Miksi narsisti/psykopaatti on ylpeä siitä että

Vierailija kirjoitti:

Ei unohdeta että narsismi on parantumaton mielisairaus. Vakava ja parantumaton.

Totta. Narsismia vakavampaa mielisairautta on vaikea keksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään maallikko ei voi diagnosoida persoonallisuushäiriötä

Narsistien käytös on niin maneerista ja sairaudelle tyypillistä, että kun on vuosia ollut tekemisissä narsistin kanssa, narsistin käytöksen kaavamaiset maneerit oppii tunnistamaan aika helposti.

Tämä on muuten totta, ovat uskomattoman kaavamaisia ja karikatyyrisia, käytös kuin narsismin oppikirjasta. Kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt kaikki, toimivat hyvin ennustettavasti eri tilanteissa. Aina. Nyt puhutaan siis ihan diagnosoiduista joita työn puolesta tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Narsistin minä kuva on vääristynyt se näkee itsensä jumal olennon kaltaisena.

Narsisti on oikeasti lipsauttanut, että hän vastaa vain jumalalle, joka on ainoana häntä ylempänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään maallikko ei voi diagnosoida persoonallisuushäiriötä

Narsistien käytös on niin maneerista ja sairaudelle tyypillistä, että kun on vuosia ollut tekemisissä narsistin kanssa, narsistin käytöksen kaavamaiset maneerit oppii tunnistamaan aika helposti.

Tämä on muuten totta, ovat uskomattoman kaavamaisia ja karikatyyrisia, käytös kuin narsismin oppikirjasta. Kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt kaikki, toimivat hyvin ennustettavasti eri tilanteissa. Aina. Nyt puhutaan siis ihan diagnosoiduista joita työn puolesta tapaa.

Totta! Ensin hurmaus ja ylistys, olet niin erilainen kuin kukaan muu, ihan ainutlaatuinen, sitten kun saatu koukkuun alkaa pudotus, olet täys pxxxka, et ole mitään, sinunlaisia on 20 tusinassa. Lisänä mustamaalaaminen ja perättömien juttujen tekaisu ja aina löytyy idiootteja jotka uskovat noita. Vainoaminen ja perässä roikkuminrn kun uhri lähtee. Seuraa narsistinen romahdus. Jo, olen narsisti uhri. Tiedän kaiken narsismista. Oli oikeastaan pelottavaa lukea Sam Vakninin kuvausta narsismista, ihan kuin olis tuntenut saman ihmisen kuin minä, mutta sen sijaan kuvaili narsista yleisellä tasolla. Ne on kaikki samanlaisia.

Kuinka monta narsistia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Tehtävä on mahdoton. Lamppua ei saada vaihdettua koskaan, koska ei päästä yhtämielisyyteen siitä kuka on paras lampun vaihtamaan jokaisen kehuessa itseään ja raivotessa toisille.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta narsistia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Tehtävä on mahdoton. Lamppua ei saada vaihdettua koskaan, koska ei päästä yhtämielisyyteen siitä kuka on paras lampun vaihtamaan jokaisen kehuessa itseään ja raivotessa toisille.

Ei vaan se meni jokseenkin näin että, narsisti seisoo paikallaan ja pitelee lamppua joka vääntyy pikkuhiljaa itsekseen paikalleen koska maailma pyörii narsisyin ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täältä on poistettu viesti, jossa kerroin kuinka mielenterveysongelmainen narsisti on vainonnut minua netissä yli 15 vuotta ja esiintynyt myös minuna Facebookissa?

Palstan narsisti on valehdellut taas jotain moderaattoreille ja vaatinut viestin poistoa syystä, joka olisi mielenkiintoista tietää. Joku on selkeästi vetänyt herneet nenään, ja todennäköisesti kyseessä on ollut narsisti itse. Tuskin tuo vainoamis-asia muiden napaa siinä määrin kaivaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta narsistia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Tehtävä on mahdoton. Lamppua ei saada vaihdettua koskaan, koska ei päästä yhtämielisyyteen siitä kuka on paras lampun vaihtamaan jokaisen kehuessa itseään ja raivotessa toisille.

