Mielipiteitä tilanteeseeni

Entiedä miksi tämä eroaminen tuntuu niin pelottavalta vaikka se tuntuu oikealta ratkaisulta. Eihän sitä pelkojen rajoittamana pitäisi elää mutta tiedän että on kova pala kun alkaa muistelemaan ja eronsurussa unohtaa minkä takia siihen on päädytty. Niin kävi viimeksikin ja palasin yhteen muutaman päivän jälkeen. Aluksi tuntui oikealta ratkaisulta mutta nyt kuukausi eteenpäin olen samassa tilanteessa.

Vielä pahemmalta tuntuu kun onjo mieltään kerran muuttanut ja taas pitäisi kertoa miehelle etten haluankaan jatkaa. Omantunnon tuskat on suuret eikä se helpota asiaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No mikä sua estää rakastamasta, eikö sua sitten rakasteta? Ongelma on juuri, että et tiedä mitä haluat. Todellakaan ei vaihtamalla parane, jos et edes tiedä, minkälainen se parempi vaihtoehto olisi.

Vaihtamalla paranee. Vaihtamalla paranee varmasti silloin kun itseä arveluttaa.

Itse en vaihtaisi tuossa tilanteessa. Poikaystäväsi vaikuttaa kaikin puolin hyvältä tyypiltä. Oletko kunnolla tutustunut häneen, salliiko hän, onko hän läsnä? Toisesta ihmisestä löytää uusia puolia, kun molemmat ovat siinä avoinna ja uteliaita. Ja ihmiset kasvaa koko ajan. Tärkeää on, että toinen antaa tarpeeksi vapautta. Nykyään tietokone ja some tulee helposti ihmisten väliin. Ottakaa joskus päivä, jolloin somen käyttö on kielletty. Lainatkaa kirjastosta runokirja, lukekaa ja keskustelkaa jne. 

Ei noin nuorena kannata jämähtää suhteeseen joka ei toimi! Miksi ihmeessä tuossa iässä jo pitää muuttaa

yhteen? Nuoruus on itsensä etsimisen aikaa- opettele tunnistamaan omat vahvuutesi ja pyri kohti

omanlaistasi tulevaisuutta. Muuttakaa erillenne, opettele elämään ja pärjäämään itseksesi ja itsenäisty.

Elämä rikkauksineen ja haasteineen on edessäsi. Terve itsekkyys on hyvästä, älä säälistä poikakaveriasi

kohtaan jatka yhteiseloa. Loppujen lopuksi hänellekin on hyvä kun lähdet, molemmat löydätte kyllä oman

elämänne lopulta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annapa kun mamma 38v. neuvoo: jätä se. Ei se tuosta parane. Jos ärsyttää, niin ärsyttää. 2,5 vuoden jälkeen sun pitäisi rakastaa kumppania syvästi, haluta häntä, syttyä hänen kosketuksestaan. Näin se on, jos suhde on hyvä.

Kokeneempien neuvoja kaipaisinkin kun itsellä vasta ensimmäinen kunnon suhde.

No tuossahan se neuvo tuli. Olen ihan samaa mieltä. Olet 20 ja eka oikea suhde kyseessä. Jos 2,5 vuoden jälkeen jo mietit tuollaisia, ajattele miten "kivaa" on ajautua tyytymään kun oikeastaan et ole onnellinen, ja sitten erota 10 vuoden naimissaolon jälkeen kun ehkä on lapsiakin. N46 been there done that. 

Olet tosi nuori. Varmasti löytyy sopivampi myöhemmin, tuo ei kuulosta elämäsi mieheltä. Älä jätä elämää elämättä, vaan ota joidenkin vuosien ajan ilo irti sinkkuudesta. Älä sitoudu liian nuorena.

N48

Nelikymppisenä miehenä sanon että jos poikaystäväsi on alkanut tuntumaan lapselliselta niin se tuskin siitä enää paranee. Oikeastaan kyse ei ole lapsellisuudesta vaan että teillä on vähän eri arvot. Tuosta on vielä paha sanoa, ihmiset muuttuvat, joskus paremmiksi joskus huonommiksi.

Mielestäni sun kannattaisi tehdä ajatustesti. Ajattele että te erotte ja kuukausi siitä näet entisen poikaystäväsi kaupungilla uuden heilan kanssa. Millaisia tunteita se herättää? Jos et tunne mustasukkaisuutta et enää rakasta. Jos tunnet ikävää niin rakastat poikaystävääsi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en vaihtaisi tuossa tilanteessa. Poikaystäväsi vaikuttaa kaikin puolin hyvältä tyypiltä. Oletko kunnolla tutustunut häneen, salliiko hän, onko hän läsnä? Toisesta ihmisestä löytää uusia puolia, kun molemmat ovat siinä avoinna ja uteliaita. Ja ihmiset kasvaa koko ajan. Tärkeää on, että toinen antaa tarpeeksi vapautta. Nykyään tietokone ja some tulee helposti ihmisten väliin. Ottakaa joskus päivä, jolloin somen käyttö on kielletty. Lainatkaa kirjastosta runokirja, lukekaa ja keskustelkaa jne. 

