Lue keskustelun säännöt.
Kuinka sitä voi väsyä ala-astelaiset ja eskarin kanssa,
Kommentit (68)
Nuo on pieniä vielä. Ole heidän kanssaan mahdollisimman paljon. Se kannattaa varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jatkossa on muuta tekemistä, sitä on vanhemmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei älyä alle kouluikäisten kanssa miten helppoa se arki loppujen lopukisi on heidän kanssa ennen kun alkaa se koulu, harrastus ja kaveri kuviot. :D
Olen eri mieltä. Lapsi hoitaa pitkälti nuo mainitsemasi jutut itse. Hän täyttää 9v.
Koulun wilma-viesteihin reagoin, jos on oikea tarve. Tällaisia viestejä tulee muutama vuodessa. Lapsi huolehtii tarvittavat kamppeet mukaan kunhan edellisenä iltana muistuttaa häntä, että "mitä teillä huomenna on? Ai, uintia, muista uikkarit ja pyyhe".
Harrastuksen hoitaa itse. Ei ole aikaa eikä mielenkiintoa viettää lyhyitä arki-iltoja auton ratissa ja passissa jossain jumppasalin ovella. Jos osaa itse mennä kouluun, osaa kulkea (lyhyen matkan) harrastukseen. Menee siis bussilla tai pyörällä.
Kaverisuhteita tuetaan ratkomalla ongelmia ja antamalla kavereiden tulla meille. Ongelmia nyt ei niin usein ole, että ne veisivät erityisesti aikaa. Ihan vaikka ruokapöydässä saatetaan puhua yleisesti kaikista asioista. Kavereiden kanssa kun tuo on, niin korkeintaan tarvitsee metelistä huomauttaa tai kysyä onko nälkä. Muuten viihtyvät keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei älyä alle kouluikäisten kanssa miten helppoa se arki loppujen lopukisi on heidän kanssa ennen kun alkaa se koulu, harrastus ja kaveri kuviot. :D
Olen eri mieltä. Lapsi hoitaa pitkälti nuo mainitsemasi jutut itse. Hän täyttää 9v.
Koulun wilma-viesteihin reagoin, jos on oikea tarve. Tällaisia viestejä tulee muutama vuodessa. Lapsi huolehtii tarvittavat kamppeet mukaan kunhan edellisenä iltana muistuttaa häntä, että "mitä teillä huomenna on? Ai, uintia, muista uikkarit ja pyyhe".Harrastuksen hoitaa itse. Ei ole aikaa eikä mielenkiintoa viettää lyhyitä arki-iltoja auton ratissa ja passissa jossain jumppasalin ovella. Jos osaa itse mennä kouluun, osaa kulkea (lyhyen matkan) harrastukseen. Menee siis bussilla tai pyörällä.
Kaverisuhteita tuetaan ratkomalla ongelmia ja antamalla kavereiden tulla meille. Ongelmia nyt ei niin usein ole, että ne veisivät erityisesti aikaa. Ihan vaikka ruokapöydässä saatetaan puhua yleisesti kaikista asioista. Kavereiden kanssa kun tuo on, niin korkeintaan tarvitsee metelistä huomauttaa tai kysyä onko nälkä. Muuten viihtyvät keskenään.
Onko teillä yksi lapsi siis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ennenhän elämä varmasti olikin pikkukoululaisten kanssa huomattavasti helpompaa, kuin taaperoiden: koululaiset paineli ulkona kavereiden kanssa ja sivulla vahtiva, joka paikkaan seuraava äiti olisi ollut hyvin vituttava ärsyke.
Nykyään sen sijaan helikopterivanhemmuus on suurinta huutoa. Moni vanhenpi tekee vanhemmuudesta ihan järjettömän suorituksen ja tästä syystä moni elää vielä teinienkin kanssa pikkulapsiarkea; lauantaina olin (lähes tyhjällä) rannalla ja sinne tuli nainen kahden päälle 10v pojan kanssa. Pojat menivät uimaan ja hysteerinen äiti seurasi ihan vierestä kaikenlaisia käskyjä huudellen. Molemmat pojat osasivat uida ja uivat nätisti, mutta jokin siinä silti äityliä kauhistutti
Tätini sen sijaan ei päästä poikaansa, 13v, kotipihasta ulos ilman aikuista, koska "Ei se pärjää"
Ennen vanhaan, edes vielä kymmenen vuotta sitten, elo lasten kanssa ei ollut vielä tällaista. Joten, jos olet kuullut äidiltäsi, tai vanhemmalta ystävältäsi, että koulun alettua helpottaa, niin ei päde enää nykyään. Vanhaa tietoa.
