Onko hautajaiset sellainen seurapiiritapahtuma, josta haluat paljon kuvia osallistuijista lehtien sivuille?

Ihan samaa mieltä!

Kun on kyse julkisuuden henkilöstä, asialla on historiallinen ja uutisarvonsa.

Aloitteen teki varmasti media itse, ja helpoimmin asia on hallittavissa (eli pienimmän riesan tie) niin, että huolii yhden kuvaajan paikalle. Omaiset saavat kuvat itselleen.

Älä viitsi jauhaa enempää, olet mauton eikä tämä kuulu meille ollenkaan.

Muinulta on kuollut läheisiä, joista jotkut olivat eläessään julkisuuden henkilöitä ja toiset kuolivat julkisella tavalla. Minä itse en kokenut julkisuudenhenkilöiden hautajaisten kuvaamista mitenkään loukkaavana, vaikka siellä kuvattiin myös minun ja muiden läheisten surua. Ne kuvat olivat tavallaan vain jatku omille perhealbumeille, joissa samanlaisia kuvia oli paljon. Toki olin sitä mieltä, että meidän, jotka oikeasti tunsimme vainajan, surumme oli erilaista kuin suuren yleisön, mutta ei minulla ollut tarvetta omaa suruani, jårkytystäni tai edes tietynasteita toistaitoisuuttani peitellä.

Nuo julkiset kuolemat sen sijaan olivat vaikeampi juttu. Läheinen kuoli autokolarissa, jota reposteltiin iltapäivälehtien sivuilla viikon verran, spekuloiden ja ihmetellen. Se oli kamalaa ja tuntui todelliselta yksityisyyden väkivaltaiselta menetykseltä.

En tykkää yleensäkään kuvaamisesta hautajaisissa. Tuntuu tungettelevalta.

Appiukon hautajaisiin anoppi oli hommannut ammattikuvaajan, voi saak*li. Siellä se zoomaili milloin mistäkin suunnasta.

Jouluna saimme sitten kivan lahjan anopilta - mustan albumin täynnä hautajaiskuvia. Siellä on lapsenlapset itkevinä ukin arkun äärellä, ja kappelin penkissä istuvaa punasilmäistä porukkaa kulmasta jos toisesta. Kylläpä oli kiva jouluna katsella.