Lue keskustelun säännöt.
Hymyiletkö hautajaiskuvissa?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Isoäidin hautajaiskuvissa hymyilen. Isoäiti 98v, oli syvästi uskovainen, loppuun asti tässä maailmassa kiinni, sanoi aina, älkää surko vaan iloitkaa minä pääsee parempaan paikkaan.
Isoäiti oli elänyt pitkän, täyden elämän ja hän ei jättänyt arkeemme isoa aukkoa, meidän elämämme jatkui samanlaisena, paitsi viikottaiset isoäidin tapaamiset.
Hautajaisissa muistelimme isoäitiä ja hauskoja hetkiä hänen kanssaan, naurettiinkin.
Vähän surullista, että isoäiti ei jättänyt suurta aukkoa elämäänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaiskuvat on maailman turhimpia kuvia, heti perseselfieiden jälkeen.
Mä hymyilen aina, vaikka olisin kuinka surullinen tahansa. Itken sitten kotona yksikseni.
En hymyile, olisi minusta tosi outoa. Yleensä en varsinkaan ns. tilannekuvissa noteeraa kuvaajaa ollenkaan ja jos jotain yhteiskuvia pitää ottaa niin ihan neutraalin ilmeen otan. Tuntuisi todella oudolta hymyillä, vaikka tietysti varsinkin muistotilaisuudessa saatetaan vainajaa muistellessa naurahdellakin, jollekin iloiselle ja hauskalle muistolle.
Joa tämä aloitus sai idean niistä Riitta-Liisan hautajaisvieraiden kuvista niin itsekin kummastelin vähän, kun jotkut oikein poseerasivat leveän hymyn kera kameralle.
Isoäidin hautajaiskuvissa hymyilen. Isoäiti 98v, oli syvästi uskovainen, loppuun asti tässä maailmassa kiinni, sanoi aina, älkää surko vaan iloitkaa minä pääsee parempaan paikkaan.
Isoäiti oli elänyt pitkän, täyden elämän ja hän ei jättänyt arkeemme isoa aukkoa, meidän elämämme jatkui samanlaisena, paitsi viikottaiset isoäidin tapaamiset.
Hautajaisissa muistelimme isoäitiä ja hauskoja hetkiä hänen kanssaan, naurettiinkin.