Vaikea puhua miespuolisille. Apua?

(Vain asiallisia kommentteja)
Minusta on jostain syytä vaikea puhua miespuolisille joissakin tilanteissa...Olkoot minkä näköisiä. (Ofc lapsia ja vanhuksia ei lasketa)
Joten mä aina rukoilen, että kommunikoin naispuolisen kanssa.
Olen 23.v
Kaupan kassat, tiettyjen asioiden hoito esim. pankki yms. sellaiset hoituu.
Mutta sitten jos vaikka joutuisin mennä puhumaan jollekin miespuoliselle taikka vaikka kysymään jotain se ei onnistu.
En voi olla samassa huoneessa kaksin miespuolisen kanssa. Se on kauheeta. Esim. Työhaastattelu.
Ohjaajani tietyssä jutussa on miespuolinen. En tykkää asiasta yhtään.
Ollaan kaksin aina huoneessa kun puhutaan työ asioista.
En voi katsoa silmiin. Se tuntuu kauhealta ja selvästi uskon, että ihmiset sitten huomaa sen. Minusta tulee ujo ja lauseet ovat lyhyet joten minusta voi saada väärän käsityksen.
Jos tiedän, että tulee joku asia/tapahtuma missä joudun kommunikoimaan miespuolisen kanssa niin saatan jo päivää enne jännitämään asiaa. Ja kun se päivä tulee niin on sitten mukavat vatsakivut kun mietin ja jännitän, että monelta aika on.
Olen koittanut kaikkea mahollisia rentoutumis keinoja. Kuuntele musiikkia enne tapahtumaa, pure purkkaa, pidä pastilli sussa, katso silmien väliin. Mutta ei se auta. Ja mä tiedän, että jonkun tekisi mieli kommentoida ''Sun vaan pitää mennä sen läpi. Kyllä siihen tottuu'' Ei se auta. Onkohan kellään koskaan ollut samaa ongelmaan?
Tämän on huono juttu myös tulevaisuuden ja tulevaisuuden työn kannalta.

Mitä voisin asialle tehdä? Neuvoja?