa vaikka kuinka olisi aina hyvinpäin. Joskus tuumattiinkin, että itepä synnytit, siinähän kärsit meidän olemassaolosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka sitä anoppia paapoo?
Ihme vaatimuksia nuorilla ihmisillä!
Sitä rakastaa jonka puolesta näkee vaivaa. Ehkä ne pojat on liian vaivattomia? Anopin ei tarvitse itse tehdä heidän puolestaan mitään?