Ei vaan se meni jokseenkin näin että, narsisti seisoo paikallaan ja pitelee lamppua joka vääntyy pikkuhiljaa itsekseen paikalleen koska maailma pyörii narsisyin ympärillä.

Voi olla niinkin. Itse keksin tuon aiemman lamppujutun sitä kirjoittaessani.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täältä on poistettu viesti, jossa kerroin kuinka mielenterveysongelmainen narsisti on vainonnut minua netissä yli 15 vuotta ja esiintynyt myös minuna Facebookissa?

Tarkoitatko sitä soittajaa, jolla nettivainooja on lähetellyt mm. useita viestejä Lennonista ja Chapmanista?

Loppuviimein narsisti nolaa itsensä aina ja tyhmimpienkin silmät avautuvat. Pitäkää uhrit tuo mielessä. Oikeasti parasta mitä voi tehdä on antaa narsistin suoltaa raivoaan niin kauan että se huomataan mimmoinen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täältä on poistettu viesti, jossa kerroin kuinka mielenterveysongelmainen narsisti on vainonnut minua netissä yli 15 vuotta ja esiintynyt myös minuna Facebookissa?

Tarkoitatko sitä soittajaa, jolla nettivainooja on lähetellyt mm. useita viestejä Lennonista ja Chapmanista?

Aika monta vuotta on jaksanut narsisti jotain soittajaa netissä vainota. Yli 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen narsisti, mutta en psykopaatti. Voin kai silti vastata? En minä tunne ylpeyttä kaikista pahoista teoistani. Päinvastoin, osa niistä hävettää ja kaduttaa minua. Tällöin luontainen reaktio on syyttää uhria, jolloin siirrän oman häpeäni ja syyllisyyteni häneen. Jos tämä ei onnistu, yritän pyyhkiä asian kokonaan pois mielestäni ja alan pikkuhiljaa itsekin uskomaan siihen, että uhri on vainoharhainen valehtelija. 

Sitten on niitä julmuuksia ja pahoja tekoja joista olen ylpeä. Esim. kun rankaisen jotain ihmistä, tunnen siitä ylpeyttä ja se nostaa itsetuntoani. Tunnen itseni suorastaan oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevaksi hahmoksi kun langetan pahantekijälle rangaistuksen. En osaa katua näitä asioita edes jälkeenpäin. Miksi pitäisi? 

Tunnen kyllä tunteita. En vain näytä niitä. Olemukseni on viilipytty vaikka sisällä kiehuu. Tuntemani tunteet ovat yleensä negatiivisia. Olen kateellinen suunnilleen kaikille, inhoan, vihaan ja kadehdin itseäni menestyneempiä ja parempia ihmisiä ja toivon heille pahaa. Olen katkera, koen että maailma on täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja että minä olen uhri johon epäoikeudenmukaisuus kohdistuu.

Vihaan lähestulkoon kaikkia ihmisiä ja toivon kaikille pahaa. Kasvotusten taas olen ystävällinen ja mukava kaikille heille, joista voin hyötyä. Välillä on rankkaa olla mielin kielin ihmiselle jolle toivoisi mahdollisimman tuskallista kuolemaa. 

Lähde? Luultavasti poikkeavan aivorakenteen lisäksi niin sanottu rankka lapsuus. Vanhemmat jotka nöyryyttivät, hakkasivat ja olivat epäsopivia. Kiusaaminen ja porukasta eristäminen jo lapsena. Raiskauksen uhriksi joutuminen siinä teini-iän kynnyksellä. Syitä riittää. 

Mitä sinussa tapahtuu, kun toinen ei ota rankaisua vastaan? Jos hän ei provosoidu eikä tunne itseään huonoksi yrityksistäsi huolimatta? Jos hän ei yhtään välitä, mitä sanot?

Oletko yhä ylpeyttä? Vai miten reagoit?

