Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ikävöi isäänsä ja isä vähät välittää.
k*rpä otsassa
19.08.2018 |
Lapsemme on kohta 3v ja isi on hänelle tärkeä.
Laadimme toukokuussa lastenvalvojalla uuden tapaamis-sopimuksen. Joka toinen vklp ja isä tapaa kahtena iltana arkena. Sovimme myös että viikonloppu tapaamisten yhteydessä hän ilmottaa kahdenviikon sykleissä milloin pitää arkitapaamisensa. Viime sunnuntaina hän palautti lapset ja juoksi ovesta ulos. Huutelin perään että laitatko viestillä päivät.. iltaan mennessä ei kuulunut ja aloin hiiltyä.(ei eka kerta) Laitoin itse sitten pari viestiä missä muistutin että minun ei pitäisi joutua aina kyselmää ja että kuinka tärkeää lapselle on nähdä isäänsä. Sain vastauksen "vaik ke ja to".
Tulee keskiviikko.. Lapsi kysellyt isiä ja selvästi ikävöinyt. Kello tulee 17 jolloin isä on viimeistään hakenut lapset.. Ei kuulu ei näy.. Soitan useaan otteeseen ja kun hän viimein vastaa "hän luuli että puhuttiin ensiviikosta ja että tällä viikolla ei ole tapaamista koska lapset olivat viikon lomalla hänen luonaan" ilmoitan että ennen kuutta toivottavasti saapuu. No kun hän on lähdössä sanon että nähdään huomenna. Hän vastaa " joo jossei mee ylitöiksi" vaikka sovittu myös että ylitöitä ei ole niin päivinä kun lapsia tapaa.
No torstaina hän ei tule ollenkaan. Ja lapsi hokenut koko päivän tarhassa ja kotona että "kohta isi tulee".
Leikkipuhelimella usein soittaa isille ja menee ikkunaan odottamaan "isi tulee kohta"
Aina postin tullessa juoksee ovelle ja luulee että isi tulee
Perjantaina soitin uuden ajan lastenvalvojalle. Nyt mietin että olisiko parempi että viikkotapaamisia ei olisi ollenkaan vai että sovimme tietyt päivät ja kellon ajat. Tähän isä ei siis toukokuussa suostunut koska hänellä on harrastukset ja elämä.
Omasta mielestäni lapsen ei kuuluisi ikävöidä isäänsä joka asuu alle 2km päässä...
Mietin myös että onko mahdollista saada yksinhuoltajuutta koska isää ei kiinnosta?
Entäs elarit? Maksaa minimiä ja palkka noussut yli 500e/ kk
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin menee, että ihmisellä on oikeus itsensä elättämiseen. Työpaikkaa ei etän tarvitse vaihtaa siksi että lähivanhempi pääsee käännäilemään viikonloppuisin. Se ei todellakaan ole lasten edun mukaista toimintaa, vaan kännääjän edun mukaista. Sellaista lakia vain ei lue missään, että on oikeus kännätä joka toinen vkl, jos on kerran itse mennyt hankkimaan lapsia.
Voi myös miettiä mistä saa vakiduunin jo olemassa olevan vakiduunin tilalle. Se on juuri niin, että jos on ne lapset mennyt tekemään, niin niistä huolehditaan myös, eikä kuljeta kännäilemässä, varisinkin kun toisen syy siihen että tapaamiset eivät sovi joka toiseksi viikonlopuksi, on työajat. Jos lapset näkevät toista vanhempaansa 7vrk kuussa, niin noiden 7 vrk:n ei tarvitse olla viikonloppuisin, ne voivat olla myös viikolla sen mukaan, miten tapaavan vanhemman työt antavat periksi.
