Mistä apua yksinäiselle lapselle joka on jo kasvanut aikuiseksi?

Olet ollut, miksi? Miksi et opettanut sosiaalisia taitoja, itseluottamusta jne?

Se on vähän myöhäistä alkaa nyt miettimään, kun oli 18 vuotta aikaa tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän myöhäistä alkaa nyt miettimään, kun oli 18 vuotta aikaa tehdä jotain.

Oikeastaan 24 vuotta. Kaikenlaista ollaan kokeiltu, testattu erillaisia ilmaisharrastuksia pidetty kaverisynttäreitä jne, mutta mitään tuloksia ei loppujen lopuksi syntynyt. Vasta käytiin psykologilla, oli psykan toive että lapsen vanhempana tulisin paikalle. Oli huolissaan kovasti tämän yksinäisyydestä ja masennuksesta ja kertoie että masennus todennäköisesti johtuu yksinäisyydestä. Jäi todella haikea olo.

Ap

Meillä samanlainen vaikka ei sinänsä yksinäinen vaan löytää miehiä liikaakin eli käyttäytyy tökerösti yleensä eikä kukaan jaksa olla ystävä kauan aikaa.

Mielenterveyden kanssa on ongelmia.

Onko nuoren omaan käytökseen yritetty puuttua? Joku syyhän siihen täytyy löytyä, miksi kukaan ei halua olla kaveri.

Nettipelit.

Nettipeleissä ainoa millä on merkitystä on taidot siinä pelissä.

Ulkonäöllä, taustalla, oikeastaan millään muulla ei ole merkitystä.

Kavereita saa helposti, kunhan oppii pelaamaan hyvin.

t. Kavereita monesta Euroopan maasta nettipelien kautta saanut

Noo ei see varmaaan helppoa kuulu olllakkaan

Vierailija kirjoitti:

Olet ollut, miksi? Miksi et opettanut sosiaalisia taitoja, itseluottamusta jne?

Tylyä syyllistämistä kun ap on kaikkensa yrittänyt. Ei vanhemmat voi kaikkea opettaa, elämä opettaa myös.

Yksinäisyys ongelma vain mikäli siitä itse kärsii. Koska poika ilmeisesti kärsii, tilanne vaikea. Auttaisko joku elämänmuutos, uusi harraste tms.

Vierailija kirjoitti:

Onko nuoren omaan käytökseen yritetty puuttua? Joku syyhän siihen täytyy löytyä, miksi kukaan ei halua olla kaveri.

Jaa, en tiedä mitenkä tuohon käytökseen oikein pitäisi puuttua. Rehti, rehellinen, ystävällinen, avulias, puhelias, avoin, tunnollinen ja positiivinen muumuassa. Kouluissa oli jseamman opettajan lellikki, panosti kouluun ja sai hyviä numeroita.

Ap

Jos ei itse ole valmis tekemään mitään asioiden eteen, niin antaa olla.

Olisko joku vapaaehtoistyö sellainen mistä lapsesi voisi olla kiinnostunut? Niissä on yleensä aika hyvä ilmapiiri ja monenlaista porukkaa, samalla saisi päiviin sisältöä ja tuntisi itsensä tärkeäksi kun saa tehtyä muille hyvää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ollut, miksi? Miksi et opettanut sosiaalisia taitoja, itseluottamusta jne?

Tylyä syyllistämistä kun ap on kaikkensa yrittänyt. Ei vanhemmat voi kaikkea opettaa, elämä opettaa myös.

Yksinäisyys ongelma vain mikäli siitä itse kärsii. Koska poika ilmeisesti kärsii, tilanne vaikea. Auttaisko joku elämänmuutos, uusi harraste tms.