Äärimmäisen harvoin käy näin. Jos olen päättänyt rankaista jotakuta niin ensinnäkin varmistan että henkilöstä ei ole minulle vastusta. Sitten keinot ovat rajattomat. Henkilökohtaisten asioidensa paljastaminen läheisille ja työpaikalle, mustamaalaaminen jne. yleensä toimivat viimeistään. Vaikka ihminen itse ei välittäisi itseensä kohdistuvista haukuista (aika harvinaista sekin. Yleensä ihminen kuin ihminen on helppo saada murtumaan kun tietää tämän heikot kohdat.)  niin yleensä se aina harmittaa, kun otan yhteyttä läheisiin. 

Pystytkö todellakin viemään aina toimintasi noin pitkälle? Ilman että saat syytteitä kunnianloukkauksesta ja häirinnästä? Sillä sitähän tuo on, rikot lakia tuolla häirinnällä sekä väitöksillä ja olisi ihme, jos siihen ei olisi kukaan reagoinut. Olisiko sillä mitään merkitystä, jos saisit syytteen ja merkinnän rikosrekisteriin?

Tuosta mustamaalaamiseta, voi toimia jos on jotain mihin tarttua. Mutta jos yrittää väittää jotain, millä ei ole mitään todellisuuspohjaa, kääntyy se vääjäämättä mustaamaalaajan rasitteeksi.

Yleensä mustamaalaaminen kääntyy jossain vaiheessa mustamaalaajaa vastaan. Ei ihmiset nyt niin tyhmiä ole että purematta nielevät kaiken.

Tämä mielipide sai vain ylöspeukutuksia, kyllä kyllä me tajutaan ensi hetkestä että narsisti mustamaalaa, mutta tosielämässä ihmiset uskovat mitä uskomattomimpia juttuja. Mielellään ihmiset haluavat pitää itsensä niin viisaana että eihän hän mene narsistin lankaan, niih mutta kun usein juuri menevät koska narsisti osaa temput ja ihmisten käsittelyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen narsisti, mutta en psykopaatti. Voin kai silti vastata? En minä tunne ylpeyttä kaikista pahoista teoistani. Päinvastoin, osa niistä hävettää ja kaduttaa minua. Tällöin luontainen reaktio on syyttää uhria, jolloin siirrän oman häpeäni ja syyllisyyteni häneen. Jos tämä ei onnistu, yritän pyyhkiä asian kokonaan pois mielestäni ja alan pikkuhiljaa itsekin uskomaan siihen, että uhri on vainoharhainen valehtelija. 

Sitten on niitä julmuuksia ja pahoja tekoja joista olen ylpeä. Esim. kun rankaisen jotain ihmistä, tunnen siitä ylpeyttä ja se nostaa itsetuntoani. Tunnen itseni suorastaan oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevaksi hahmoksi kun langetan pahantekijälle rangaistuksen. En osaa katua näitä asioita edes jälkeenpäin. Miksi pitäisi? 

Tunnen kyllä tunteita. En vain näytä niitä. Olemukseni on viilipytty vaikka sisällä kiehuu. Tuntemani tunteet ovat yleensä negatiivisia. Olen kateellinen suunnilleen kaikille, inhoan, vihaan ja kadehdin itseäni menestyneempiä ja parempia ihmisiä ja toivon heille pahaa. Olen katkera, koen että maailma on täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja että minä olen uhri johon epäoikeudenmukaisuus kohdistuu.

Vihaan lähestulkoon kaikkia ihmisiä ja toivon kaikille pahaa. Kasvotusten taas olen ystävällinen ja mukava kaikille heille, joista voin hyötyä. Välillä on rankkaa olla mielin kielin ihmiselle jolle toivoisi mahdollisimman tuskallista kuolemaa. 

Lähde? Luultavasti poikkeavan aivorakenteen lisäksi niin sanottu rankka lapsuus. Vanhemmat jotka nöyryyttivät, hakkasivat ja olivat epäsopivia. Kiusaaminen ja porukasta eristäminen jo lapsena. Raiskauksen uhriksi joutuminen siinä teini-iän kynnyksellä. Syitä riittää. 

Mitä sinussa tapahtuu, kun toinen ei ota rankaisua vastaan? Jos hän ei provosoidu eikä tunne itseään huonoksi yrityksistäsi huolimatta? Jos hän ei yhtään välitä, mitä sanot?

