Lapsi ikävöi isäänsä ja isä vähät välittää.

Siis montako niitä lapsia on? Miten se määrä voi muuttua joka lauseessa?

Kaksi lasta mutta pienempi ei ikävöi isäänsä.

Isää voi joutua ikävöimään pahimmillaan samassa asunnossa, mutta joo, inhottavaa toimintaa. 

Jos kerran isää ei selvästi kiinnosta, pitäisikö suosiolla harventaa tapaamisia, jolloin lapsi tietää, että niitä ei ole tulossa ja voi ikävöidä aidosti eikä odottaa ja pettyä. 

Lapsellinen mies. Huoltajuusmuodolla ei sinänsä ole tekemistä tapaamisoikeuden kanssa, paitsi jos tapaamisia on kovin vähän niin asioiden hoito saattaa vaikeutua. Hakisin yksinhuoltajuutta jos on esimerkiksi vaikeuksia saada virallisiin papereihin toisen allekirjoitusta tms. Elarit kannattanee neuvotella uudestaan, mutta ei niilläkään ole tapaamisoikeuden kanssa tekemistä.

Valitettavasti vaikka puhutaan lapsen oikeudesta tavata vanhempaa niin etän ei ole lain mukaan pakko tehdä muuta kuin maksaa elatustuet. Yksinhuoltajuutta et saa sillä perusteella että isä ei noudata kaikkia sovittuja tapaamisia, eikä se edes vähentäisi lapsen ikävää. Harmillista että isä käyttäytyy noin.

Olkoon tapaamisten määrä mikä hyvänsä, sopikaa kiinteät päivät. Ja niistä sitten pidetään kiinni. Jos näin ei tapahdu, uusi tapaaminen lastensuojeluun ja sulle yksinhuoltajuus. Isällä on "elämä" voi v****u sentään. Joo, niin on: elämä jossa on ihmisiä jotka rakastavat häntä ja haluavat olla hänen kanssaan.

Onko ap:lla muuta elämää kuin isin odottaminen lasten kanssa? Voitko tehdä jotain lasten kanssa ettei tuosta isin odottamisesta ja isin tapaamisesta tule noin kova show? Yksi arkitapaaminen tiettynä päivänä viikossa ja joka toinen viikonloppu, maanantai on hyvä päivä. Nyt ryhtiä siihen touhuun.

Vierailija kirjoitti:

Olkoon tapaamisten määrä mikä hyvänsä, sopikaa kiinteät päivät. Ja niistä sitten pidetään kiinni. Jos näin ei tapahdu, uusi tapaaminen lastensuojeluun ja sulle yksinhuoltajuus. Isällä on "elämä" voi v****u sentään. Joo, niin on: elämä jossa on ihmisiä jotka rakastavat häntä ja haluavat olla hänen kanssaan.

Yksinhuoltajuudelle tarvitaan enemmän perusteita. Toki jos isää eivät lapset kiinnosta niin saattaa luopua huoltajuudesta vapaaehtoisestikin. 

Vierailija kirjoitti:

Olkoon tapaamisten määrä mikä hyvänsä, sopikaa kiinteät päivät. Ja niistä sitten pidetään kiinni. Jos näin ei tapahdu, uusi tapaaminen lastensuojeluun ja sulle yksinhuoltajuus. Isällä on "elämä" voi v****u sentään. Joo, niin on: elämä jossa on ihmisiä jotka rakastavat häntä ja haluavat olla hänen kanssaan.

Lastensuojelu ei näitä tapauksia hoida, vaan lastenvalvoja. Eikä yksinhuoltajuutta saa tapaamisten laiminlyönnin perusteella. Sitä voi hakea jos toinen vaikeuttaa kohtuuttomasti asioiden hoitamista tai on vaaraksi lapsille tai lähille.

Lopeta tuo nalkutus ja muistuttelu. Sä et ole eksäsi äiti.

Ääliö mies.

Toinen huomio: Teillä on 2v lapsi ja tätä nuorempi sisarus. Ilmeisesti tapahtui jotain todella kamalaa, kun erositte noin pienten lasten vanhempina.

Palkankorotukset ei johda elarien korotuksiin

Pitääkö niille lapsille edes puhua isän tapaamisesta. Älä sano mitään, anna olla iloinen yllätys silloin kun hän joutaa lapsia näkemään.

Idiootti mies.

Samantyyppisessä tilanteessa olleena neuvon, että älä puhu lapsille tapaamisista etukäteen, anna niiden (toteutuessaan) olla iloinen yllätys. Suuntaa lasten huomio muualle, tehkää kaikkea mukavaa, älä hauku toista vanhempaa, se ei hyödytä lapsia ollenkaan. Jos toisesta ei ole vanhemmaksi niin toinen joutuu antamaan itsestään 200%, näin se vain menee.

k*rpä otsassa kirjoitti:

Lapsemme on kohta 3v ja isi on hänelle tärkeä.