Meillä 6v, 8v ja 9v ja kyllä saattavat välillä sulkeutua tunneiksikin keskenään jonkun heistä huoneeseen piirtämään, juttelemaan, tai leikkimään, eikä minulle kyllä enää tule mieleen, että menisin sinne mukaan seisomaan ja tuijottamaan heitä. Kuulen kyllä, jos tilanne äityy tappeluksi, tai meno lähtee muuten käsistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6v, 8v ja 9v ja kyllä saattavat välillä sulkeutua tunneiksikin keskenään jonkun heistä huoneeseen piirtämään, juttelemaan, tai leikkimään, eikä minulle kyllä enää tule mieleen, että menisin sinne mukaan seisomaan ja tuijottamaan heitä. Kuulen kyllä, jos tilanne äityy tappeluksi, tai meno lähtee muuten käsistä
Joo, varmasti näin. Mutta käytätkö heitä keskenään kotiin.
Millaista omaa aikaa tässä tarkoitetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei älyä alle kouluikäisten kanssa miten helppoa se arki loppujen lopukisi on heidän kanssa ennen kun alkaa se koulu, harrastus ja kaveri kuviot. :D
Meillä taas päinvastoin. Alle kouluikäisenä rassasi se jatkuva valvominen, hoitaminen, läsnäolo. Harvan alle kouluikäisen voi pistää yksin ulos tai kavereilleen. Tai voi jos sattuu ihan lähinaapurissa näitä löytymään, mutta silti pitää valvoa mistä menee ja mitä tekee välillä vaikka ikkunasta.
Toista se on sittenkin lapsi on isompi. Lapsi voi olla kaverilla kauankin ja pystyy menemään itsenäisesti kavereiden luokse. Lapsen voi antaa olla ulkona leikkimässä eikä tarvitse olla näköetäisyydellä koko ajan. Ja mitä tämä tarkoittaa vanhemmille: juppii, sitä omaa aikaa jolloin voi vaikka löhötä ja katsoa telkkua tai sitten tehdä kotitöitä esim. siivousta rauhassa.
Harrastuksiin voi joutua kuskata ellei ole niin onnekas että lapsi pystyy itse menemään harrastuksiin. Jos ei ole kaukana noin miksi pitäisi kuskata. Ja vaikka siellä kaukalon reunalla joutuisi odottelemaan niin siinäkin on oivaa aikaa olla kännyllä, ellei halua olla apuvalmentaja.
Läksyissä joutuu auttamaan, joitakin lapsia enemmän kun toisia, mutta onneksi ei välttämättä muissa kun niissä vaikeimmissa aineissa.
Eli oma aika ja rauha moninkertaistui kun vertaa päiväkotiaikaa verrattuna päiväkotiaikaa, jolloin lähes joka minuuttia piti olla lähellä ja tarvittaessa saastavilla. Kovin itsenäisiä ei tuolloin vielä olka monessakaan asioissa ihan lähtien perusjutut kuten syömiset, pukemiset, vessa-asiat ja viihdykkeet. Huh mikä helpotus kun lapsi osaa käyttää täysin itsenäisesti netflixiä tai pelejä eikä tarvitse aina olla laittamassa sitä tai tätä päälle. (Ai niin, eihän kenenkään lapsi katso telkkua tai pelaa, vaan niissä huonoissa perheissä, missä ei olla ikinä läsnä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei älyä alle kouluikäisten kanssa miten helppoa se arki loppujen lopukisi on heidän kanssa ennen kun alkaa se koulu, harrastus ja kaveri kuviot. :D
Meillä taas päinvastoin. Alle kouluikäisenä rassasi se jatkuva valvominen, hoitaminen, läsnäolo. Harvan alle kouluikäisen voi pistää yksin ulos tai kavereilleen. Tai voi jos sattuu ihan lähinaapurissa näitä löytymään, mutta silti pitää valvoa mistä menee ja mitä tekee välillä vaikka ikkunasta.
Toista se on sittenkin lapsi on isompi. Lapsi voi olla kaverilla kauankin ja pystyy menemään itsenäisesti kavereiden luokse. Lapsen voi antaa olla ulkona leikkimässä eikä tarvitse olla näköetäisyydellä koko ajan. Ja mitä tämä tarkoittaa vanhemmille: juppii, sitä omaa aikaa jolloin voi vaikka löhötä ja katsoa telkkua tai sitten tehdä kotitöitä esim. siivousta rauhassa.
Harrastuksiin voi joutua kuskata ellei ole niin onnekas että lapsi pystyy itse menemään harrastuksiin. Jos ei ole kaukana noin miksi pitäisi kuskata. Ja vaikka siellä kaukalon reunalla joutuisi odottelemaan niin siinäkin on oivaa aikaa olla kännyllä, ellei halua olla apuvalmentaja.
