Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ikävöi isäänsä ja isä vähät välittää.
k*rpä otsassa
19.08.2018 |
Lapsemme on kohta 3v ja isi on hänelle tärkeä.
Laadimme toukokuussa lastenvalvojalla uuden tapaamis-sopimuksen. Joka toinen vklp ja isä tapaa kahtena iltana arkena. Sovimme myös että viikonloppu tapaamisten yhteydessä hän ilmottaa kahdenviikon sykleissä milloin pitää arkitapaamisensa. Viime sunnuntaina hän palautti lapset ja juoksi ovesta ulos. Huutelin perään että laitatko viestillä päivät.. iltaan mennessä ei kuulunut ja aloin hiiltyä.(ei eka kerta) Laitoin itse sitten pari viestiä missä muistutin että minun ei pitäisi joutua aina kyselmää ja että kuinka tärkeää lapselle on nähdä isäänsä. Sain vastauksen "vaik ke ja to".
Tulee keskiviikko.. Lapsi kysellyt isiä ja selvästi ikävöinyt. Kello tulee 17 jolloin isä on viimeistään hakenut lapset.. Ei kuulu ei näy.. Soitan useaan otteeseen ja kun hän viimein vastaa "hän luuli että puhuttiin ensiviikosta ja että tällä viikolla ei ole tapaamista koska lapset olivat viikon lomalla hänen luonaan" ilmoitan että ennen kuutta toivottavasti saapuu. No kun hän on lähdössä sanon että nähdään huomenna. Hän vastaa " joo jossei mee ylitöiksi" vaikka sovittu myös että ylitöitä ei ole niin päivinä kun lapsia tapaa.
No torstaina hän ei tule ollenkaan. Ja lapsi hokenut koko päivän tarhassa ja kotona että "kohta isi tulee".
Leikkipuhelimella usein soittaa isille ja menee ikkunaan odottamaan "isi tulee kohta"
Aina postin tullessa juoksee ovelle ja luulee että isi tulee
Perjantaina soitin uuden ajan lastenvalvojalle. Nyt mietin että olisiko parempi että viikkotapaamisia ei olisi ollenkaan vai että sovimme tietyt päivät ja kellon ajat. Tähän isä ei siis toukokuussa suostunut koska hänellä on harrastukset ja elämä.
Omasta mielestäni lapsen ei kuuluisi ikävöidä isäänsä joka asuu alle 2km päässä...
Mietin myös että onko mahdollista saada yksinhuoltajuutta koska isää ei kiinnosta?
Entäs elarit? Maksaa minimiä ja palkka noussut yli 500e/ kk
Kommentit (52)
Erosta ei ilmeisesti kauaa aikaa?
Monille miehille alkaa eron jälkeen vapaa elämä maistumaan ja siinä jää lapset monesti kakkoseksi.
Näin myös minun lasteni isälle kävi. Onneksi aika teki tehtävänsä ja nykyään tapaa lapsiaan huomattavasti enemmän kuin aluksi.
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerran se isä asuu niin lähellä, niin mitäpä jos kerrot, että "tuon lapsen sinne ke klo 17 ja voit tuoda takaisin sitten klo 20"? Eli älä anna hänelle vaihtoehtoja, vaan vie lapsi sinne. Toki soveltaen, jos ei otakaan hoitoon ...
Vierailija kirjoitti:
Vakipäivä ja aika, ei jatkuvaa sopimista.
Kannatatetaan. En kans jaksa sitä että tässä tapauksessa lasten äiti, on koko ajan vaihtamassa ajankohtia. Ensin halutaan ero että voi hengittää ja sitten halutaan takaisin kun ero olikin virhe. Lapsen syntymän jälkeen koko elämä on pelkkää egoilua ja oman äitikuvan kiillotusta, että tuppaa ne lapset unohtumaan.
k*rpä otsassa kirjoitti:
Lapsemme on kohta 3v ja isi on hänelle tärkeä.