Oletko yhä ylpeyttä? Vai miten reagoit?

Äärimmäisen harvoin käy näin. Jos olen päättänyt rankaista jotakuta niin ensinnäkin varmistan että henkilöstä ei ole minulle vastusta. Sitten keinot ovat rajattomat. Henkilökohtaisten asioidensa paljastaminen läheisille ja työpaikalle, mustamaalaaminen jne. yleensä toimivat viimeistään. Vaikka ihminen itse ei välittäisi itseensä kohdistuvista haukuista (aika harvinaista sekin. Yleensä ihminen kuin ihminen on helppo saada murtumaan kun tietää tämän heikot kohdat.)  niin yleensä se aina harmittaa, kun otan yhteyttä läheisiin. 

Pystytkö todellakin viemään aina toimintasi noin pitkälle? Ilman että saat syytteitä kunnianloukkauksesta ja häirinnästä? Sillä sitähän tuo on, rikot lakia tuolla häirinnällä sekä väitöksillä ja olisi ihme, jos siihen ei olisi kukaan reagoinut. Olisiko sillä mitään merkitystä, jos saisit syytteen ja merkinnän rikosrekisteriin?

Tuosta mustamaalaamiseta, voi toimia jos on jotain mihin tarttua. Mutta jos yrittää väittää jotain, millä ei ole mitään todellisuuspohjaa, kääntyy se vääjäämättä mustaamaalaajan rasitteeksi.

Yleensä mustamaalaaminen kääntyy jossain vaiheessa mustamaalaajaa vastaan. Ei ihmiset nyt niin tyhmiä ole että purematta nielevät kaiken.

Tämä mielipide sai vain ylöspeukutuksia, kyllä kyllä me tajutaan ensi hetkestä että narsisti mustamaalaa, mutta tosielämässä ihmiset uskovat mitä uskomattomimpia juttuja. Mielellään ihmiset haluavat pitää itsensä niin viisaana että eihän hän mene narsistin lankaan, niih mutta kun usein juuri menevät koska narsisti osaa temput ja ihmisten käsittelyn.

Mistä vetäisit, että ensi hetkestä? Toteakseen uskomattomien juttujen todenperäisyyden ihmiset osaavat kommunikoida narsistin parjaamien henkilöiden kanssa.

Voi kunpa heitä ei olisi ollenkaan olemassa.

Vuosikymmeniä sitten ihmiset eivät edes tienneet mitä on narsismi. Uskottiin vain tyhmänä kylän pahimman juoruakan kaikki juorut.

Vierailija kirjoitti:

Ei unohdeta että narsismi on parantumaton mielisairaus. Vakava ja parantumaton.

Kuitenkin niitä valkokaulus/älyllisiä narsisteja on hyvissä työpaikoissa, uhrit voi olla työkyvyttömiksi kiusatut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen narsisti, mutta en psykopaatti. Voin kai silti vastata? En minä tunne ylpeyttä kaikista pahoista teoistani. Päinvastoin, osa niistä hävettää ja kaduttaa minua. Tällöin luontainen reaktio on syyttää uhria, jolloin siirrän oman häpeäni ja syyllisyyteni häneen. Jos tämä ei onnistu, yritän pyyhkiä asian kokonaan pois mielestäni ja alan pikkuhiljaa itsekin uskomaan siihen, että uhri on vainoharhainen valehtelija. 

Sitten on niitä julmuuksia ja pahoja tekoja joista olen ylpeä. Esim. kun rankaisen jotain ihmistä, tunnen siitä ylpeyttä ja se nostaa itsetuntoani. Tunnen itseni suorastaan oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevaksi hahmoksi kun langetan pahantekijälle rangaistuksen. En osaa katua näitä asioita edes jälkeenpäin. Miksi pitäisi? 

Tunnen kyllä tunteita. En vain näytä niitä. Olemukseni on viilipytty vaikka sisällä kiehuu. Tuntemani tunteet ovat yleensä negatiivisia. Olen kateellinen suunnilleen kaikille, inhoan, vihaan ja kadehdin itseäni menestyneempiä ja parempia ihmisiä ja toivon heille pahaa. Olen katkera, koen että maailma on täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja että minä olen uhri johon epäoikeudenmukaisuus kohdistuu.

