Auttakaa sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos näistä neuvoista, osaisiko joku sanoa mikä olisi pahin virhe minkä voisi jossain näissä paikoissa tehdä ja miten sen voi välttää?

ap

Rauhallinen käytös riittää. Vain huutaviin sekoilijoihin kiinnitetään huomiota. Pienet mokat, ovissa törmäily, esineiden pudottelu jne ovat arkisia ilmiöitä. Niitä tapahtuu kenelle tahansa.

Toivottavasti näin, vaikka tuntuu että olen ainoa joka tekee näitä pieniäkin mokia ja nolaa itsensä.

ap

Ketään ei kiinnosta sun mokailut ja siihen ei kuole vaikka mokaisit kuinka.

Pellet ja koomikot nolaavat itseään tarkoituksella joka päivä ja niillä menee yhtä hyvin kuin kaikilla muillakin.

Sun pitää vaan koittaa sisäistää se, ettei sun mokailulla oo mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos näistä neuvoista, osaisiko joku sanoa mikä olisi pahin virhe minkä voisi jossain näissä paikoissa tehdä ja miten sen voi välttää?

ap

Menet suihkuhuoneesta allasalueelle ilman uimapukua. Pue uikkari suihkun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Yleistasoisena ohjeena: mieti miten suhtaudut ihmiseen joka on opettelemassa jotain uutta. Ajattelet varmaan että siistiä, tuo haluaa mennä elämässä eteenpäin. Suhtaudut ehkä itseesi osapuilleen sanoilla "olen kelvoton kun en vielä osaa". Pohdi tätä eroa. Se että haluat tehdä jotain itsellesi vierasta on osoitus elämän voimasta sinussa, ja halusta päästä eteenpäin. Jos jollain pikaruokaketjulla on oma toimintatapansa, ei kukaan voi olettaa että sinä tiedät sitä ennen kuin käyt paikan päällä.

Olen tehnyt asiakaspalvelua kirjastossa ja erikoisliikkeessä ja olen todennut että meissä ihmisissä on paljon enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia. Asiakaspalvelija on 99% ajasta valmis opastamaan myös täyttä ummikkoa, ja itse asiassa monessa tapauksessa keskimääräistä enemmän "pihalla oleva" asiakas saa asiakaspalvelijan parhaan puolen esiin. Sinä olet maksava asiakas, kunnioita itseäsi ja luota siihen että saat apua kun sitä tarvitset. Pyydä apua, ota se vastaan ja kiitä - teille tulee molemmille hyvä olo.

T. pahasta sosiaalisesta pelosta kärsivä entinen asiakaspalvelija.

Kiitos, tämä oli mieltä avartava kommentti. Olen ehkä lähitulevaisuudessa pääsemässä pelkoni kanssa hiljalleen eteenpäin, silti helposti unohtaa miten negatiivisesti suhtaudun itseeni vaikka en toisiin suhtaudu läheskään samalla tavalla.

ap

Onko sulla ketään kaveria kuka tietää tästä pelosta? Itse en kehdannut kenellekään pitkään aikaan kertoa mutta kun vihdoin kerroin oli paljon helpompi olla ahdistavissa tilanteissa kun kaveri tiesi ja oli tukena. Kaikki on sanonu tähän mennessä että oletpa rohkea kun kerroit ja menet tilanteisiin. Tsemppiä sulle!

Täällä toinen sosiaalisten tilanteiden pelkoinen. Subway tuntuu olevan monen ihan "normaalinkin" ihmisen mielestä hankala ja ahdistava paikka. :D

Uimahallissa mennään kassalle ja itse ainakin sanon aina että yksi aikuinen. Jos saat jotakin alennusta niin esim yksi opiskelija. Voihan sitä sanoa että yksi uimalippu mutta se on ehkä vähän hassua kun rannekkeitahan ne nykyään taitaa melkein kaikki olla. Täällä meillä päin mennään sitten sen rannekkeen kanssa sellaisen portin läpi johon se ranneke pitää leimata, samalla rannekkeella saa myös lukittua oman kaapin. Joskus se kaappi ei meinaa aueta ekalla yrittämällä, varsinkin jos sen laittaa siihen liian nopeasti mutta pari rauhallista kokeilukertaa uusiksi yleensä avaa kaapin. En tiedä onko jossakin vielä ihan vanhoja kunnon avainkaappeja, sittenhän homma on ihan helppo. Uimahalleissa on yleensä ihan hyvät opasteet että missä on mitäkin ja muita ihmisiä seuraamalla voi myös katsoa miten muut tekee. :)

Elokuvissa varataan lippu netistä ja jos sitä ei halua hakea elokuvateatterin kassalta jolloin pitää olla varausnumero mukana, sen voi maksaa netissä ja ottaa joko tulostettuna tai puhelimen näytöltä näyttää. Lipussa lukee mikä sali on kyseessä ja yleensä leffateattereissa on hyvät opasteet, aina voi myös kysyä että hei missä tämä sali on, se on ihan yleinen kysymys eikä tarvitse häpeillä.