Laadimme toukokuussa lastenvalvojalla uuden tapaamis-sopimuksen. Joka toinen vklp ja isä tapaa kahtena iltana arkena. Sovimme myös että viikonloppu tapaamisten yhteydessä hän ilmottaa kahdenviikon sykleissä milloin pitää arkitapaamisensa. Viime sunnuntaina hän palautti lapset ja juoksi ovesta ulos. Huutelin perään että laitatko viestillä päivät.. iltaan mennessä ei kuulunut ja aloin hiiltyä.(ei eka kerta) Laitoin itse sitten pari viestiä missä muistutin että minun ei pitäisi joutua aina kyselmää ja että kuinka tärkeää lapselle on nähdä isäänsä. Sain vastauksen "vaik ke ja to".Tulee keskiviikko.. Lapsi kysellyt isiä ja selvästi ikävöinyt. Kello tulee 17 jolloin isä on viimeistään hakenut lapset.. Ei kuulu ei näy.. Soitan useaan otteeseen ja kun hän viimein vastaa "hän luuli että puhuttiin ensiviikosta ja että tällä viikolla ei ole tapaamista koska lapset olivat viikon lomalla hänen luonaan" ilmoitan että ennen kuutta toivottavasti saapuu. No kun hän on lähdössä sanon että nähdään huomenna. Hän vastaa " joo jossei mee ylitöiksi" vaikka sovittu myös että ylitöitä ei ole niin päivinä kun lapsia tapaa.
No torstaina hän ei tule ollenkaan. Ja lapsi hokenut koko päivän tarhassa ja kotona että "kohta isi tulee".
Leikkipuhelimella usein soittaa isille ja menee ikkunaan odottamaan "isi tulee kohta"
Aina postin tullessa juoksee ovelle ja luulee että isi tulee
Perjantaina soitin uuden ajan lastenvalvojalle. Nyt mietin että olisiko parempi että viikkotapaamisia ei olisi ollenkaan vai että sovimme tietyt päivät ja kellon ajat. Tähän isä ei siis toukokuussa suostunut koska hänellä on harrastukset ja elämä.
Omasta mielestäni lapsen ei kuuluisi ikävöidä isäänsä joka asuu alle 2km päässä...
Mietin myös että onko mahdollista saada yksinhuoltajuutta koska isää ei kiinnosta?
Entäs elarit? Maksaa minimiä ja palkka noussut yli 500e/ kk
Niin, että kun sinua harmittaa, niin miehen tulee maksaa sinulle elaria enemmän kostona?
Sinä itse teet lastesi elämästä ikävää. Et tietenkään sano lapselle että isä on tulossa jos hän ei ole tulossa. Tuolla tavoin kiusaat vain itse omaa lastasi, ja sietäisit itse maksaa lapsellesi korvauksia kivusta ja särystä.
Vierailija kirjoitti:
Erosta ei ilmeisesti kauaa aikaa?
Monille miehille alkaa eron jälkeen vapaa elämä maistumaan ja siinä jää lapset monesti kakkoseksi.
Näin myös minun lasteni isälle kävi. Onneksi aika teki tehtävänsä ja nykyään tapaa lapsiaan huomattavasti enemmän kuin aluksi.
Tsemppiä ap!
Meillä se vapaa elämä alkoi maistua äidille, eli lähivanhemmalle siinä määrin että monta vuotta on nyt ollut haukkumista, syyllistämistä, uhkailua ja kiristystä, myös lapsia törkeästi välissä käyttäen. Joka toinen viikonloppu pitäisi päästä rilluttelemaan, vaikka minä teen sellaista työtä missä olen töissä myös viikonloppuisin todella usein. Minun pitäisi vaihtaa työpaikkaa että hän pääsisi rilluttelemaan, ei suinkaan niin päin että hän rilluttelisi vähemmän että minä voin käydä töissäni, ja maksaa niitä kuuluisia elareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosta ei ilmeisesti kauaa aikaa?
