Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää maksaa vuokraisännälle - MITEN OLETTE SAANEET ASUNTOLAINAN JA PÄÄSEET OMAAN ASUNTOON?
Nyt loppui rikkaiden rikastuttaminen
14.08.2018 |
Kilpailu pk-seudun omistusasunnoista on veristä, koska kukaan ei tykkää työntää rahaa toisen taskuun sellaisia summia mitä nykyään vuokrat ovat. Kova kilpailu on nostanut asuntojen hinnat ihmisten maksukyvyn rajoille. Niinpä vähänkään pienituloiset eivät koskaan tule pääsemään oikeaan omistusasuntoon.
Meilläkin on se tilanne, että olemme tuhlanneet kohta jo 200 000 € vuokraisännän taskuihin -ja emme ole saaneet asunnosta omaksi neliötäkään! Lisäksi tuo maksaminen jatkuisi koko loppuelämän ja nousee joka vuosi... :( Selväähän se on, että varsinkin pienituloiselle on ensisijaisen tärkeää päästä omaan asuntoon.
Nyt kaivattaisi vinkkejä miten missä päin ja millä tuloilla olette päässee omistusasuntoon PK-SEUDULLA!
Kommentit (41)
Tuloni on noin 2000e kuussa + muutama 100e lapsesta tukia. Säästin 7 vuotta, ei matkusteltu, ei autoa käytössä, vuokrakaksiossa Vantaalla ei suositulla alueella elämistä. Mutta ihan mukavaa olemista, ei kitukuuria kuitenkaan. Toki ei joka päivä kaupassa ravaamista, mutta suunnittelemalla syötiin oikein hyvin, yksi iso smoothie päivässä molemmille (vaikka hedelmät/marjat maksaa) ja tietty kunnon ruoat. Terveyden ylläpidosta en tinkinyt. Ei älyttömästi joululahjoja tms, ei superhienoja isoja synttäreitä jne.
Säästin 50tonnia, otin lainaa 140 000. Muutama tonni hätävararahaa ja muutama tonni huonekaluihin. Nyt asutaan ihanassa rivarikaksiossa. Yhtiövastike kolmioissa usein minulle hiukka liian kallis... asun mielummin omassa rivarikaksiossa kuin vuokrakolmiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästämällä. Ja ymmärtämällä, ettei juuri kenenkään tuloilla suoraan osteta Helsingistä perheasuntoa, eli pitää ymmärtää ajoissa ostaa se ensimmäinen, pieni asunto.
Ihmetelläkseni kysyn: miten ihmeessä Helsingissä pääsee sanotaanko 30-vuotiaana, perheenperustamisiässä, hankkimaan itselleen tilavamman asunnon? Pitääkö asuntosäästäminen tosiaan aloittaa jo kohdussa, jos yksiötkin maksavat jo 200.000€?
Meillä on nelihenkinen perhe, ja asumistarve olisi vähintään 4h+k. Hinnat ilmeisesti yli puolessa miljoonassa???
Kauhistuttavaa, mihin ihmisiä pakotetaan, jos aikoo perustaa perheen ja asua inhimillisesti (4h + k, ehkä n. 100m2 ei neljälle edes ole kovin tilava).
Meillä on 100m2 Helsingin keskustassa. Lapsettomana ostettiin pienempi ja nautittiin hinnannoususta sen kohdalla 15 vuotta. Tuli 100 000 lisää hintaa, jolla myydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästämällä. Ja ymmärtämällä, ettei juuri kenenkään tuloilla suoraan osteta Helsingistä perheasuntoa, eli pitää ymmärtää ajoissa ostaa se ensimmäinen, pieni asunto.
Ihmetelläkseni kysyn: miten ihmeessä Helsingissä pääsee sanotaanko 30-vuotiaana, perheenperustamisiässä, hankkimaan itselleen tilavamman asunnon? Pitääkö asuntosäästäminen tosiaan aloittaa jo kohdussa, jos yksiötkin maksavat jo 200.000€?
Meillä on nelihenkinen perhe, ja asumistarve olisi vähintään 4h+k. Hinnat ilmeisesti yli puolessa miljoonassa???
Kauhistuttavaa, mihin ihmisiä pakotetaan, jos aikoo perustaa perheen ja asua inhimillisesti (4h + k, ehkä n. 100m2 ei neljälle edes ole kovin tilava).
Minkälaisia asuntoja katsot? 4h+k saa 300 000. Tietty ei keskustasta eikä kaikista uusimpia. Rahaa voi säästää omassa asuessaan ja sitten uusia pikkuhiljaa lattiat jne.
Isoisä oli aikanaan sen verran valveutunut, että pisti lapsenlapsikatraan lapsilisistä suurimman osan sijoitukseen. Kun täytettiin 18, oli jokaisella pieni pääoma kertynyt. Sillä sai siihen aikaan (90-luvulla) vielä kohtuuhinnalla ja järkevillä lainaehdoilla jokainen sitten pienen ensiasunnon. Itse makselin lainan pois kymmenessä vuodessa, jonka jälkeen tuo velaton asunto toimi hyvänä alkupääomana isompaa hankkiessa.
