Miten te muut, jotka ette innostu seksuaalisesti omasta miehestänne jaksatte päivästä toiseen?

Miehesi ansaitsee parempaa!!!

Ennen oli suurinpiirtein nymfomaani:), mut nykyään en oikeastaan edes ajattele seksiä. Mies ei ole kiihottanut mua siinä mielessä siitä saakka, kun muutettiin yhteen. Luulen sen johtuvan siitä, että seksissä ei ole enää mitään jännittävää vaan nyt kun mies on virallisesti MUN, se on tylsää.



Jaksan päivästä toiseen hyvin, kun en oikeastaan edes ajattele seksiä. Joinain päivinä tulee kyllä huonoja ja turhauttavia hetkiä, kun tietää ettei entiseen voi enää palata. Pelkään etten enää koskaan kiihotu seksistä.



Kertokaa muutkin ajatuksianne, olis mielenkiintoista lukea!

Se nimittäin vei ainakin minulla halut niin vähäisiksi, että en olisi itsekään uskonut. Seksi ei kiinnostanut pätkääkään ja miehen kosketuskaan ei tuntunut oikein miltään...

Eihän sulla oo hormonaalista ehkäisyä tms selkeää haluttomuustekijää?



Toinen mikä mulla auttoi oli se, että aloin vaan siihen seksiin vaikkei haluttanutkaan. Neuvoin miehelle että mitä pitää tehdä ja otin ohjat käsiini ...mulla tuntuu seksi olevan sellanen juttu, että kun sitä ei oo, sitä ei kaipaa. Sit kun kylmästi vaan päätin, että nyt jukolisteloppui tämä selibaatti (juu, ei kovin sensuelli asenne) niin kas kummaa ..halutkin palaili pikkuhiljaa kun muistutin kroppaani että tämmöistäkin mukavaa on olemassa : )



Ja mulla on siis erittäin halukas mies, eli riitti kun itseäni vaan ' säädin' '

No, pistä silmät kiinni / Lopeta hormonaalinen ehkäisy / mielialalääkkeet jotka aiheuttavat myös pahaa haluttomuutta.



Paras vinkkini, sekstaa vaikkei tekisi mieli, edes pari kertaa kuussa. Ei se välttämättä olekaan niin kauheaa kun vauhtiin pääsee.

Jään suhteeseen! Toivon löytäväni ratkaisun ongelmaani, koska vika ei todellakaan ole miehessä vaan minussa! Jos lähtisin tästä suhteesta, sama ongelma olisi vastassa seuraavassa suhteessa. Rakastan avomiestäni yli kaiken ja meillä 2 lastakin. Lähteminen ei ole käynyt mielessäkään.



Ratkaisu tähän mun ongelmaan löytyy mun oman pääni sisältä, kunhan keksin kuinka sen ratkaisun löydän. Ehkä mun pitäisi käydä jonkun ammattilaisen juttusilla. Oletko ap itse miettinyt ammattilaisen puoleen kääntymistä?

Siis aluksi tietysti varmasti uuden suhteen uutuus viehättäisi, mutta entä pitkän päälle? Menisitkö vain ojasta allikkoon?

Oletko koskaan ollutkaan kiinnostunut miehestäsi? Jos et niin miksi yleensä otit hänet? Miksi kiinnostus on lopahtanut?

Oletko kuitenkin joskus aikanaan halunnut miestäsi? Mistä luulet halottumuuden johtuvan? Onko se sitä, että seksi tuntuu liian tutulta ja turvalliselta?

Suosittelisin kokeilemaan vaikka joitain hauskoja seksileluja (tai erikoisia sekstailupaikkoja) ennenkuin alat mitään eroa harkitsemaan. Kaikki konstit kannattaa käyttää! Muuten huomaat olevasi samassa tilanteessa jonkun toisen miehen kanssa. Ja se uusi suhde saattaa sit mättää muiltakin osa-alueilta..

On varmasti muitakin ratkaisuja kuin suhteen lopettaminen.

seksipalstalla oli asiallinen kirjoitus.

ammattiterapeutilta, en osaa kaivaa sitä uudelleen esille.

seksuaaliterapeutilta.

paljon hyviä näkökantoja.



ja hormoniehkäisy pois niin johan tulee elämään makua.

Kiristää välejä niin paljon... Olen tarjonnut miehelle mahdollisuutta hakea seksi liittomme ulkopuolelta, mutta ei ole toistaiseksi käynyt.



Oikeasti tuntuu että tilanne on niin umpikujassa, etten tiedä mitä tekisi. Jos riitaa välttääkseni suostun, sekään ei riitä, mies haluaisi että nauttisin. Enkä osaa teeskennelläkään kiinnostunutta.



Syy haluttomuuteen on aika yksinkertaisesti se, että en saa orgasmia kuin itse tekemällä. Siitä sitten kasvaa isompi vyyhti sivujuonteineen:( Mitään keinoa en keksi tilanteen purkamiseksikaan. Toisaalta en kyllä halua seksiä kenenkään muunkaan kanssa.

minulla kyllä on hormonikierukka. MUTTA ongelma oli jo ennen sitä.



Ja ikävä kyllä jos pitää valita haluton, mutta järjellinen hormonitilanne tai EHKÄ halukas, mutta 2vko/kk itsemurhan partalla roikkuva hermokimppu, joka kierii monta päivää sängyssä hirveissä kivuissa niin... voitte arvata kumman otan.

Voin minäkin kuvitella... vaan en oikeasti haluaisi ketään muuta, koska en halua harrastaa seksiä mistä tulee vain vitutus. Kokemuksesta tiedän että se ei vastapuolesta riipu, minä olen jotenkin viallinen.



*18

En ei tee mieli omaa miestäni vaikkei hänessä mitään vikaa olekaan (mutta silti monet asiat hänessä on lakanut inhottaa minua:(). Ei hänkään kovin usein mitään vihjaile enää..

Sisimmässäni tiedän, että ajan mittaan tämä kaataa parisuhteeni. Pahalle tuntuu " katsoa vierestä" kun ei osaa tehdä mitään:(



*18

Millään en pääse tän yli. Nyt seksittömyys on ruvennut vaikuttamaan jo niinkin että, muo ei kiinnosta koko ukko millään tavalla.

Ero on edessä. Jossain on mies joka hyväksyy mut sellaisena kun olen, ja se + lapset saa mut jaksamaan.