Lue keskustelun säännöt.
Anorektikon seksielämä
Kommentit (9)
Tähän olisi kyllä mielenkiintoista saada vakaviakin vastauksia, asia on nimittäin mietityttänyt minua monesti. T. Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko himot kuitenkin tallella, masturboitko? Entä jos sänkyyn päädyt niin kiihotutko entä itse yhdyntä?
liian utelias kirjoitti:
Onko himot kuitenkin tallella, masturboitko? Entä jos sänkyyn päädyt niin kiihotutko entä itse yhdyntä?
Miksi olet kiinnostunut juuri anorektikoiden seksielämästä? Olisin kiinnostunut kuulemaan motiivin ketjulle... Itselläni siis anoreksia bulimisilla taipumuksilla. Olen 166/43 eli aika alipainoinen mutta ahmin ja oksennan usein. Ehkä juuri bulimisten piireteiden takia seksielämäni on normaali. Masturboin välillä. Kiihotun tietenkin miehestäni. Meillä on seksiä aina kun tapaamme. 1-2 viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on vuosien varrella kyselty mm seuraavien ryhmien seksielämästä:
Eronnneet, sinkut, homot, lesbor, x vuotta vanhat, afrikkalaisen kanssa, thaimaalaisen kanssa, helluntalaiset, pyörätuolissa olevat, poliisit, varusmirhet/naiset, lentokapteenit, vanhempi/nuorempi, lihavat, eri pituiset, x vuotta suhteessa olleet, lyhyen/pitkän/paksun/ohutsiitttimisen miehen kanssa, löysä/tiukkapimosainen.
Nämä tulee tolleen enempi miettimättä mieleen, että nyt sitten uusi viiteryhmä uteliaille.
Silloin kun sairastin, niin ei ollut seksielämää yksin eikä yhdessä, koska ei ollut mitään muutakaan elämää kuin se sairaus. Ainakin minulla siihen kuului läheisten "ajaminen" pois, ja muutenkin kaikkinainen sosiaalisen elämän kutistaminen minimiin. Käperryin aivan yksin sinne sairaaseen maailmaan ja olinkin kyllä aivan pohjalla.
Paranin, oken tehnyt kovasti töitä sen eteen, ja nyt olen ollut noin 15 vuotta pääni sisältä ihan kunnossa. Seksielämäni on normaalia, olen seksuaalisesti hyvinkin aktiivinen. Olen nyt 34-vuotias nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun sairastin, niin ei ollut seksielämää yksin eikä yhdessä, koska ei ollut mitään muutakaan elämää kuin se sairaus. Ainakin minulla siihen kuului läheisten "ajaminen" pois, ja muutenkin kaikkinainen sosiaalisen elämän kutistaminen minimiin. Käperryin aivan yksin sinne sairaaseen maailmaan ja olinkin kyllä aivan pohjalla.
Paranin, oken tehnyt kovasti töitä sen eteen, ja nyt olen ollut noin 15 vuotta pääni sisältä ihan kunnossa. Seksielämäni on normaalia, olen seksuaalisesti hyvinkin aktiivinen. Olen nyt 34-vuotias nainen.
Teen pienen täydennyksen vielä, mikä tuli mieleen: Alkuvaiheessa, kun sairauden aste oli vielä aika lievä mutta paino kuitenkin oli jo selkeästi pudonnut, minulla oli tosi kovat halut. Silloin tila on vielä sellainen euforinen, kun kroppa vielä kestää ja itse on ihan huippufiiliksissä painon putoamisesta ja "uudesta" vartalosta. Tavoistani poiketen kuljin varsin paljastavissa vaatteissakin, mikä ei siis muuten ole minun persoonasni yhtään. Eli hulluhan sitä jo oli ;)
Mutta tosiaan, kun sen tietyn rajan yli rysähti niin sitten loppui ihan kaikki.
T: 8
Aika laihaa on.