Mutta säästämään pitää tajuta tosiaan ryhtyä jo hyvissä ajoin, jos haluaa ison/perheasunnon Helsingistä pienillä tuloilla.
Tässä vaiheessa teidän nyt viimeistään pitää siis alkaa säästää systemaattisesti niin paljon kuin pystytte. Eli käykää huolella koko kulurakenteenne läpi ja miettikää, mitkä ovat aivan välttämättömiä kuluja ja mistä voi tinkiä. Sitten laitatte joka kuukausi suoraan säätöön/ sijoitukseen ne rahat, jotka olette tinkimällä saaneet nykyisestä budjetistanne irti. Ei tuohon muuta keinoa ole, jos ei nyt lottovoitto tai yllättävä gambialaistädin perintö syliin tipahda.
Vierailija kirjoitti:
Pienituloisen lapsen vanhempana kysyn: miten voisin siirtää asunto-osakkeeni lapsen nimiin ilman suuria veroja. Edes osaksi. Tietysti lapsi aikanaan voi periä asunnon, mutta haluaisin hänen pääsevän omistamaan jotain aiemminkin. Omila tuloillaan hän ei ikinä pysty hankkimaan omaa asuntoa, tuskin säästämään edes lainoituksen edellyttämää omarahoitusosaa.
Halvimmaksi tulee "myydä" osuus korottomalla lainalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turusta huonommasta lähiöstä 100m^2 vm-81 rivitalo 152t€, kaikki juuri remontoitu paitsi keittiö vähän vanhempi. Muuttakaa muualle.
-Maksettiin ja maksetaan aina laskut ajallaan, ettei ole mitään häiriömerkintöjä
-Ei käytetä luottokortteja tai muita luottoja kuin hätätapauksissa
-Säästetään ja säästettiin joka kuukausi käsirahaa ja hätämenoja varten.
NIIN SITÄ SITTEN OLLAAN AINA SAATU SEN VERRAN LAINAA KUN ON TARVITTU JA IHAN MISTÄ PANKISTA ON HALUTTU. LAINA EI OLE OLLUT ONGELMA KODIN TAI MÖKIN HANKINNASSA.
Yllättävän yksinkertaista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuokralla asumisessa on se etu että voi muuttaa vaivatta tilanteen mukaa, sitä asuntoa ei saa aina heti myytyä tai ketää vuokralle, sitte vituttaa
merenpinnat saattas nousta 20vuoden sisää, rannikolta ei ainakaa kannata mitää ostaa
asuntolainaan täytyy olla ensin riittävä pohjasumma ja sitten riittävä näyttö työelämästä hyvällä palkalla
Jos haluaa asua Helsingissä pitää vaan hyväksyä että se on todella kallista, oli asumismuoto mikä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes yrittäisi asua Helsingin keskustassa. Ei tarvitse mennä kauaskaan kun hinnat ovat puolet kantakaupungin hinnoista.
Kulahtaneen Helsinkiyksiön hinnalla saa avaran kolmion tai jopa neliön järven rannalla Hämeenlinnassa tai Lahdessa. Junat on nopeat.
Järvenpään ja Sipoon maisemissa on hienoja vanhoja taloja pilkkahinnalla.
Vierailija kirjoitti:
En edes yrittäisi asua Helsingin keskustassa. Ei tarvitse mennä kauaskaan kun hinnat ovat puolet kantakaupungin hinnoista.
Kulahtaneen Helsinkiyksiön hinnalla saa avaran kolmion tai jopa neliön järven rannalla Hämeenlinnassa tai Lahdessa. Junat on nopeat.
Järvenpään ja Sipoon maisemissa on hienoja vanhoja taloja pilkkahinnalla.
Lahdesta kun ostat järven rannalta asunnon, niin saat samalla homeongelman kaupanpäällisiksi 2000-luvulla rakennetussa talossa. Junat on nopeita joo, mutta sieltä järven rannasta kestää 30 min, että pääset asemalle. Lapsille on tarjolla yksityiset päiväkodit, joissa lapsi voi olla 7-17, heinäkuun suljettu, mutta maksaa pitää siltäkin kuukaudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin nollasta. Köyhästä perheestä ja huonolla koulumenestyksellä. Jotenkin kuitenkin pääsin ammattikorkeakouluun pääsykokeen perusteella. Aloitin korkeakouluopintojen alussa säästämisen, jolloin sijoitin n. 500 euroa kuukaudessa. Opintoni kestivät neljä vuotta, jonka aikana sain läjään liki 30.000 euroa. Elämäni oli pelkkää opiskelua ja työntekoa. Vaimolla oli suunnilleen samaan aikaan 10.000 euroa. Saatiin duunipaikat ja marssimme pankkiin.
Säästömme riittivät käsirahaksi pankille, kun ostimme asunnon, paritalo vantaalta hintalapultaan 285.000 euroa.
Ei tämä nyt mielestäni niin hankalaa ollut. En myöskään ole saanut mitään avustusta sukulaisilta, eikä työpaikka tullut suhteilla. Kaikki ansiot elämässäni on ihan itse ja ylpeästi hommattua :)
Suomi on hieno maa!