Monille miehille alkaa eron jälkeen vapaa elämä maistumaan ja siinä jää lapset monesti kakkoseksi.
Näin myös minun lasteni isälle kävi. Onneksi aika teki tehtävänsä ja nykyään tapaa lapsiaan huomattavasti enemmän kuin aluksi.
Tsemppiä ap!Meillä se vapaa elämä alkoi maistua äidille, eli lähivanhemmalle siinä määrin että monta vuotta on nyt ollut haukkumista, syyllistämistä, uhkailua ja kiristystä, myös lapsia törkeästi välissä käyttäen. Joka toinen viikonloppu pitäisi päästä rilluttelemaan, vaikka minä teen sellaista työtä missä olen töissä myös viikonloppuisin todella usein. Minun pitäisi vaihtaa työpaikkaa että hän pääsisi rilluttelemaan, ei suinkaan niin päin että hän rilluttelisi vähemmän että minä voin käydä töissäni, ja maksaa niitä kuuluisia elareita.
Eli et suostu noudattamaan tapaamissopimusta, ja yrität panna kapuloita rattaisiin ettei eksä pääsisi nauttimaan vapaudestaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosta ei ilmeisesti kauaa aikaa?
Monille miehille alkaa eron jälkeen vapaa elämä maistumaan ja siinä jää lapset monesti kakkoseksi.
Näin myös minun lasteni isälle kävi. Onneksi aika teki tehtävänsä ja nykyään tapaa lapsiaan huomattavasti enemmän kuin aluksi.
Tsemppiä ap!Meillä se vapaa elämä alkoi maistua äidille, eli lähivanhemmalle siinä määrin että monta vuotta on nyt ollut haukkumista, syyllistämistä, uhkailua ja kiristystä, myös lapsia törkeästi välissä käyttäen. Joka toinen viikonloppu pitäisi päästä rilluttelemaan, vaikka minä teen sellaista työtä missä olen töissä myös viikonloppuisin todella usein. Minun pitäisi vaihtaa työpaikkaa että hän pääsisi rilluttelemaan, ei suinkaan niin päin että hän rilluttelisi vähemmän että minä voin käydä töissäni, ja maksaa niitä kuuluisia elareita.
Eli et suostu noudattamaan tapaamissopimusta, ja yrität panna kapuloita rattaisiin ettei eksä pääsisi nauttimaan vapaudestaan?
Taidat olla hieman tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkoon tapaamisten määrä mikä hyvänsä, sopikaa kiinteät päivät. Ja niistä sitten pidetään kiinni. Jos näin ei tapahdu, uusi tapaaminen lastensuojeluun ja sulle yksinhuoltajuus. Isällä on "elämä" voi v****u sentään. Joo, niin on: elämä jossa on ihmisiä jotka rakastavat häntä ja haluavat olla hänen kanssaan.
Yksinhuoltajuudelle tarvitaan enemmän perusteita. Toki jos isää eivät lapset kiinnosta niin saattaa luopua huoltajuudesta vapaaehtoisestikin.
MIKÄ voisi olla painavampi peruste kuin se, että ko "miestä" ei kiinnosta olla isä tuolle lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkoon tapaamisten määrä mikä hyvänsä, sopikaa kiinteät päivät. Ja niistä sitten pidetään kiinni. Jos näin ei tapahdu, uusi tapaaminen lastensuojeluun ja sulle yksinhuoltajuus. Isällä on "elämä" voi v****u sentään. Joo, niin on: elämä jossa on ihmisiä jotka rakastavat häntä ja haluavat olla hänen kanssaan.
Yksinhuoltajuudelle tarvitaan enemmän perusteita. Toki jos isää eivät lapset kiinnosta niin saattaa luopua huoltajuudesta vapaaehtoisestikin.
MIKÄ voisi olla painavampi peruste kuin se, että ko "miestä" ei kiinnosta olla isä tuolle lapselle?
