Kertokaa kokemuksia, kun ero on ollut oikea ratkaisu!

Kannattaa tehdä omat ratkaisut kuitenkin..

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tehdä omat ratkaisut kuitenkin..

Totta kai, enkä minkään av:n perusteella tätä ratkaisua tee :D mutta tosiaan, olisi vain hyvä kuulla että kaikki voi järjestyä elämässä hyvin eron jälkeenkin.

Ap

Up

Voi voi, syitä on riittänyt.

Yksi petti, toinen heittäytyi mustasukkaiseksi kontrollifriikiksi, kolmas kärsi liian kovasta vauvakuumeesta, neljäs oli gold-diggeri, viides tuli uskoon, kuudes yritti tehdä minusta isän jo olemassa oleville lapsilleen. Seitsemäs säikähti saunakaljasta ja kahdeksas ajatteli, ettei seksi kuulu kuin seurustelun alkuvaiheeseen.

Onneksi aina on löytynyt uusiakin. 😂

Omt vanhempani erosivat polullisesti minun ollessa n 15 vuotias. Asumuserossa olivat asuneet jo kai viisi vuotta ennen sitä. Ero oli lapsenkin mielestä se ainoa oikea ratkaisu. minä kun oli jo pienenä sellainen, että vaistoan jos jokin on vialla tai ihmisten välillä on skismaa. Yritin usein mennä vanhempieni riitojen väliin tai sitten vaan kuuntelin niitä viereisstä huoneesta. Mut sisaruksen saattavat ajatella eri tavalla.

Hei,

Perinteinen juttu. Ei vaan saatu kestusteluyhteyttä koskaan auki exän kanssa. Monesti yritin, mutta hän ei haluan puhua, varsinkaan arkaluontoisista asioista. En halunnut painostaa, enkä ymmärtänyt, minkä karhunpalveluksen tein koko suhteelle. Melkein 30v oltiin yhdessä, kunnes tajusin, ettei tässä ollut mitään järkeä. Ei lämpöä, ei halua yrittää yhdessä. Kaikkeni olin kuitenkin yrittänyt tehdä ja olisin ollut valmis keskustelemaan ja melkein mihin tahansa, mutta liian kauan sisarina, niin se suhde oli sitten siinä. Hän selvästi oli kyllästynyt muhun jo aikoja sitten, mutta  ei antanut mitään lääkkeitä korjata tilannetta. Hän oli tyytyväinen tohon suhteeseen. Mä en. Ero tuli mun toimesta. En ole ylpeä, mutta mä halusin vielä elää. Nyt on tosi vapautunut olo kotona, kun saa lasten kanssa touhuta ja tehdä kaikkia juttuja. Siivoaminenkin on ihan kivaa ja koti on aina siisti. Ruuanlaitto on kivaa ja kiva on kokeilla kaikkea erilaista. Muutenkin elämä on tosi rentoa ja vapaata, en todellakaan kaipaa siihen vanhaan.

Mun neuvo on, että jos se elämä puolison kanssa ei ole riittävän hyvää, niin kannattaa miettiä, missä menee raja. Itse sitkuttelin ihan liian monta vuotta tuossa tuhoon tuomitussa suhteessa. Ei ero aina ole huono asia. Lapsetkin voi nyt paremmin ja heillä on kivaa mun luona, kuten myös exän luona, josta olen tosi tyytyväinen. Ja ainahan on se mahdollisuus, että löytää itsekkin vielä kumppanin, jonka kanssa kaikki toimii ja elämä on kivaa. Mä onneksi löysin semmoisen ja nyt osaan nauttia elämästä ja todella haluan sitä nautintoa kumppanillenikin, myös seksin lisäksi!! Puhukaa toisillenne ihmiset!!

m50 ja onnellinen