Menetkö hämilleen kaupassa jos..
törmäät johonkin tuttuun jossain hyllyvälissä, kun olet etsimässä jotain tuotetta. Mikä kumma siinä on, kun tulee sellainen vähän kiusallinen olo 😂 Olenko mä ainoa joka tuntee näin?
Kommentit (24)
Ja sitten kun on muutama sana vaihdettu ja moikattu hyvästiksi, niin sitten törmätään eri hyllyväleissä vielä kahdeksan kertaa ja hymyillään vaivaantuneesti.
Mä en mene hämilleen juuri missään tilanteissa. Ystäväni menee hämilleen kaikesta yllättävästä. Ikään kuin hän eläisi jotain tarkasti suunniteltua ohjelmaa, josta puuttuu poikkeusten kaikenlaisten käsittely. Hän ei anna kovinkaan älykästä tai nokkrlaa vaikutelmaa itsestään
No ei tule kiusallinen olo. Olen kaupassa. Eikä siellä tietääkseni myydä mitään laitonta.
On teillä huono itsetunto jos ostoksiakin pitää hävetä! Naisparat.
Minä menen hämilleni.
Sinä menet hämillesi.
Hän menee hämilleen.
Hyllynvälissä? Miksi sä ahtaudut hyllyvälliin tuttavasi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mä en mene hämilleen juuri missään tilanteissa. Ystäväni menee hämilleen kaikesta yllättävästä. Ikään kuin hän eläisi jotain tarkasti suunniteltua ohjelmaa, josta puuttuu poikkeusten kaikenlaisten käsittely. Hän ei anna kovinkaan älykästä tai nokkrlaa vaikutelmaa itsestään
Jätin mieheni tämän takia, en kehtaa kulkea sellaisen ihmisen kanssa, joka on koko ajan äimän käkenä.
Asiakkaiden kanssa joskus joo. On se työminä ja sit törmään asiakkaaseen lauantaina marketissa, kun ei oikein jaksanut panostaa habitukseen ja päällä on joku tuulipuku ja hiuksetkin vois olla puhtaammat.
Vierailija kirjoitti:
Asiakkaiden kanssa joskus joo. On se työminä ja sit törmään asiakkaaseen lauantaina marketissa, kun ei oikein jaksanut panostaa habitukseen ja päällä on joku tuulipuku ja hiuksetkin vois olla puhtaammat.
No huh huh! Mikä sun ammattisi on? Malli/mannekiini?
Silloin, jos ostoskorissani on jotain kiusallista, kuten vaikka megapussi sipsejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakkaiden kanssa joskus joo. On se työminä ja sit törmään asiakkaaseen lauantaina marketissa, kun ei oikein jaksanut panostaa habitukseen ja päällä on joku tuulipuku ja hiuksetkin vois olla puhtaammat.
No huh huh! Mikä sun ammattisi on? Malli/mannekiini?
Eräänlainen konsultointi ja siihen liittyvät muutamat muut duunit. Oikeesti se siisti jakkupukuminä ja lauantainen marketti-Ellu on kuin kaksi eri ihmistä.
En häpeä siis ostoksiani todellakaan, vaan joku siinä on että tulee vaivaantunut olo. Kai sitä on niin erakko luonne. Toinen on se, että jos näen kaukaa jonkun tutun ja hän ei ole huomannut vielä minua niin menen mielelläni jonnekkin piiloon, ettei tarvitse sitä vaivaantunutta: "ai hei, säkin täällä" kohtaamista, vaikka ei mitään sitä ihmistä vastaan olisikaan 🙈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakkaiden kanssa joskus joo. On se työminä ja sit törmään asiakkaaseen lauantaina marketissa, kun ei oikein jaksanut panostaa habitukseen ja päällä on joku tuulipuku ja hiuksetkin vois olla puhtaammat.
No huh huh! Mikä sun ammattisi on? Malli/mannekiini?
Eräänlainen konsultointi ja siihen liittyvät muutamat muut duunit. Oikeesti se siisti jakkupukuminä ja lauantainen marketti-Ellu on kuin kaksi eri ihmistä.
Sääliksi käy, koko elämä menee roolia vetäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakkaiden kanssa joskus joo. On se työminä ja sit törmään asiakkaaseen lauantaina marketissa, kun ei oikein jaksanut panostaa habitukseen ja päällä on joku tuulipuku ja hiuksetkin vois olla puhtaammat.
No huh huh! Mikä sun ammattisi on? Malli/mannekiini?
Eräänlainen konsultointi ja siihen liittyvät muutamat muut duunit. Oikeesti se siisti jakkupukuminä ja lauantainen marketti-Ellu on kuin kaksi eri ihmistä.
