Oispa tyttöystävä
Vähän harmittaa kun ei ole mitään annettavaa naiselle ja silti sitä haluaa. Ihan vaan rakkautta.
Ja vaikka tiedostan vikani niin en osaa muuttua. Eli siis paska itsetunto, ruma, epäsosiaalinen, huono seksissä ja sellainen yleinen epämukavuus aina kun on ihmisten seurassa. Ja silti sitä vaan jotenkin haluais, että olis joku jonka kanssa olla. Ja etenkin niin, että pystyis olemaan oma itsensä jonkun seurassa.
Miten tästä halusta pääsis eroon? En halua haluta.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Noi oli sun negatiiviset puolet. Kaikissa ihmisissä niitä on. Luetteles positiiviset.
Ei noita varsinaisesti ole. Ainoa fyysinen homma on se, että olen pitkä ja se ilmeisesti viehättää, mutta kun en osaa itse olla sellainen kuin haluaisin niin eipä tuollakaan ole mitään väliä.
Nyt jos oikein kovasti miettii niin tykkään kalastaa ja haluaisin, että nainen olis sielläkin mukana. Mutta en minä tiedä onko tuo mikään positiivinen juttu vai ihan vaan neutraali harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vähän harmittaa kun ei ole mitään annettavaa naiselle ja silti sitä haluaa. Ihan vaan rakkautta.
Ja vaikka tiedostan vikani niin en osaa muuttua. Eli siis paska itsetunto, ruma, epäsosiaalinen, huono seksissä ja sellainen yleinen epämukavuus aina kun on ihmisten seurassa. Ja silti sitä vaan jotenkin haluais, että olis joku jonka kanssa olla. Ja etenkin niin, että pystyis olemaan oma itsensä jonkun seurassa.
Miten tästä halusta pääsis eroon? En halua haluta.
Sulla voi olla omakuvan kanssa häikkää. Mun mies oli ennen kuin me alettiin seurustelemaan myös sitä mieltä, että oli ruma ja epäsosiaalinen (ja itsetunto oli tietysti obviously siis paska), seksiähän hän ei ollut edes koskaan harrastanut em. kuvailun takia.
Minä taas kun näin hänet ensimmäistä kertaa niin hyvä kun ei sukat pyörineet jalassa, oli minun silmiini aivan älyttömän komea! Epäsosiaalinen on tietty yhä, introvertti ja ujo kun on, mutta sitä olen itsekin eli nysvätään sitten paljon kaksin kotona :)
Halua vaan, jokaiselle vakalle on kantensa!
Minkä ikäinen muuten olet?
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän harmittaa kun ei ole mitään annettavaa naiselle ja silti sitä haluaa. Ihan vaan rakkautta.
Ja vaikka tiedostan vikani niin en osaa muuttua. Eli siis paska itsetunto, ruma, epäsosiaalinen, huono seksissä ja sellainen yleinen epämukavuus aina kun on ihmisten seurassa. Ja silti sitä vaan jotenkin haluais, että olis joku jonka kanssa olla. Ja etenkin niin, että pystyis olemaan oma itsensä jonkun seurassa.
Miten tästä halusta pääsis eroon? En halua haluta.Sulla voi olla omakuvan kanssa häikkää. Mun mies oli ennen kuin me alettiin seurustelemaan myös sitä mieltä, että oli ruma ja epäsosiaalinen (ja itsetunto oli tietysti obviously siis paska), seksiähän hän ei ollut edes koskaan harrastanut em. kuvailun takia.
Minä taas kun näin hänet ensimmäistä kertaa niin hyvä kun ei sukat pyörineet jalassa, oli minun silmiini aivan älyttömän komea! Epäsosiaalinen on tietty yhä, introvertti ja ujo kun on, mutta sitä olen itsekin eli nysvätään sitten paljon kaksin kotona :)
Halua vaan, jokaiselle vakalle on kantensa!
Minkä ikäinen muuten olet?
Kiitti hyvästä viestistä. Joo oon kait 33v. Ja tuossa tuleekin tuo, että minulla on muistin kanssa aika kovia ongelmia. Jouduin nytkin laskemaan, että jos olen syntynyt 1985 niin olen silloin 33v.
Oon ollu kaikenmaailman kuntouttavissa töissä ja mielenterveystoimistoissa ja ryhmissä yms, mutta ei ne kyllä tunnu hyvältä. Pitäis varmaan kasvattaa pallit ja olla mies.
Ei kannata. Riesaa niistä vaan on pidemmän päälle. Viisas pysyy nettipornossa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sie sillä tekisit?[/quote
No varmaan rakastaisin.
Noi oli sun negatiiviset puolet. Kaikissa ihmisissä niitä on. Luetteles positiiviset.