Pakkohan se on vaihtaa duunia jos ei saa lapsensa hoitoa järjestettyä. Niin kuule yksinhuoltajatkin joutuu järjestelemään elämänsä lasten mukaan. Onko helpompi ymmärtää asia jos ajattelet sen niin että molemmat vanhemmat ovat yksinhuoltajia vuoroviikoin tai miten onkaan sovittu? Jotenkin ne lapset on hoidettava ja jos työkuviot ei onnistu niin kyllä lapset menee edelle. Mitä sitten jos se toinenkin vanhempi päättäisi vaikka ryhtyä reissutöihin ja joutuisi olemaan poissa kotoa pitkiä aikoja kerralla? Miten sitten asiat lasten kohdalla järjestyisivät? Vai ajattelet no että eihän sillä toisella sellaista oikeutta voi olla? Ihan oikeasti kummallekaan vanhemmalle ei kuulu miten se toinen osapuoli aikansa viettää silloin kun lapset ovat toisen luona. Kävi sitten töissä tai baarissa tai jotain muuta. Itsekin paheksun jatkuvaa baareissa juoksemista, siitä ei ole kyse. Mutta se ei silti oikeastaan kuulu mitenkään asiaan. Tilanne vaan on se että kun yhdessä lapset on hankittu heistä myös yhdessä huolehditaan. Se voi tarkoittaa että joutuu tekemään elämässään uudelleen järjestelyitä, jopa itselle epämieluisia mutta kyllä sitä vanhempana on se vastuu kannettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja tilanne. Pakko vaan ktsyy et jos on noin pienet lapset, niin onko isi alunalkaenkaan heitä toivonut, kun nyt jo ero ja oma elämä? Että onko ollut enemmänkin sun projekti? Ei se lapsia lohduta tietenkään, ja vastuu siittämistään lapsista tulee kantaa vaikka ei olis heitä halunnut. Ei tietenkään mulle kuulu, mut vähän outoahan tuo, ehkä isä ei niin kauheasti halua olla isä? Aika useinhan ne lapset hankitaan äidin vaatimuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin menee, että ihmisellä on oikeus itsensä elättämiseen. Työpaikkaa ei etän tarvitse vaihtaa siksi että lähivanhempi pääsee käännäilemään viikonloppuisin. Se ei todellakaan ole lasten edun mukaista toimintaa, vaan kännääjän edun mukaista. Sellaista lakia vain ei lue missään, että on oikeus kännätä joka toinen vkl, jos on kerran itse mennyt hankkimaan lapsia.
Voi myös miettiä mistä saa vakiduunin jo olemassa olevan vakiduunin tilalle. Se on juuri niin, että jos on ne lapset mennyt tekemään, niin niistä huolehditaan myös, eikä kuljeta kännäilemässä, varisinkin kun toisen syy siihen että tapaamiset eivät sovi joka toiseksi viikonlopuksi, on työajat. Jos lapset näkevät toista vanhempaansa 7vrk kuussa, niin noiden 7 vrk:n ei tarvitse olla viikonloppuisin, ne voivat olla myös viikolla sen mukaan, miten tapaavan vanhemman työt antavat periksi.
Pakkohan se on vaihtaa duunia jos ei saa lapsensa hoitoa järjestettyä. Niin kuule yksinhuoltajatkin joutuu järjestelemään elämänsä lasten mukaan. Onko helpompi ymmärtää asia jos ajattelet sen niin että molemmat vanhemmat ovat yksinhuoltajia vuoroviikoin tai miten onkaan sovittu? Jotenkin ne lapset on hoidettava ja jos työkuviot ei onnistu niin kyllä lapset menee edelle. Mitä sitten jos se toinenkin vanhempi päättäisi vaikka ryhtyä reissutöihin ja joutuisi olemaan poissa kotoa pitkiä aikoja kerralla? Miten sitten asiat lasten kohdalla järjestyisivät? Vai ajattelet no että eihän sillä toisella sellaista oikeutta voi olla? Ihan oikeasti kummallekaan vanhemmalle ei kuulu miten se toinen osapuoli aikansa viettää silloin kun lapset ovat toisen luona. Kävi sitten töissä tai baarissa tai jotain muuta. Itsekin paheksun jatkuvaa baareissa juoksemista, siitä ei ole kyse. Mutta se ei silti oikeastaan kuulu mitenkään asiaan. Tilanne vaan on se että kun yhdessä lapset on hankittu heistä myös yhdessä huolehditaan. Se voi tarkoittaa että joutuu tekemään elämässään uudelleen järjestelyitä, jopa itselle epämieluisia mutta kyllä sitä vanhempana on se vastuu kannettava.
Kyllä nimenomaan yhn on usein lähdettävä siitä et on työtä. Milläs ne lapset muuten elättää ja asumiset maksaa? Ja lasten hoito sitten järkkäillään työn mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mukavuus ei puolla yksinhuoltajuutta, jos lapset kuitenkin ovat isällään noinkin paljona ja ovat kiintyneitä tähän.
