Lue keskustelun säännöt.
Kuinka sitä voi väsyä ala-astelaiset ja eskarin kanssa,
Kommentit (68)
Nauttikaa lapsistanne. He ovat luonanne loppujen lopuksi aika lyhyen aikaa. Oma kuopuksemme muutti toissapäivänä pois kotoa ja kyllä on ikävä noita aikoja kun vielä oli hulinaa kotona. Ei sitä tule perhettä perustaessaan ajatelleeksi, että perhe on koossa vain väliaikaisesti. Sitten lapset lähtevät ja perhe väistämättä hajoaa. Sen jälkeen sitä on vanhempana virkaheitto. Vaikka elämän on tarkoitus mennäkin siten, kuluu varmaan jonkin aikaa, ennen kuin uudesta elämäntilanteesta osaa iloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi, että tuossa kohtaa jo on avoimet ovet vanhemmilla.
Tuossa vaiheessa tulee ensin se eskarilaisen/ekaluokkalaisen kauhuvaihe. Sitten helpottaa vähäksi aikaa, kunnes alkaa tulla murrosiän oireita - nekin tosin saattavat alkaa jo yhdeksän vuoden iässä. Ja sitten teinikapinaa, jee! Kuuluu kasvuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen! Täällä ollaan samassa tilanteessa. Ei voi sanoa, että arki olisi helppoa. Omusta töistä ei ehdi palautua, kun kotona on myös paljon kaikkea. En viitsi yleensä lukea näitä ketjuja, koska vastaukset ovat hirveän syyllistäviä ja lannistavia. Se on hullua, miten julmia me aikuiset ollaan toisille. Väsymyksestä ei saisi puhua. Haluan vain sanoa, että kyllä muissakin perheissä on samanlaista. Koitetaan jaksaa. Ja kyllähän tässä arjessa on paljon rakkautta myös ja onnea.
Pienet lapset pienet murheet, niin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset pienet murheet, niin se on.
Joo tämä on se vakiolause, jolla voidaan vaientaa väsynyt äiti.
Ja toinen on: "Nopeasti ne lapset kasvaa. Kohta ovat jo isoja. Nauti nyt tästä ajasta, kun ovat vielä pieniä!"
Vierailija kirjoitti:
luulin, että nyt jo helpotti?
Miksi sinä et osaa taivuttaa sanoja oikein vaikka sulla on ennakoiva tekstinsyöttö käytössä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koen, että oma aika lisääntyi kun oli tuo vaihe, tosin tuo pienin on päiväkotilainen ja onhan hänessä huolehtimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset pienet murheet, niin se on.
Joo tämä on se vakiolause, jolla voidaan vaientaa väsynyt äiti.
Ja toinen on: "Nopeasti ne lapset kasvaa. Kohta ovat jo isoja. Nauti nyt tästä ajasta, kun ovat vielä pieniä!"
Nuo tuon ikäiset on isoja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä palstalla ei kannata valittaa asioita.
Tai ainakaan myötätuntoa tuskin löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin odotin, että lapset kasvavat ja juuri tuota koulun alkamista. No, vanhemmalla lapsella alettiin epäillä oppimishäiriötä, jonka myötä istuimme milloin kenenkin asiantuntijan pakeilla. Lopulta hän aloitti koulunsa erityisluokassa. Läksyjen tekeminen on jatkuvaa taistelua edelleen eikä voisi ajatellakaan, että ne jätettäisiin pelkästään lapsen omalle vastuulle. Edelleen istumme opettajan ja puheterapeutin kanssa useamman kerran vuodessa keskustelemassa lapsen koulu-urasta ja -menestyksestä.
Sitten on tuo toinen lapsi, jolla on alettiin epäillä samaa ongelmaaa. Nyt hänen kanssaan tuo sama rumba edessä. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen! Olen väsynyt järjestelemään työaikoja, jotta kaikki lapsiin liittyvät asiat saadaan hoidettua! Olen väsynyt jatkuvasti vääntämään esikoisen läksyjen vuoksi!
"Parasta" tässä on mies, jonka mielestä olen hysteerinen ja asiantuntijat väärässä. Hän ei halua tulla vastaanotoille kuulemaan mistä on kyse eikä häntä kiinnosta tehdä sovittuja harjoituksia lasten kanssa. Häntä ei myöskään kiinnosta miten lapsen koulu sujuu. Eihän hänenkään kouluaikoina tällaisiin asioihin kiinnitetty huomiota. Huonompina päivinä mietin, että annan lapset pois. Jos lasten isää ei kiinnosta enkä minä enää jaksa, ei vaihtoehtoja juuri jää.
Haluan tällä viestillä vain muistuttaa, ettei ne kaikki ongelmat nouse esille silloin taaperoiässä, vaan terveistä ja normaalisti kehittyneillä lapsilla voidaan aivan hyvin todeta esimerkiksi juuri niitä oppimisvaikeuksia.
Täytyy sanoa, että helpompaa tuon kaksivuotiaan kanssa on kaksistaan vapaapäivinäni, vaikka sen jälkiä pitää siivota jatkuvasti ja koko ajan täytyy (ainakin tuon kanssa) olla silmät selässä ja korvat höröllä että missäs sitä taas mennään. Mutta, sitä itse hoitaa kaiken. Vaatteet pyykkiin, astiat astianpesukoneeseen ja sitä ennen sen ruoan naaman eteen. On selkeää, miksi kaksivuotias itkee tai kiukkuaa, ja sen kiukun saa menemään ohi kun ottaa syliin, juttelee ja pussaa.
Alakoululaisen kanssa on jatkuvaa muistuttelua, kun ei kuitenkaan itse enää halua tehdä niiden puolesta kaikkea. Tee läksyt, näytä niin tarkistan teitkö. Onko liikkavaatteet, pyyhe ja juomapullo nyt repussa? Syö aamupala reippaasti, muuten myöhästyt. Koulun jälkeen: liikkavaatteet ja pyyhe pyykkikoriin, kyllä, aina likaiset vaatteet sinne eikä lattialle. Et ole puhelimella, kun menet ulos. Ai miten niin Masa sanoi ettei voi olla sinun kanssa? Sitten ratkotaan kaveriongelmia, tapellaan peliajoista ja ties mistä. Syliin ottaminen ei onnistu ja pussaaminen on noloa. Ja se jatkuva huoli, ettei kiusata, ettei se itse mene kiusaamaan, ettei käy onnettomuuksia koulumatkalla... Ja niin edelleen.
Tämä oikea palsta kertoa asioitaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset käyttäytyy ja on ihania, mutta luulin, että tässä kohtaa on enempi omaa aikaa ja ne voi olla keskenään. Ap
No kyllä ne voi olla keskenään jos heidät on niin kasvatettu että pärjäävät. Ihan omaa syytäsi siis jos eivät pärjää tai sitten luulet vaan. Lapsia pitää koko ajan valmentaa ottamaan vastuuta ja itsenäistymistä pitää tukea, muuten eivät lähde kotoa koskaan kun pelkäävät maailmaa.
Olen kyllä eri mieltä siitä, että tuon ikäiset lapset voisi olla keskenään.
Lapset on niin ihania! Omat jo isoja.