Niinhän se on että joskus tekevälle sattuu ja tapahtuu mutta harvemmin kukaan kiinnittää toisen ihmisen haahuiluun/etsimiseen tai pieniin mokiin mitään huomiota. Jos esim elokuvateatterissa istuisit vahingossa jonkun muun paikalla niin sitäkin tapahtuu ihan jatkuvasti eikä sitä kukaan enää jälkeenpäin muistele. Pitää vaan muistaa edetä itselle sopivaan tahtiin eikä vaatia liikoja, otat vaikka yhden tavoitteen per viikko tai mikä tuntuukaan sopivalta. Kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa sujua. :)

Jos elokuva alkaisi klo 15, kuinka paljon etukäteen kannattaisi olla siellä?

ap

Sympatiat ap:lle. Itsellänikin pelko ja epävarmuus rajoittaa yhtä potentiaalista harrastusta: en ole koskaan käynyt kuntosalilla enkä uskallakaan mennä, vaikka haluaisin. Ahdistaa jo ajatuskin siitä, etten yhtään tietäisi, miten siellä kuuluisi toimia ja mistä ovesta mennä, erilaisista kuntoilulaitteista puhumattakaan. En ole kehdannut mainita tästä kenellekään, vaan kavereillekin olen vain sanonut, ettei kuntosalit ole mun juttu.

Viimeksi kun kävin leffateatterin päivänäytöksessä, meitä taisi olla salissa yhteensä viisi ihmistä. :D Yksin kävin. Oli tosi kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleistasoisena ohjeena: mieti miten suhtaudut ihmiseen joka on opettelemassa jotain uutta. Ajattelet varmaan että siistiä, tuo haluaa mennä elämässä eteenpäin. Suhtaudut ehkä itseesi osapuilleen sanoilla "olen kelvoton kun en vielä osaa". Pohdi tätä eroa. Se että haluat tehdä jotain itsellesi vierasta on osoitus elämän voimasta sinussa, ja halusta päästä eteenpäin. Jos jollain pikaruokaketjulla on oma toimintatapansa, ei kukaan voi olettaa että sinä tiedät sitä ennen kuin käyt paikan päällä.

Olen tehnyt asiakaspalvelua kirjastossa ja erikoisliikkeessä ja olen todennut että meissä ihmisissä on paljon enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia. Asiakaspalvelija on 99% ajasta valmis opastamaan myös täyttä ummikkoa, ja itse asiassa monessa tapauksessa keskimääräistä enemmän "pihalla oleva" asiakas saa asiakaspalvelijan parhaan puolen esiin. Sinä olet maksava asiakas, kunnioita itseäsi ja luota siihen että saat apua kun sitä tarvitset. Pyydä apua, ota se vastaan ja kiitä - teille tulee molemmille hyvä olo.

T. pahasta sosiaalisesta pelosta kärsivä entinen asiakaspalvelija.

Kiitos, tämä oli mieltä avartava kommentti. Olen ehkä lähitulevaisuudessa pääsemässä pelkoni kanssa hiljalleen eteenpäin, silti helposti unohtaa miten negatiivisesti suhtaudun itseeni vaikka en toisiin suhtaudu läheskään samalla tavalla.

ap

Se on juurikin näin. Itsellä tulee asiakaspalvelussa automaattisesti empatia päälle jos huomaan että tilanne on uusi tai nään hermostumista. Itselläkin sydän hakkaa ja ahdistaa tietyt tilanteet ja kun huomaan asiakkaassa näitä merkkejä, haluan ikään kuin suojella ja helpottaa hänen tilannettaan. Näin toimisit varmasti itsekkin. Hienoa että olet rohkaistumassa! Altistuminen ahdistaville tilanteille on ainoa millä tästä pääsee, kun huomaa kerta toisensa jälkeen että ei hätää ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos elokuva alkaisi klo 15, kuinka paljon etukäteen kannattaisi olla siellä?

ap

Ei tarvitse kovin paljon etukäteen mennä. Saliin avataan ovet ehkä n. varttia ennen elokuvan alkamista.