Ap hankkii nyt kirjakaupasta samanlaiset palikkaseinäkalenterit molempiin koteihin ja yhdessä merkitsette niihin ne tapaamisajankohdat etukäteen, vähintään kuukaudeksi eteenpäin tai vaikka kahdeksi. Jos tulee yllättäviä esteitä, kuten työmatkoja, sovitte sitten muutokset erikseen.
Käy myös kiinnittämässä itse se kalenteri miehen ulko-oven sisäpuolelle, jos et jääkaapin ovelle asti pääse.
Itse elän kalenterin mukaan, eikä mikään toimi, ellen sitä heti kalenteriin laita. Kun aamulla lähtiessä viimeistään siihen kalenteriin katson, tiedän mitä sinä päivänä tapahtuu klo 14.
Tapaamiset ovat konkreettisia asioita, joten konkretiaa tarvitaan siihen muistamiseenkin. Kalenterimerkintä on sellainen näkyvä konsti elämänhallintaan kaikesta digiriippuvuudesta huolimatta.
Ap:lla ei kyllä ole mitään asiaa isän kotiin teippailemaan mitään kalentereja. Miehen koti ja elämä ei hälle kuulu. Siellä miehen kodissa voi olla vaikka tyttöystävä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin menee, että ihmisellä on oikeus itsensä elättämiseen. Työpaikkaa ei etän tarvitse vaihtaa siksi että lähivanhempi pääsee käännäilemään viikonloppuisin. Se ei todellakaan ole lasten edun mukaista toimintaa, vaan kännääjän edun mukaista. Sellaista lakia vain ei lue missään, että on oikeus kännätä joka toinen vkl, jos on kerran itse mennyt hankkimaan lapsia.
Voi myös miettiä mistä saa vakiduunin jo olemassa olevan vakiduunin tilalle. Se on juuri niin, että jos on ne lapset mennyt tekemään, niin niistä huolehditaan myös, eikä kuljeta kännäilemässä, varisinkin kun toisen syy siihen että tapaamiset eivät sovi joka toiseksi viikonlopuksi, on työajat. Jos lapset näkevät toista vanhempaansa 7vrk kuussa, niin noiden 7 vrk:n ei tarvitse olla viikonloppuisin, ne voivat olla myös viikolla sen mukaan, miten tapaavan vanhemman työt antavat periksi.
Mistä ihmeen kännäilyistä sinä horiset koko ajan? Ei kaikkien ihmisten elämä pyöri kännäämisen ympärillä. Ihan vaan tiedoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me erottiin 3 vuotta sitten. Mies ei ole lasten elämässä mukana juuri yhtään. Kokonaista viikonloppua eivät ole oleet kertaakaan hänen luonaan. Mies saattaa ottaa n. kerran kahdessa kuukaudessa lapset yhdeksi yöksi, mutta n.klo 18 ja tuo heidät takaisin viimeistään klo. 12 seuraavana päivänä. Hän ei kerro minulle työvuorojaan eli en voi sopia oikein mitään menoja itselleni koska on melko varma että hänellä on silloin työvuoro.... Meillä lapset eivät kysele isäänsä ollenkaan, eivät olleet hänen kanssaan paljoa ennen eroakaan. Viikonloput isä oli töissä tai baarissa aina.
Mutta tosiaan ei ole pakko tavata lapsia. Minulla oli 5 viikon kesäloma jolloin mies ei suostunut ottamaan lapsia yhtenäkään päivänä luokseen. Lomani loputtua hän lähti itse lomareissuun 2 viikoksi. Eli 7 viikkoon ei nähnyt lapsia. Soittaa joskus harvoin mutta ei lapsia huviat edes jutella hänelle. Elarit on maksanut ajallaan mutta summa on naurettavan pieni koska uhkasi ettei maksa mitään jos olisi vaadittu maksamaan oikea, tuloihin perustuva summa.
Vierailija kirjoitti:
Me erottiin 3 vuotta sitten. Mies ei ole lasten elämässä mukana juuri yhtään. Kokonaista viikonloppua eivät ole oleet kertaakaan hänen luonaan. Mies saattaa ottaa n. kerran kahdessa kuukaudessa lapset yhdeksi yöksi, mutta n.klo 18 ja tuo heidät takaisin viimeistään klo. 12 seuraavana päivänä. Hän ei kerro minulle työvuorojaan eli en voi sopia oikein mitään menoja itselleni koska on melko varma että hänellä on silloin työvuoro.... Meillä lapset eivät kysele isäänsä ollenkaan, eivät olleet hänen kanssaan paljoa ennen eroakaan. Viikonloput isä oli töissä tai baarissa aina.