Laadimme toukokuussa lastenvalvojalla uuden tapaamis-sopimuksen. Joka toinen vklp ja isä tapaa kahtena iltana arkena. Sovimme myös että viikonloppu tapaamisten yhteydessä hän ilmottaa kahdenviikon sykleissä milloin pitää arkitapaamisensa. Viime sunnuntaina hän palautti lapset ja juoksi ovesta ulos. Huutelin perään että laitatko viestillä päivät.. iltaan mennessä ei kuulunut ja aloin hiiltyä.(ei eka kerta) Laitoin itse sitten pari viestiä missä muistutin että minun ei pitäisi joutua aina kyselmää ja että kuinka tärkeää lapselle on nähdä isäänsä. Sain vastauksen "vaik ke ja to".

Tulee keskiviikko.. Lapsi kysellyt isiä ja selvästi ikävöinyt. Kello tulee 17 jolloin isä on viimeistään hakenut lapset.. Ei kuulu ei näy.. Soitan useaan otteeseen ja kun hän viimein vastaa "hän luuli että puhuttiin ensiviikosta ja että tällä viikolla ei ole tapaamista koska lapset olivat viikon lomalla hänen luonaan" ilmoitan että ennen kuutta toivottavasti saapuu. No kun hän on lähdössä sanon että nähdään huomenna. Hän vastaa " joo jossei mee ylitöiksi" vaikka sovittu myös että ylitöitä ei ole niin päivinä kun lapsia tapaa.

No torstaina hän ei tule ollenkaan. Ja lapsi hokenut koko päivän tarhassa ja kotona että "kohta isi tulee".

Leikkipuhelimella usein soittaa isille ja menee ikkunaan odottamaan "isi tulee kohta"

Aina postin tullessa juoksee ovelle ja luulee että isi tulee

Perjantaina soitin uuden ajan lastenvalvojalle. Nyt mietin että olisiko parempi että viikkotapaamisia ei olisi ollenkaan vai että sovimme tietyt päivät ja kellon ajat. Tähän isä ei siis toukokuussa suostunut koska hänellä on harrastukset ja elämä.

Omasta mielestäni lapsen ei kuuluisi ikävöidä isäänsä joka asuu alle 2km päässä...

Mietin myös että onko mahdollista saada yksinhuoltajuutta koska isää ei kiinnosta?

Entäs elarit? Maksaa minimiä ja palkka noussut yli 500e/ kk

Nyt on niin katkeran kuuloista että ei tähän voi oikei edes vastata, vai haetko kenties sympatiaa?

Tolleen käy kun tulee ”vahingossa” raskaaksi ja luottaa siihen että mies sopeutuu kyllä. Mies lähtee lätkimään eikä jaksa tavata lapsia joita ei edes halunnut

Vierailija kirjoitti:

Ääliö mies.

Toinen huomio: Teillä on 2v lapsi ja tätä nuorempi sisarus. Ilmeisesti tapahtui jotain todella kamalaa, kun erositte noin pienten lasten vanhempina.

Aivan. Kannattaisi ap:n miettiä mitä teki väärin kun mies joutui lähtemään omasta kodistaan. Motkotti ja natkutti? Sai raivokohtauksia? Kypsykööt nyt yh-vanhempana rauhassa. Toivottavasti ei siirrä katkeruuttaan lapsiinsa.

Vakipäivä ja aika, ei jatkuvaa sopimista.

Ap:n mukavuus ei puolla yksinhuoltajuutta, jos lapset kuitenkin ovat isällään noinkin paljona ja ovat kiintyneitä tähän.

Ap hankkii nyt kirjakaupasta samanlaiset palikkaseinäkalenterit molempiin koteihin ja yhdessä merkitsette niihin ne tapaamisajankohdat etukäteen, vähintään kuukaudeksi eteenpäin tai vaikka kahdeksi. Jos tulee yllättäviä esteitä, kuten työmatkoja, sovitte sitten muutokset erikseen.

Käy myös kiinnittämässä itse se kalenteri miehen ulko-oven sisäpuolelle, jos et jääkaapin ovelle asti pääse.

Itse elän kalenterin mukaan, eikä mikään toimi, ellen sitä heti kalenteriin laita. Kun aamulla lähtiessä viimeistään siihen kalenteriin katson, tiedän mitä sinä päivänä tapahtuu klo 14.

Tapaamiset ovat konkreettisia asioita, joten konkretiaa tarvitaan siihen muistamiseenkin. Kalenterimerkintä on sellainen näkyvä konsti elämänhallintaan kaikesta digiriippuvuudesta huolimatta.

Lasten elatustarve on peruste elareille ei tulot