Vihaan lähestulkoon kaikkia ihmisiä ja toivon kaikille pahaa. Kasvotusten taas olen ystävällinen ja mukava kaikille heille, joista voin hyötyä. Välillä on rankkaa olla mielin kielin ihmiselle jolle toivoisi mahdollisimman tuskallista kuolemaa. 

Lähde? Luultavasti poikkeavan aivorakenteen lisäksi niin sanottu rankka lapsuus. Vanhemmat jotka nöyryyttivät, hakkasivat ja olivat epäsopivia. Kiusaaminen ja porukasta eristäminen jo lapsena. Raiskauksen uhriksi joutuminen siinä teini-iän kynnyksellä. Syitä riittää. 

Mitä sinussa tapahtuu, kun toinen ei ota rankaisua vastaan? Jos hän ei provosoidu eikä tunne itseään huonoksi yrityksistäsi huolimatta? Jos hän ei yhtään välitä, mitä sanot?

Oletko yhä ylpeyttä? Vai miten reagoit?

Äärimmäisen harvoin käy näin. Jos olen päättänyt rankaista jotakuta niin ensinnäkin varmistan että henkilöstä ei ole minulle vastusta. Sitten keinot ovat rajattomat. Henkilökohtaisten asioidensa paljastaminen läheisille ja työpaikalle, mustamaalaaminen jne. yleensä toimivat viimeistään. Vaikka ihminen itse ei välittäisi itseensä kohdistuvista haukuista (aika harvinaista sekin. Yleensä ihminen kuin ihminen on helppo saada murtumaan kun tietää tämän heikot kohdat.)  niin yleensä se aina harmittaa, kun otan yhteyttä läheisiin. 

Pystytkö todellakin viemään aina toimintasi noin pitkälle? Ilman että saat syytteitä kunnianloukkauksesta ja häirinnästä? Sillä sitähän tuo on, rikot lakia tuolla häirinnällä sekä väitöksillä ja olisi ihme, jos siihen ei olisi kukaan reagoinut. Olisiko sillä mitään merkitystä, jos saisit syytteen ja merkinnän rikosrekisteriin?

Tuosta mustamaalaamiseta, voi toimia jos on jotain mihin tarttua. Mutta jos yrittää väittää jotain, millä ei ole mitään todellisuuspohjaa, kääntyy se vääjäämättä mustaamaalaajan rasitteeksi.

Yleensä mustamaalaaminen kääntyy jossain vaiheessa mustamaalaajaa vastaan. Ei ihmiset nyt niin tyhmiä ole että purematta nielevät kaiken.

Tämä mielipide sai vain ylöspeukutuksia, kyllä kyllä me tajutaan ensi hetkestä että narsisti mustamaalaa, mutta tosielämässä ihmiset uskovat mitä uskomattomimpia juttuja. Mielellään ihmiset haluavat pitää itsensä niin viisaana että eihän hän mene narsistin lankaan, niih mutta kun usein juuri menevät koska narsisti osaa temput ja ihmisten käsittelyn.

Mistä vetäisit, että ensi hetkestä? Toteakseen uskomattomien juttujen todenperäisyyden ihmiset osaavat kommunikoida narsistin parjaamien henkilöiden kanssa.

Voi kumpa oliskin noin.

Luulisi tunnekylmillä elämän jäävän yksiulotteiseksi, joten ovat itsensä ansainneet.

Jokin puute aivoissa aiheuttaa häpeän puuttumisen. On tieteellisesti todistettu että psykopaattien aivorakenne on erilainen kuin normaalien.

Vierailija kirjoitti:

Jokin puute aivoissa aiheuttaa häpeän puuttumisen. On tieteellisesti todistettu että psykopaattien aivorakenne on erilainen kuin normaalien.

Aivot on neuroplastinen, siis mukautuva, muuttuva. Jos on maisterin paperit ja silti tekee pahaa, kyse on siitä että he valitsevat TEHDÄ väärin, oli häpeää tai ei.