Mutta tosiaan ei ole pakko tavata lapsia. Minulla oli 5 viikon kesäloma jolloin mies ei suostunut ottamaan lapsia yhtenäkään päivänä luokseen. Lomani loputtua hän lähti itse lomareissuun 2 viikoksi. Eli 7 viikkoon ei nähnyt lapsia. Soittaa joskus harvoin mutta ei lapsia huviat edes jutella hänelle. Elarit on maksanut ajallaan mutta summa on naurettavan pieni koska uhkasi ettei maksa mitään jos olisi vaadittu maksamaan oikea, tuloihin perustuva summa.
Kaikki eivät halua isäksi vaikka sellaiseksi jostain syystä päätyvät. Onneks naiset useimmiten haluavat äidiksi kun ryhtyvät lasta hankkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehdi lukea koko ketjua. Kerron oman kokemukseni lyhyesti. Ensimmäiset kaksi vuotta eron jälkeen isä tapasi lasta tyyliin "tulen huomenna töiden jälkeen hakemaan". Kellonaika saattoi olla 14-19. Perui tapaamisia usein. Mitään ei halunnut sopia virallisesti. Siedin tätä vain, koska lapselle isä on tärkeä ja ajattelen, että vähän kehnompikin isä on parempi isä kuin ei ollenkaan.
Kun minä tapasin uuden miehen, taisi isälle tulla paniikki että hänen paikkansa viedään. Hän vaati lapsen muuttoa luokseen. Minä ehdotin pitkiä viikonloppuja. Hän halusi viikko-viikko. Minä olin edelleen sitä mieltä, että pitkät viikonloput. Koska tähän asti vuosikaudet hän on tavannut vain 2-4 päivää kuukaudessa. Ei ole kiinnostanut. Onko nyt muka aitoa kiinnostusta. Lastenvalvoja oli kanssani samaa mieltä.
Nykyään ei edes nuo pitkät viikonloput aina toteudu. Isä ei myöskään lomaile lapsen kanssa. Saa nähdä miten käy tulevaisuudessa. Ei tässä voi mitään tehdä muuta kuin lasta rakastaa ja yrittää puhua isästä hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin menee, että ihmisellä on oikeus itsensä elättämiseen. Työpaikkaa ei etän tarvitse vaihtaa siksi että lähivanhempi pääsee käännäilemään viikonloppuisin. Se ei todellakaan ole lasten edun mukaista toimintaa, vaan kännääjän edun mukaista. Sellaista lakia vain ei lue missään, että on oikeus kännätä joka toinen vkl, jos on kerran itse mennyt hankkimaan lapsia.
Voi myös miettiä mistä saa vakiduunin jo olemassa olevan vakiduunin tilalle. Se on juuri niin, että jos on ne lapset mennyt tekemään, niin niistä huolehditaan myös, eikä kuljeta kännäilemässä, varisinkin kun toisen syy siihen että tapaamiset eivät sovi joka toiseksi viikonlopuksi, on työajat. Jos lapset näkevät toista vanhempaansa 7vrk kuussa, niin noiden 7 vrk:n ei tarvitse olla viikonloppuisin, ne voivat olla myös viikolla sen mukaan, miten tapaavan vanhemman työt antavat periksi.
Pakkohan se on vaihtaa duunia jos ei saa lapsensa hoitoa järjestettyä.
-Kyllä, lapsen lähivanhempi vaihtaa työnsä jollei saa lasten hoitoa järjestettyä. Sitä tarkoittaa lähivanhemmuus silloin, kun toisella on "vain" tapaamisoikeus.
Niin kuule yksinhuoltajatkin joutuu järjestelemään elämänsä lasten mukaan.
-Ja niin täytyy joutuakin. Kannattaisi hyvin tarkkaan miettiä jo siinä eron partaalla, että mitä tarkkoittaa lähi, ja mitä etävanhemmuus.
Onko helpompi ymmärtää asia jos ajattelet sen niin että molemmat vanhemmat ovat yksinhuoltajia vuoroviikoin tai miten onkaan sovittu?