Läksyissä joutuu auttamaan, joitakin lapsia enemmän kun toisia, mutta onneksi ei välttämättä muissa kun niissä vaikeimmissa aineissa.
Eli oma aika ja rauha moninkertaistui kun vertaa päiväkotiaikaa verrattuna päiväkotiaikaa, jolloin lähes joka minuuttia piti olla lähellä ja tarvittaessa saastavilla. Kovin itsenäisiä ei tuolloin vielä olka monessakaan asioissa ihan lähtien perusjutut kuten syömiset, pukemiset, vessa-asiat ja viihdykkeet. Huh mikä helpotus kun lapsi osaa käyttää täysin itsenäisesti netflixiä tai pelejä eikä tarvitse aina olla laittamassa sitä tai tätä päälle. (Ai niin, eihän kenenkään lapsi katso telkkua tai pelaa, vaan niissä huonoissa perheissä, missä ei olla ikinä läsnä)
Sama täällä. Kyllä se kouluaika on kuitenkin helpompaa kun päivänotiaika myös meille, vaikka onkin erityislapsi, joka tarvitsee vähän tavallista enemmän apua läksyissä. Ei sitä erityislapsenkaan kanssa tuntikausia niitä läksyjä tehdä iltaisin,vaikka pahimmassa tapauksessa on mennyt joskus tunti, mutta ne on lähinnä ollut kokeisiin valmistautumista.
Alle kouluikäisenä piti olla lähes joka minuutti läsnä, mutta nyt tuolla erityislapsellakin on omia menoja kodin ulkopuolella, eikä tarvitse edes vanhemman olla aina mukana. Tai sitten viettää pitkiäkin aikoja kännyllä tai telkulla. Pikkulapsiaikana ei edes piirrettyjä leffoja jaksanut katsoa alusta loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin odotin, että lapset kasvavat ja juuri tuota koulun alkamista. No, vanhemmalla lapsella alettiin epäillä oppimishäiriötä, jonka myötä istuimme milloin kenenkin asiantuntijan pakeilla. Lopulta hän aloitti koulunsa erityisluokassa. Läksyjen tekeminen on jatkuvaa taistelua edelleen eikä voisi ajatellakaan, että ne jätettäisiin pelkästään lapsen omalle vastuulle. Edelleen istumme opettajan ja puheterapeutin kanssa useamman kerran vuodessa keskustelemassa lapsen koulu-urasta ja -menestyksestä.
Sitten on tuo toinen lapsi, jolla on alettiin epäillä samaa ongelmaaa. Nyt hänen kanssaan tuo sama rumba edessä. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen! Olen väsynyt järjestelemään työaikoja, jotta kaikki lapsiin liittyvät asiat saadaan hoidettua! Olen väsynyt jatkuvasti vääntämään esikoisen läksyjen vuoksi!
"Parasta" tässä on mies, jonka mielestä olen hysteerinen ja asiantuntijat väärässä. Hän ei halua tulla vastaanotoille kuulemaan mistä on kyse eikä häntä kiinnosta tehdä sovittuja harjoituksia lasten kanssa. Häntä ei myöskään kiinnosta miten lapsen koulu sujuu. Eihän hänenkään kouluaikoina tällaisiin asioihin kiinnitetty huomiota. Huonompina päivinä mietin, että annan lapset pois. Jos lasten isää ei kiinnosta enkä minä enää jaksa, ei vaihtoehtoja juuri jää.
Haluan tällä viestillä vain muistuttaa, ettei ne kaikki ongelmat nouse esille silloin taaperoiässä, vaan terveistä ja normaalisti kehittyneillä lapsilla voidaan aivan hyvin todeta esimerkiksi juuri niitä oppimisvaikeuksia.
Kylläpä sul on tehokas kunta jos jatkuvasti joudut juoksemaan vastaanotoilla tai muissa. (Vaikka olisikin kaksi) kuinka usein joka viikko, joka kuukausi? Meillä nää juoksemiset kasaantui lähinnä silloin kun oli joku siirtymävaihe esim. päiväkodista kouluun ja ala-asteelta yläasteelle kun piti miettiä uusia tukitoimia ja testailla vähän taitotasoa, mutta ei sitä jatkuvasti toihuttu näiden asioiden tiimoilta.
Se huolen määrä ei vähene tuossa kohtaa.
Mä en tiedä tuollaisista jutuista mitään. Mulla 3 ihanaa lasta, ja ne on oikeesti vaan niin ihania.