Tässä olet hyvin oikeassa, tämä todella kärsii siitä ja niin kärsin minäkin lapsen yksinäisyydestä vaikka tämä onkin jo aikuinen. Psykiatri epäili että lapsen pitkään jatkunut masennus olisi oireilua yksinäisyydestä. Vaikka itse sitä on vaikeaa sanoa. Hirveän hankalaa myöskään minkäänlaosta elämänmuutosta tehdä tai hankkia uutta harrastusta kun en itse pysty rahallisestu sellaosta tukemaan. Se kyllä olisi kiva, jos pojalle löytyisi edes töitä mutta aika harva työnpaikka olisi valmis palkkaamaan pahasti masentunutta työntekijää mitä olen pohalta kysellyt. Se se kai olisi kaikkein parasta lääkettä, se työpaikka nimenomaan.

Ap

Mä olen tollanen ap:n kuvailema aikuinen mies. Mua kiusattiin koulussa, siis todellakin kiusattiin, jopa opettajien taholta. Ja juoppo äiti kotona sanoi että olen itse sen aiheuttanut. Selvin päin syytti ja sätti miksei mulla ole kaverit enkä käy missään? Sosiaalisesti menestyneempi sisareni hihitteli tilanteelle ja pilkkasi. Ja koska isänikin oli aikamoinen pas ka niin nykyään olen keski-iässä, täysin yksinäinen ja sairaseläkkeellä. Tahtoisin ajatella että kiusaajani pakertavat vitt umaisissa duuneissaan ja maksavat veroja, joista nostan eläkkeeni.

Vierailija kirjoitti:

Olet ollut, miksi? Miksi et opettanut sosiaalisia taitoja, itseluottamusta jne?

Kaikkea ei voi opettaa, monet asiat on vain koettava itse.

Tunnen samassa tilanteessa olevan. Vanhemmat varasivat ajan kaiketi te-toimistoon, heillä on alle 25-vuotiaille nuorille kaikenlaisia työllistämisprojekteja. Jostakin työpajasta voi aloittaa. Saa tekemistä ja vähän otetta elämään. Auttavat siellä kyllä.

Jos lapsi on ihan perusälykäs niin miksei myös toinen väylä olisi opiskelu. Joku kiinnostava ala ja uusi alku. Uudella paikkakunnalla vielä niin piristyy.

 Itsekin olen melko samanlainen nuori. Kuitenkin myös melko tavallinen eli ei täälläkään kirjoittele mikään "kummajainen" tai ikävä tyranni. Omassa tapauksessa kiusaamisella oli suuri vaikutus tilanteeseeni ja sen myötä jäin myös yksin. Yksinäinen olen vieläkin ja tuskin koskaan viihdyn enää suuressa porukassa. Minusta sinä olet hyvä vanhempi sen takia, että yrität auttaa. Itse voisin antaa vähän palautetta omille vanhemmille, kun he eivät juurikaan välittäneet silloin kun oli vaikeaa.Mutta toisaalta mitä he olisivat voineet tehdä. Eivät paljonkaan sillä kiusaaminen vei kaverit ja uudessa koulussa jäin kaikesta ulkopuolelle. Harrastuksia oli pari, mutta nekin vähän sellaisia "yksin" tekemisiä kuten kuviskoulu. Kyllähän niissä tuli juteltua, mutta ketään kaveria en saanut. Nämä kaikki yhdistettynä vähän hiljaiseen ja ujoon luonteeseen johtivat tähän tilanteeseen. Toisaalta mitään "suurta vikaa" minussakaan ei ole vaan omasta mielestä ihan tavallinen nuori, vaikkakin liian kiltti ja empaattinen.