-Yksinhuoltajuus ei tarkoita sitä että etä on 7vrk/kk yksinhuoltaja, ja lähi loput ajasta. Yksinhuoltajuus tarkoittaa sitä, että lapsen asioista huolehtii molemmat, ja että molemmilla on mm. pääsy lapsen tietoihin joka paikassa
Jotenkin ne lapset on hoidettava ja jos työkuviot ei onnistu niin kyllä lapset menee edelle.
- Kyllä, lähivanhemman on järjestettävä työkuviot niin että pystyy lapsensa hoitamaan. Etä joka tapaa lasta 7vrk/kk, voi järjestää tuon 7vrk työvuorolistansa mukaan ilman, että 7vrk:n takia kuukaudessa jotuisi jäämään työttömäksi.
Mitä sitten jos se toinenkin vanhempi päättäisi vaikka ryhtyä reissutöihin ja joutuisi olemaan poissa kotoa pitkiä aikoja kerralla? Miten sitten asiat lasten kohdalla järjestyisivät?
-Lapsen asumisjärjestelyt voi myös muuttaa. Jos lähi haluaa poistua kuvioista reissutöihin, niin lapsen asuminen voidaan muuttaa etälle, mikäli tämä etälle sopii. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että etä voi tehdä vaikka vähän vähemmän töitä, tai on etusijalla perhekuvionsa muututtua muuttelemaan työvuorojaankin, koska tällöin hänen luonaan asuu vakituisesti alaikäinen lapsensa. Samaa oikeutta ei ole välttämättä henkilöllä joka on etävanhempi.
Vai ajattelet no että eihän sillä toisella sellaista oikeutta voi olla?
-Ei ole ei. Siksi kannattaakin miettiä haluaako lähivanhemmaksi oikeasti, koska se sitoo niin paljon enemmän kuin etävanhemmuus.
Tilanne vaan on se että kun yhdessä lapset on hankittu heistä myös yhdessä huolehditaan. Se voi tarkoittaa että joutuu tekemään elämässään uudelleen järjestelyitä, jopa itselle epämieluisia mutta kyllä sitä vanhempana on se vastuu kannettava.
-Lapsista huolehditaan niillä spekseillä mitkä ovat, ja lapsen asuminen tulee järjestää niin että se palvelee lasta parhaiten. Tulisi myös muistaa ettei etällä ole mitään velvollisuutta tavata lastaan, eikä lapsen oikeus vanhempaansa tarkoita sitä että lähillä on oikeus hippaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin menee, että ihmisellä on oikeus itsensä elättämiseen. Työpaikkaa ei etän tarvitse vaihtaa siksi että lähivanhempi pääsee käännäilemään viikonloppuisin. Se ei todellakaan ole lasten edun mukaista toimintaa, vaan kännääjän edun mukaista. Sellaista lakia vain ei lue missään, että on oikeus kännätä joka toinen vkl, jos on kerran itse mennyt hankkimaan lapsia.
Voi myös miettiä mistä saa vakiduunin jo olemassa olevan vakiduunin tilalle. Se on juuri niin, että jos on ne lapset mennyt tekemään, niin niistä huolehditaan myös, eikä kuljeta kännäilemässä, varisinkin kun toisen syy siihen että tapaamiset eivät sovi joka toiseksi viikonlopuksi, on työajat. Jos lapset näkevät toista vanhempaansa 7vrk kuussa, niin noiden 7 vrk:n ei tarvitse olla viikonloppuisin, ne voivat olla myös viikolla sen mukaan, miten tapaavan vanhemman työt antavat periksi.
Pakkohan se on vaihtaa duunia jos ei saa lapsensa hoitoa järjestettyä.
-Kyllä, lapsen lähivanhempi vaihtaa työnsä jollei saa lasten hoitoa järjestettyä. Sitä tarkoittaa lähivanhemmuus silloin, kun toisella on "vain" tapaamisoikeus.
Niin kuule yksinhuoltajatkin joutuu järjestelemään elämänsä lasten mukaan.
-Ja niin täytyy joutuakin. Kannattaisi hyvin tarkkaan miettiä jo siinä eron partaalla, että mitä tarkkoittaa lähi, ja mitä etävanhemmuus.
Onko helpompi ymmärtää asia jos ajattelet sen niin että molemmat vanhemmat ovat yksinhuoltajia vuoroviikoin tai miten onkaan sovittu?
