Lue keskustelun säännöt.
Pihtaaminen hyötykäytössä
16.08.2018 |
Pihtaamisella on huono kaiku silloin, kun syynä ei ole haluttomuus, vaan sitä käytetään "vallan välineenä". Onhan se niinkin, mutta joissain tapauksissa voi olla hyödyllistäkin.
Itse olen rehellisesti sanottuna monissa asioissa todella laiska ja varsinkin aloittamisen kynnys on korkea. Jos ei joku asia satu kiinnostamaan, niin sitä vaan lykkää huomiseksi ja huomenna sama juttu. Jossain vaiheessa itteekin pänniin, kun pienetkin tekemiset vaan venyy ja siirtyy. Joskus pyytelin vaimoakin muistuttamaan tekemättömistä asioista. No sehän ei toiminut, mutta sitten keksin tavan, joka toimii. Sovitaan (itse asiassa minä ehdotan) takarajaa jollekin jutulle. Esimerkiksi auton renkaiden vaihto kolmen päivän kuluessa. Jos ei ole siihen mennessä valmista, niin sitten loppuu saaminen. Jo pelkkä tietoisuus tulevasta selibaatista yleensä riittää. Jos kuitenkin eräpäivä menee umpeen, vaimo ei saa joutua sijaiskärsijän rooliin. Mun pitää hoidella hänet nuolemalla, sormettamalla ja leluilla. Runkkaaminen on kielletty ja kiinnijäämisestä seuraa viikko lisää karenssia. Toistaiseksi kolmea päivää enempää mikään ei ole myöhästynyt. Itse olen ollut tyytyväinen, kun asioita on saanut hoidettua, vaikkakin avustettuna. Ja myös vaimokin on mielissään, kun on pystynyt tarjoamaan apuaan.
Nyt on tarkoitus aloittaa tauon jälkeen lenkkeilyharrastus. Pari ekaa viikkoa on vaikeita ennen kuin se tulee rutiiniksi. Eilen sain sovittua aloitusohjelman kahdeksi viikoksi. Jos ei tavoiteaikataulussa pysy, niin alkaa karenssi. Muutenhan tuosta ei olisi tullut yhtään mitään tai se olisi siirtynyt viikkotolkulla eteenpäin.
En tiedä kuinka monelle tämän tyyppinen motivointi sopii. Minulle se on soveltunut kuin nenä päähän.
Kommentit (4)
Parisuhteessa pihtaaminen on sairasta. Vaimo pihtasi aikoinaan, nykyään en enään edes ehdottele, pihtaaminen opetti minut etsimään ulkopuolisia suhteita, joihin olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa pihtaaminen on sairasta. Vaimo pihtasi aikoinaan, nykyään en enään edes ehdottele, pihtaaminen opetti minut etsimään ulkopuolisia suhteita, joihin olen tyytyväinen.
Ja vaimo on hyväksynyt vieraissa käynnit.
On sillä pihtaamisella huono kaiku silloinkin kun se johtuu haluttomuudeesta. Ei ehkä ihan heti (varsinkin jos uusi suhde tai ei ole paljoa kokemusta pitkistä suhteista joissa itsellä huomattavasti suurempi libido) ja alkuun se ei tunnu niin pahalta kun on optimismia ja tietynlaista ymmärrystä vielä mukana.
Kuukausia ja vuosia jatkunut pihtaaminen, tai "haluttomuus", tosin alkaa käydä rasittavaksi... Varsinkin jos siinä välissä aina saa sen yhden sääli/velvollisuuskerran josta saa puhtia sen verran että "ehkä asiat alkaa nyt muuttua". Tosin tarpeeksi monta kertaa kun pihtaaja toistaa kaavan niin typerämpikin tajuaa että helpompi olla kokonaan ilman ja se on sen pelin loppu sekä korkealla todennäköisyydellä ajan kanssa myös koko suhteen ellei isomman libidon omaava puoli "hyväksy" asiaa että elää seksittömässä suhteessa.
Tuota ongelmaa tosin helpottaa vapaus masturboida, fantasioida ja katsoa pornoa sekä mahdollisimman aidot seksilelut. Toisinsanoen vapaus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Jos näistä vetää vähempihaluinen herneen nenään niin se on se viimeinen tikki ja suhde tulee lopulta tiensä päähän.
mites jos nyt oikein on laiskottanut niin onko mällin rippeitä näkynyt ruohonleikkurin välittömässä läheisyydessä, talvirenkaiden päällä ja ennekaikkea pyykkikoneen seinämillä,meinaan selibatia on uhannut siis jo aiemminkin