Siihen on ihan juridiset perusteet, eikä se riitä että isä on tyhmä tai epäkypsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosta ei ilmeisesti kauaa aikaa?
Monille miehille alkaa eron jälkeen vapaa elämä maistumaan ja siinä jää lapset monesti kakkoseksi.
Näin myös minun lasteni isälle kävi. Onneksi aika teki tehtävänsä ja nykyään tapaa lapsiaan huomattavasti enemmän kuin aluksi.
Tsemppiä ap!Meillä se vapaa elämä alkoi maistua äidille, eli lähivanhemmalle siinä määrin että monta vuotta on nyt ollut haukkumista, syyllistämistä, uhkailua ja kiristystä, myös lapsia törkeästi välissä käyttäen. Joka toinen viikonloppu pitäisi päästä rilluttelemaan, vaikka minä teen sellaista työtä missä olen töissä myös viikonloppuisin todella usein. Minun pitäisi vaihtaa työpaikkaa että hän pääsisi rilluttelemaan, ei suinkaan niin päin että hän rilluttelisi vähemmän että minä voin käydä töissäni, ja maksaa niitä kuuluisia elareita.
Eli et suostu noudattamaan tapaamissopimusta, ja yrität panna kapuloita rattaisiin ettei eksä pääsisi nauttimaan vapaudestaan?
Sama juttu kävi meillä, minä en tosin maksa elareita, mutta sovitut ajankohdat ei toteudu. Minä joustan kyllä, koska voin työnipuolesta niin tehdä. Ehkä joskus tuokin oppii mikä elämässä on tärkeää. Eli tässä tapauksessa eksä pääsee ja menee niin kuin parhaansa näkee. Onko tämä sitten lasten kannalta hyvä asia?
Surullista on se että jonain päivänä lapsi ei enää ikävöi. Meillä kohta aikuiset lapset eivät halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa, koska tämä teki selväksi että hänelle oli kaikki muu tärkeämpää. Lapset voivat paremmin kun eivät joudu hänen kiukuttelujaan kestämään, mutta kyllä huolestuttaa miten he uskaltavat aikanaan itse solmia parisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä saa mitä tilaa. Kyllä tämäkin "isä" tulee aikanaan ihmettelemään kun asia kääntyykin niin päin ettei lasta enää kiinnosta. Jos vanhemmaksi ryhtyy pitäisi oikeasti tajuta että siihen todella sitten sitoudutaan eikä mikään muu asia kuten työ tai harrastukset mene lasten ohi. Muu elämä järjestetään sellaiseksi että se sopii lasten tarpeisiin. Vaihdetaan vaikka sitten työpaikkaa jos tarve vaatii. Molemmilla vanhemmilla on tasapuolinen vastuu lapsista. Sen pitäisi olla itsestäänselvä asia. Miksi täytyy edes hankkia lapsia jos he sitten ovatkin rasite joiden tapaamisia pitää vältellä jos ero tulee? Lapset on eläviä ihmisiä joilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Ei mitään parisuhteen jatkeita joista sitten luovutaan jos tuleekin ero.
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa. Kyllä tämäkin "isä" tulee aikanaan ihmettelemään kun asia kääntyykin niin päin ettei lasta enää kiinnosta. Jos vanhemmaksi ryhtyy pitäisi oikeasti tajuta että siihen todella sitten sitoudutaan eikä mikään muu asia kuten työ tai harrastukset mene lasten ohi. Muu elämä järjestetään sellaiseksi että se sopii lasten tarpeisiin. Vaihdetaan vaikka sitten työpaikkaa jos tarve vaatii. Molemmilla vanhemmilla on tasapuolinen vastuu lapsista. Sen pitäisi olla itsestäänselvä asia. Miksi täytyy edes hankkia lapsia jos he sitten ovatkin rasite joiden tapaamisia pitää vältellä jos ero tulee? Lapset on eläviä ihmisiä joilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Ei mitään parisuhteen jatkeita joista sitten luovutaan jos tuleekin ero.