-Yksinhuoltajuus ei tarkoita sitä että etä on 7vrk/kk yksinhuoltaja, ja lähi loput ajasta. Yksinhuoltajuus tarkoittaa sitä, että lapsen asioista huolehtii molemmat, ja että molemmilla on mm. pääsy lapsen tietoihin joka paikassa
Jotenkin ne lapset on hoidettava ja jos työkuviot ei onnistu niin kyllä lapset menee edelle.
- Kyllä, lähivanhemman on järjestettävä työkuviot niin että pystyy lapsensa hoitamaan. Etä joka tapaa lasta 7vrk/kk, voi järjestää tuon 7vrk työvuorolistansa mukaan ilman, että 7vrk:n takia kuukaudessa jotuisi jäämään työttömäksi.
Mitä sitten jos se toinenkin vanhempi päättäisi vaikka ryhtyä reissutöihin ja joutuisi olemaan poissa kotoa pitkiä aikoja kerralla? Miten sitten asiat lasten kohdalla järjestyisivät?
-Lapsen asumisjärjestelyt voi myös muuttaa. Jos lähi haluaa poistua kuvioista reissutöihin, niin lapsen asuminen voidaan muuttaa etälle, mikäli tämä etälle sopii. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että etä voi tehdä vaikka vähän vähemmän töitä, tai on etusijalla perhekuvionsa muututtua muuttelemaan työvuorojaankin, koska tällöin hänen luonaan asuu vakituisesti alaikäinen lapsensa. Samaa oikeutta ei ole välttämättä henkilöllä joka on etävanhempi.
Vai ajattelet no että eihän sillä toisella sellaista oikeutta voi olla?
-Ei ole ei. Siksi kannattaakin miettiä haluaako lähivanhemmaksi oikeasti, koska se sitoo niin paljon enemmän kuin etävanhemmuus.
Tilanne vaan on se että kun yhdessä lapset on hankittu heistä myös yhdessä huolehditaan. Se voi tarkoittaa että joutuu tekemään elämässään uudelleen järjestelyitä, jopa itselle epämieluisia mutta kyllä sitä vanhempana on se vastuu kannettava.
-Lapsista huolehditaan niillä spekseillä mitkä ovat, ja lapsen asuminen tulee järjestää niin että se palvelee lasta parhaiten. Tulisi myös muistaa ettei etällä ole mitään velvollisuutta tavata lastaan, eikä lapsen oikeus vanhempaansa tarkoita sitä että lähillä on oikeus hippaista.
Tarkoitin tietysti että YHTEISHUOLTAJUUS, ei yksinhuoltajuus tarkoittaa sitä että...
Vierailija kirjoitti:
Me erottiin 3 vuotta sitten. Mies ei ole lasten elämässä mukana juuri yhtään. Kokonaista viikonloppua eivät ole oleet kertaakaan hänen luonaan. Mies saattaa ottaa n. kerran kahdessa kuukaudessa lapset yhdeksi yöksi, mutta n.klo 18 ja tuo heidät takaisin viimeistään klo. 12 seuraavana päivänä. Hän ei kerro minulle työvuorojaan eli en voi sopia oikein mitään menoja itselleni koska on melko varma että hänellä on silloin työvuoro.... Meillä lapset eivät kysele isäänsä ollenkaan, eivät olleet hänen kanssaan paljoa ennen eroakaan. Viikonloput isä oli töissä tai baarissa aina.
Mutta tosiaan ei ole pakko tavata lapsia. Minulla oli 5 viikon kesäloma jolloin mies ei suostunut ottamaan lapsia yhtenäkään päivänä luokseen. Lomani loputtua hän lähti itse lomareissuun 2 viikoksi. Eli 7 viikkoon ei nähnyt lapsia. Soittaa joskus harvoin mutta ei lapsia huviat edes jutella hänelle. Elarit on maksanut ajallaan mutta summa on naurettavan pieni koska uhkasi ettei maksa mitään jos olisi vaadittu maksamaan oikea, tuloihin perustuva summa.
Miten niin et voi sopia omia menoja? Eihän mies ole mikään lapsenvahti, vaan lasten vanhempi. Sovi omat menosi niin kuin haluat, ja hoida lapsenvahti. Niin me yksinhuoltajatkin tehdään. Esim. omien lasteni isä on kuollut, joten hän ei hoida lapsia missään tapauksessa enää ikinä koskaan. Älkääkä tehkö yhtään lasta jos teillä ei ole mitään muuta tukiverkkoa kuin hunsvottimies!!
Haetko sä keties aivoja - ja sydäntä!