Sääliksi käy, koko elämä menee roolia vetäen.
Hyvinkin yleistä, että työminä on eri kuin arkiminä.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakkaiden kanssa joskus joo. On se työminä ja sit törmään asiakkaaseen lauantaina marketissa, kun ei oikein jaksanut panostaa habitukseen ja päällä on joku tuulipuku ja hiuksetkin vois olla puhtaammat.
No huh huh! Mikä sun ammattisi on? Malli/mannekiini?
Eräänlainen konsultointi ja siihen liittyvät muutamat muut duunit. Oikeesti se siisti jakkupukuminä ja lauantainen marketti-Ellu on kuin kaksi eri ihmistä.
Tästä tuli vielä mieleeni klassisen musiikin konsertti jossa olin taannoin. Konsertti oli pienimuotoinen ja vaihdoin pari sanaa laulajan kanssa jälkeenpäin, lähinnä siksi että tunsin säestäjän. Laulajalla oli ihan hirvee rooli päällä! Edes mykkäelokuvissa ei ole niin teennäisiä hahmoja. Olisin halunnut tosiaan olla kärpäsenä katossa näillä ihmisillä kun ajelivat kotiinsa sen 100 km esiintymispaikalta samalla kulkupelillä. Et oliko siellä normaalit ihmiset autossa vai samalla tyylillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakkaiden kanssa joskus joo. On se työminä ja sit törmään asiakkaaseen lauantaina marketissa, kun ei oikein jaksanut panostaa habitukseen ja päällä on joku tuulipuku ja hiuksetkin vois olla puhtaammat.
No huh huh! Mikä sun ammattisi on? Malli/mannekiini?
Eräänlainen konsultointi ja siihen liittyvät muutamat muut duunit. Oikeesti se siisti jakkupukuminä ja lauantainen marketti-Ellu on kuin kaksi eri ihmistä.
Sääliksi käy, koko elämä menee roolia vetäen.
En usko et kukaan palkkaisi marketti-Ellu versiota minusta tekemään sitä mitä teen :D. Molemmat on kyllä aitoja tulokulmia minuun. Sisäisesti, mutta ei ulkoisesti.
Vierailija kirjoitti:
En häpeä siis ostoksiani todellakaan, vaan joku siinä on että tulee vaivaantunut olo. Kai sitä on niin erakko luonne. Toinen on se, että jos näen kaukaa jonkun tutun ja hän ei ole huomannut vielä minua niin menen mielelläni jonnekkin piiloon, ettei tarvitse sitä vaivaantunutta: "ai hei, säkin täällä" kohtaamista, vaikka ei mitään sitä ihmistä vastaan olisikaan 🙈
Onnittelut! Sait kirkkaasti täydet pisteet! Olet 100% suomalainen!
Näin eilen ravintolassa entistä työkaveria. Istui vastapäätä. Hän näki minut mutta oli kuin ei huomaisikaan. Yritin ottaa katsekontaktia senverta että olisin voinut nyökätä ja hymyillä mutta hän piti katseen tiukasti ohi. En ymmärrä yhtään tälläisia ihmisiä. Mikä siinä on niin vaikeaa hymyillä pienesti ja nyökätä vähän kun molemmat tietää että toinen näki ja ollaan kuitenkin vähän tuttuja edes. Kumpikin saa hyvän mielen eikä puhua edes tarvi. Minun mielestä on moukkamaista ja junttia toimintaa olla kuin huomaamatta kun kumpikin tietää että huomattu on.
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen ravintolassa entistä työkaveria. Istui vastapäätä. Hän näki minut mutta oli kuin ei huomaisikaan. Yritin ottaa katsekontaktia senverta että olisin voinut nyökätä ja hymyillä mutta hän piti katseen tiukasti ohi. En ymmärrä yhtään tälläisia ihmisiä. Mikä siinä on niin vaikeaa hymyillä pienesti ja nyökätä vähän kun molemmat tietää että toinen näki ja ollaan kuitenkin vähän tuttuja edes. Kumpikin saa hyvän mielen eikä puhua edes tarvi. Minun mielestä on moukkamaista ja junttia toimintaa olla kuin huomaamatta kun kumpikin tietää että huomattu on.
Aika moni esittää, ettei huomannut kun kyseessä on ihminen, josta ei pidä tai joka on jotenkin vastenmielinen. Kyllähän sitä mukavia ihmisiä moikkaa ja menee jutullekin jos tilanne antaa myöten.
Ap todennäköisesti arvostaa yksityisyyttään eikä kaipaa ketään näkemään kun ostaa Pirkka-liukkaria.
Ei, ei minulle mitään kiusallista oloa tule, päinvastoin moikkaan iloisesti ja jutustelen hetken.