Tarkoitatko työpaikan vaihdolla sitä että äiti pääsee joka toinen viikonloppu vetämään kännit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elatusapu määräytyy huoltajien elatuskyvyn mukaan. Jos etävanhemman tulot ovat nousseet huomattavasti, kannattaa tehdä uusi elatusapulaskelma ja arvioida onko hänen elatuskykynsä kohonnut yli 15 %. Voit tehdä laskelman itse, kun sinulla on tiedossa etävanhemmat tulot ja menot noin suurin piirtein. Jos muutosta elatuskyvyssä on selkeästi, sitten yhdessä lastenvalvojalle tekemään uutta elatussopimusta. Jos etä kieltäytyy, voi asian viedä käräjäoikeiden päätettäväksi.
Suosittelen tekemään lastenvalvojalla myös tapaamissopimuksen, johon kirjataan tarkasti milloin etällä on oikeus tavata lapsia. Sopimukseen voi vaikka kirjata että tapaamiset parillisina viikonloppuina ja parittomien viikkojen keskiviikko tms. Kirjatkaa myös miten jaatte joulut, kesälomat, äitienpäivät jne. Vaikka toinen vanhempi vastustaisi tarkkaa sopimusta, suosittelen sitä jos välit huononee entisestään. Kirjatkaa sopimukseen myös kellonajat milloin tapaamiset alkavat ja päättyvät. Jos etä ei ilmesty hakemaan lapsia sovittuna aikana eikä ilmoita muutoksesta ajoissa, peruuntuu tapaaminen siltä kertaa.
Etävanhemman oikeudet on Suomessa hyvät, velvollisuus on vain elatuksesta huolehtiminen. Vaikka teillä on tapaamissopimus niin etän ei tarvitse lapsia tavata, jos hän ei halua. Hänellä on oikeus tavata lapsia sopimuksen mukaisina päivinä ja lähivanhemman on luovutettava lapset tapaamiseen. Muina ajankohtina etällä ei ole oikeutta tavata lapsia, elleivät huoltajat muuta sovi. Näin lähivanhemman ei tarvitse suunnitella elämäänsä etän mukaan.
Pienille lapsille ei kannata kertoa etukäteen tapaamisesta ettei tule pettymyksiä. Lapset osoittavat pettymyksensä usein lähivanhempaa kohtaan vaikka etä onkin se joka ei pidä lupauksista kiinni. Pieni lapsi ei vielä kykene ymmärtämään miksi nyt ei näekään isää ja kiukku kohdistuu äitiin.
Minulla on jo koululaisia mutta kerron heille tapaamisista vasta kun isä lähettää viestin ennen tapaamista, jossa kertoo hakuajan. Meillä kesti vuosia saada tapaamiset sujumaan ja isä perui tapaamisia kostoksi milloin mistäkin. Isä otti vastuuta tapaamisten sujumisesta vasta kun itse lopetin niistä huolehtimisen. En enää soitellut perään ja kysellyt ottaako hän lapset sovitusti vaan pidin sopimuksesta kiinni ja isä sai hakea lapset sovittuna aikana jos halusi ja muulloin vietimme omaa arkea.
Kyllä se niin menee, että ihmisellä on oikeus itsensä elättämiseen. Työpaikkaa ei etän tarvitse vaihtaa siksi että lähivanhempi pääsee käännäilemään viikonloppuisin. Se ei todellakaan ole lasten edun mukaista toimintaa, vaan kännääjän edun mukaista. Sellaista lakia vain ei lue missään, että on oikeus kännätä joka toinen vkl, jos on kerran itse mennyt hankkimaan lapsia.