Pidin lukion jälkeen välivuoden, asuin vanhempieni luona, eikä minun tarvinnut maksaa asumisesta. Tein kahta työtä ja säästin 20 000€ puolessatoista vuodessa. Se riitti remontoitavan yksiön käsirahaksi itä-Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh noita hintoja. Me saimme noin vuodessa säästöön 8000e, joka riitti 75000e asunnon omarahoitusosuudeksi. Tuolloin tulot olivat yht n. 3000e/kk. Tämä toki pienemmällä paikkakunnalla.
Nyt tulot ovat nettona yht vain n. 2400e/kk, mutta asunto on saatu remontoitua ja kiva tässä on asua. Tiukkaa kyllä on ja säästöön ei tahdo jäädä mitään.
Vähän olen kateellinen teille, joilla on varaa valita asunto ja säästöönkin jää vielä hyvin rahaa.
uhkasin jäädä asumaan kotiin , joten vanhemmat osti 40 neliön keskustakämpän velattomana mulle.
Itse olen saanut kohtuullisen uuden talon omistukseeni niin, että vajaa 20 vuotta sitten ostin ankean kt-yksiön. 200000mk.lla. Asuin siinä neljä vuotta, kunnes möin sen 50000€lla. ja ostimme tyttöystäväni kanssa rivitalokolmion 80000€lla. Sitten menikin viiden vuoden jälkeen kattilat jakoon ja möimme asunnon 120000€lla.
Tässä välissä ostin rivitalokaksion 80000€lla.
Sitten viiden vuoden kuluttua vaimon kanssa päätimme rakentaa oman talon, joten möin kaksion 100000€lla
Menestystä on ollut asuntokaupoissa, mutta tarkoitus ei ole kehuskella sillä, vaan todeta sen olevan niin, että aikalaisilla tuloilla ja elämäntilanteilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä suoraan omaan taloon, vaan se on toteutunut pikkuhiljaa ilman kohtuutonta velkataakkaa missään vaiheessa.
Nykyään kuulostaa että nuorten on päästävä suoraan siihen unelmakämppään, hinnalla millä tahansa ja jos homma ei tökkää pankissa, se tökkää ensimmäiseen taloudelliseen vastoinkäymiseen lainanoton jälkeen.
M40
Säästettiin opiskelijoina kaikki mikä pystyttiin (oltiin molemmat opiskelijoita + kaksi lasta). Säästettiin yht. 12.000e. Loput saatiin lainaa, tilanteessa vastavalmistunut, jolla kesätöitä + vasta aloittanut yrittäjä. Ostettiin okt 182.000e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käynti Osuuspankissa riitti, plus pienet mutta säännölliset tulot ja omat yhteisetsäästöt 20000 ja kaksi takaajaa 10000e/hlö olemme ensiasunnonostajia.
Arabianrannasta uudesta kerrostalosta pieni saunallinen yksiö. Hinta 200000e/36neliöäHienoa, että olet päässyt omaan asuntoon.
Siitä huolimatta en voi muuta kuin pudistella päätäni noille hinnoille. 200.000€ koirankopin kokoisesta asunnosta?? Ei pahalla, mutta miten noin pieneen asuntoon voi sitoutua vuosiksi kaksi ihmistä, ei voi kuin kauhistella.
Tuolla hinnalla saa kotikaupungistani käytännössä uuden, tilavan omakotitalon, 2010-luvulla rakennetun.
Itse ostimme remontoidun, tilavan omakotitalon alle 100.000€:lla. Muutaman vuoden kuluttua se on maksettu pois. Lisäksi on kaksi sijoitusasuntoa ja kesämökki. Eikä meillä kummallakaan ole kovinkaan kaksiset palkkatulot.
No, tietysti jossakin Hongkongissa asutaan vielä ahtaammin..
https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/hongkongin-superkallis-hi…
Sijainti maksaa. Ja tuskin tuossa on tarkoitus aina asua, mutta jostain pitää aloittaa
Kävin pk-seudulla tienaamassa rahat ja muutin pois. Maalta sain unelmien talon 60 000 e, eikä haittaa vaikka ei töitäkään ole, en niitä kaipaakaan.
Meiltä kum ei ole loppumassa työt.
Molemmilla vakituinen työsopimus julkisella sektorilla.
Ja jos jommalta kummalta loppuu työt, aina toiselle työpaikka jää, ja toinenkin todennäköisesti löytää jotakin - kaikki pienet paikkakunnat eivät ole työttömyyden kurimuksessa olevia aavekaupunkeja. Kotikaupungistamme löytyy työtä, jos vain viitsii etsiä.
Ja vaikka joutuisimmekin pois vakitöistä, mitä väliä? Talomme on pian maksettu pois, asumiskulut pienet, ja kaksi sijoitusasuntoa naksuttaa joka kuukausi rahaa. Emme koe olevamme missään kuolemanloukussa, vaan täältä voi aina muuttaa pois tai käydä viikot muualla töissä.