Vierailija kirjoitti:

Jos elokuva alkaisi klo 15, kuinka paljon etukäteen kannattaisi olla siellä?

ap

Ei kannata olla yhtään etukäteen koska ne teatterin mainokset kestää tolkuttoman kauan.

Vierailija kirjoitti:

Sympatiat ap:lle. Itsellänikin pelko ja epävarmuus rajoittaa yhtä potentiaalista harrastusta: en ole koskaan käynyt kuntosalilla enkä uskallakaan mennä, vaikka haluaisin. Ahdistaa jo ajatuskin siitä, etten yhtään tietäisi, miten siellä kuuluisi toimia ja mistä ovesta mennä, erilaisista kuntoilulaitteista puhumattakaan. En ole kehdannut mainita tästä kenellekään, vaan kavereillekin olen vain sanonut, ettei kuntosalit ole mun juttu.

Palkkaa personal trainer, niin se huolehtii tosta kaikesta sun puolesta ja sanoo mitä teet ja missä ja miten.

Toinen vaihtoehto on mennä aloittelijoiden ohjatuille tunneille, mitä silloin tällöin järjestetään.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ketään kaveria kuka tietää tästä pelosta? Itse en kehdannut kenellekään pitkään aikaan kertoa mutta kun vihdoin kerroin oli paljon helpompi olla ahdistavissa tilanteissa kun kaveri tiesi ja oli tukena. Kaikki on sanonu tähän mennessä että oletpa rohkea kun kerroit ja menet tilanteisiin. Tsemppiä sulle!

Tällä hetkellä ei juuri oikeastaan ole kavereita. Olen jättänyt tämän pelon takia jo kaksi koulua kesken ja nyt kolmannessa opinnot jääneet tauolle, siinä samalla sosiaalinen piiri on päässyt aika pahasti kutistumaan. Haaveilen silti jonkun tutkinnon suorittamisesta ja kavereiden saamisesta, vaikka tällä hetkellä tuntuu kaukaiselta haaveelta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ketään kaveria kuka tietää tästä pelosta? Itse en kehdannut kenellekään pitkään aikaan kertoa mutta kun vihdoin kerroin oli paljon helpompi olla ahdistavissa tilanteissa kun kaveri tiesi ja oli tukena. Kaikki on sanonu tähän mennessä että oletpa rohkea kun kerroit ja menet tilanteisiin. Tsemppiä sulle!

Tällä hetkellä ei juuri oikeastaan ole kavereita. Olen jättänyt tämän pelon takia jo kaksi koulua kesken ja nyt kolmannessa opinnot jääneet tauolle, siinä samalla sosiaalinen piiri on päässyt aika pahasti kutistumaan. Haaveilen silti jonkun tutkinnon suorittamisesta ja kavereiden saamisesta, vaikka tällä hetkellä tuntuu kaukaiselta haaveelta.

ap

Voi kun hakisit apua! Koulussa on varmasti terveydenhoitaja. Kuule, tämä on tosi yleistä. Mullakin oli ihan hirveä kynnys kertoa ja nyt käyn juttelemassa terapiassa/olen kertonut parille kaverille ja helpottaa kummasti. En vieläkään mene paikkoihin mitkä eniten ahdistaa mutta jossain voin jo käydä. Niin tsemppaan sua puhuhumaan jollekin ettet jää ihan yksin!

Otat pari rauhoittavaa (jos sulla sattuu olemaan niitä) ja pari kaljaa tai jotain alkoholipitoista juomaa, se kyllä auttaa. Muista myös pastillit suuhun, ettet haise. Ainakin mulla ovat auttaneet, tsemppiä sulle, meitä on monia - et ole ainoa.

Täällä kanssa yksi, joka on kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta. Olen työtön maisteri ja eristäytynyt kotiini. En silti enää pelkää vieraita ihmisiä, vaan olen saavuttanut häpeämättömyyden tilan. Ennen pyrin olemaan huoliteltu, mutta nyt ei ole mikään ongelma käydä ulkona esim. haaroista revenneissä farkuissa ja niin, että en ole peseytynyt viikkoon. Olen lopettanut hiusten pesemisen kokonaan, koska shampooseen tuhlaaminen tuntuu typerältä. Olen huomannut, että ihmisiä ei tarvitse pelätä, vaan heidät voidaan alistaa omalla henkisellä ylivallalla. Tavalliset ihmiset kavahtavat, jos heitä katsoo kuin murhanhimoinen mielipuoli. Jos eivät, niin voi ottaa askeleen eteenpäin ja kiljaista jotain törkeää.