Voi myös miettiä mistä saa vakiduunin jo olemassa olevan vakiduunin tilalle. Se on juuri niin, että jos on ne lapset mennyt tekemään, niin niistä huolehditaan myös, eikä kuljeta kännäilemässä, varisinkin kun toisen syy siihen että tapaamiset eivät sovi joka toiseksi viikonlopuksi, on työajat. Jos lapset näkevät toista vanhempaansa 7vrk kuussa, niin noiden 7 vrk:n ei tarvitse olla viikonloppuisin, ne voivat olla myös viikolla sen mukaan, miten tapaavan vanhemman työt antavat periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa. Kyllä tämäkin "isä" tulee aikanaan ihmettelemään kun asia kääntyykin niin päin ettei lasta enää kiinnosta. Jos vanhemmaksi ryhtyy pitäisi oikeasti tajuta että siihen todella sitten sitoudutaan eikä mikään muu asia kuten työ tai harrastukset mene lasten ohi. Muu elämä järjestetään sellaiseksi että se sopii lasten tarpeisiin. Vaihdetaan vaikka sitten työpaikkaa jos tarve vaatii. Molemmilla vanhemmilla on tasapuolinen vastuu lapsista. Sen pitäisi olla itsestäänselvä asia. Miksi täytyy edes hankkia lapsia jos he sitten ovatkin rasite joiden tapaamisia pitää vältellä jos ero tulee? Lapset on eläviä ihmisiä joilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Ei mitään parisuhteen jatkeita joista sitten luovutaan jos tuleekin ero.
Tarkoitatko työpaikan vaihdolla sitä että äiti pääsee joka toinen viikonloppu vetämään kännit?
En vaan sitä että kun on oma vuoro pitää lasta luonaan niin tapahtuu. Ihan sama mitä toinen vanhempi sillä aikaa tekee. Jos on esim sovittu viikko-viikko asuminen kumpikaan osapuoli ei yksinkertaisesti voi tehdä työtä joka ei siihen kuvioon sovi. Eikä kummankaan velvollisuus ole paikata tilannetta toisen kannalta sopivammaksi. Lapsi on molempien, molemmat siis kantavat vastuunsa tasapuolisesti.
miksei ap ole onnessan kun ei tarvitse lasta antaa isän hoidettavaksi, et kai muuten olisi päätoimiseksi huoltajaksi hakeutunut jos et haluaisi lastasi pitää mahdollisimman paljon itselläsi.
Menkää sinne lastenvalvojalle ja muuttakaa niitä tapaamisia, jokatoinen viikonloppu ja keskiviikko iltaisin, jos se ke ei sovi isälle, ilmoittakoon ajoissa.
Elareita et kyllä rupea vinkumaan lisää. Etkä yksinhuoltajuutta, sille sulla ei ole mitään perusteita.
Vierailija kirjoitti:
miksei ap ole onnessan kun ei tarvitse lasta antaa isän hoidettavaksi, et kai muuten olisi päätoimiseksi huoltajaksi hakeutunut jos et haluaisi lastasi pitää mahdollisimman paljon itselläsi.
Ap varmasti ajattelee lapsen etua ja oikeutta isäänsä, kuten kunnollinen äiti tekee.
No halusiko tämä mies ylipäätään näitä lapsia, vai olivatko pikemminkin vahinkoja, joita mies ei halunnut. Kuulostaa nimittäin vahvasti jälkimmäiseltä. Reilua tässä olisi kysyä mieheltä, haluaako hän olla tekemisissä lastensa kanssa vai ei. Miehelläkin on, usko tai älä, oikeus olla tapaamatta lapsiaan siitäkin huuolimatta, että lapsella on oikeus tavata isäänsä. Jos mies ei pidä lapsista, mutta rakastaa lapsiaan siitäkin huolimatta, voi se tuntua miehestä ristiriitaiselta ja hankalalta. Toisaalta haluaisi nähdä lapsiaan, mutta ei pidä heidän seurastaan, koska ovat juurikin lapsia. Ota yksinhuoltajuus ja anna isän tavata lapsia silloin, kun huvittaa tavata, jos edes huvittaa.