 Nykyisin olen jo aika tottunut tähän ja hyväksynyt tilanteen. Pari "sielunsiskoa" olen kohdannut ja monesti hekin juuri esim kiusaamista kokeneita. Luottamus on mennyt niin monesti, että vaikeinta on varmaan luottaa toiseen. Itse kyllä ymmärrän täysin kuinka ikävää tämä on. On minullakin monesti surullinen olo, kun ajattelee että monilla ihmisillä on iso porukka läheisiä. Tiedostan kyllä puutteeni, mutta omalla kohdalla on kyllä mukana iso annos huonoa tuuria. Ja uskon kyllä, että tämä kaikki voi saada mielen matalaksi. Ratkaisua en osaa kertoa, kun en itsekään sitä tiedä. Toisaalta uskon, että meitä on monia. Emmekä varmasti ole sen huonompia tai surkeampia ihmisiä kuin muutkaan, vaikka jollakin olisi 100 kaveria. Kaikkea hyvää sinne. Voisin olla hänen kaverinsa ja arvostaisin juuri sellaista seuraa, josta kirjoitit.Rehellisyys, auttavaisuus ja ystävällisyys ovat katoavia piirteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Jirveän vaikeaa on ollut saada apua, kuselty on ja edullisia harrastuksiakin kokeiltu mutta aikuiseksi jo ennättäneelle lapselle ei ole millään onnistuttu saamaan mitään aikasiksi. Ei ole kavereita, ei kiinnostuksen kohteita, ei harrastuksia, on masentunut ja syrjäytynyt. Sentään ammatti lapsella on, mutta ei edes työpaikkaa. Tuntuu että olen ollut todella huono vanhempi lapselle.

Muistuta lasta, että tämä katuu taatusti vanhempana, jos elämä jää elämättä -  aikaa ei ikinä enää saa takaisin, ei pidä tuhlata elämäänsä!!

- sano, että tsemppaatte yhdessä, ettekä luovuta.

VAPAAEHTOISTYÖ ja VERTAISTUKIIRYHMÄT - muiden sellaisten kohtaaminen, joilla samoja ongelmia, auttaa monesti jo paljon.

Treffipalstat - voisi etsiä vastaavaa kumppania, tosin jos on masis - niin puhukaa etukäteen myös mahdollisista sydänsuruista.

Kiusoittelet, että koskas tuodaan kumppani näytille - että tajuaa, että äidin mielestä ainakin kelpaa.

Säännöllinen ulkoilu ja liikunta sekä terveellinen ruokailu piristää sekä kehoa, että mieltä - auttaa myös masennukseen oikeasti!

- onko muuten käynyt terveystarkastuksessa, veriarvot ja muut????

Jeesus voi oikeasti muuttaa kaiken - ja silloin alkaa kiinnostaa myös seurakuntayhteys ja ystäviäkin voi löytyä sitä kautta.

Tavatkaa sukulaisia yms. -  ja käykää esim. elokuvissa, liikkukaa ihmisten ilmoilla perheenäkin.

Miten oliso aktiivinen toiminta jossain urheiluseurassa esim valmentajana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nuoren omaan käytökseen yritetty puuttua? Joku syyhän siihen täytyy löytyä, miksi kukaan ei halua olla kaveri.

Jaa, en tiedä mitenkä tuohon käytökseen oikein pitäisi puuttua. Rehti, rehellinen, ystävällinen, avulias, puhelias, avoin, tunnollinen ja positiivinen muumuassa. Kouluissa oli jseamman opettajan lellikki, panosti kouluun ja sai hyviä numeroita.

Ap

Varmaankin kommentin kirjoittaja suuntasi ehdotuksensa sille äidille, jolla oli ongelmallisesti käyttäytyvä tytär. 

Ohis

Samanlainen erilainen entinen nuori täällä. Olen ystävällinen jne, mutta ystävyyssuhteiden solmiminen on aina hieman vaikeaa. Masennusdiagnoosin lisäksi sain Asperger-diagnoosin. Se auttoi minua ymmärtämään itseäni paremmin.  Edelleenkin ystävyyssuhteiden solmiminen on vaikeaa,  mutta nyt ainakin tiedän, mistä se johtuu. Minun on nyt helpompi hyväksyä itseni tällaisena kuin olen. 

Tsemppiä ap:lle, hänen lapselleen ja muille samassa tilanteessa oleville.