Voi tsiisus, runokirja...

Ei, ero on paras vaihtoehto, jota ap ei ikinä kadu. Ota ap ainakin joku muutaman kuukauden tuumaustauko nyt tuohon suhteeseen. Saatte elää miten elätte ilman toiselle selittämisiä ja jos haluatte, niin aina voi palata yhteen. Tai sitten ette palaa yhteen.

"jos suhde mietityttää, niin silloin se ei ole enää kunnossa."

Koko päivän ehdottomasti typerin kommentti jonka olen lukenut.

Seurustelkaa rauhassa. Ei varmaan mitään kiirettä ole. Ehkä ette ole aivan valmiita tällä hetkellä sitoutumaan.

Yllättävää yksimielisyys eroamisen suhteen.

Melko epäkypsää porukkaa liikkeellä. Naiset, teidän tulisi ymmärtää OMA vastuunne tunteistanne. Te ette ilmeisesti tunne itseänne ollenkaan. Tunteet on teille jotain mystistä, joka tapahtuu teille, eikä teillä ole mitään valtaa niihin, niinkö luulette? Olette täysin tunteittenne vietävinä? Sen  sijaan, että tutkailisitte itseänne, ehkä jopa oppisitte prosessissa jotain itsestänne, valitsette helpomman tien, vaihdatte miehen. Koska, kuten sanotte, miehen tunteista ei tarvitse välittää. Mitä typeryyttä!

Vierailija kirjoitti:

"jos suhde mietityttää, niin silloin se ei ole enää kunnossa."

Koko päivän ehdottomasti typerin kommentti jonka olen lukenut.

Selitäpä mikä siinä oli väärin? Hyvässä parisuhteessa asiat menevät miettimättä, olo on hyvä lähes koko ajan ja toinen ei ärsytä. Tai jos ärsyttää, niin se menee ohi, eikä pahene. Jos suhteen mielekkyyttä pitää miettiä ja niin kuin tässäkin miehen tavat, vaikkapa sitten se ylimielisyys, ärsyttää, niin siinä ollaan jo syvissä vesissä. Toista ei voi muuttaa vähemmän ärsyttäväksi. N44

Ero on aina ainoa oikea ratkaisu. Muu on ongelman siirtämistä.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävää yksimielisyys eroamisen suhteen.

Melko epäkypsää porukkaa liikkeellä. Naiset, teidän tulisi ymmärtää OMA vastuunne tunteistanne. Te ette ilmeisesti tunne itseänne ollenkaan. Tunteet on teille jotain mystistä, joka tapahtuu teille, eikä teillä ole mitään valtaa niihin, niinkö luulette? Olette täysin tunteittenne vietävinä? Sen  sijaan, että tutkailisitte itseänne, ehkä jopa oppisitte prosessissa jotain itsestänne, valitsette helpomman tien, vaihdatte miehen. Koska, kuten sanotte, miehen tunteista ei tarvitse välittää. Mitä typeryyttä!

Hohhoijaa, joku uskonnollinen tyyppi paasaa taas. Mene keskenäsi naimisiin vaikka 15 vuoden ikäisenä, mutta suurimmalle osalle ihmisistä se on hyvin huono vaihtoehto. Liian monta kertaa näkee ja kuulee tarinoita, joissa on sitouduttu teininä ilman ympärille katselua ja sitten kolmekymppisenä lähdetään etsimään sitä kadonnutta nuoruutta. Silloin myös rikotaan perhe ja kaikki siihen mennessä aikaan saatu. Nyt nuorena ei ole mitään mitä rikkoisi, nyt on aika mennä

Vierailija kirjoitti:

Ero on aina ainoa oikea ratkaisu. Muu on ongelman siirtämistä.

Tämä. Älä ap enää roiku miehessä, vaan ota itse vastuu itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Annapa kun mamma 38v. neuvoo: jätä se. Ei se tuosta parane. Jos ärsyttää, niin ärsyttää. 2,5 vuoden jälkeen sun pitäisi rakastaa kumppania syvästi, haluta häntä, syttyä hänen kosketuksestaan. Näin se on, jos suhde on hyvä.

  Oiskohan mamman parasta pitää noi tyhmät melut mahassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annapa kun mamma 38v. neuvoo: jätä se. Ei se tuosta parane. Jos ärsyttää, niin ärsyttää. 2,5 vuoden jälkeen sun pitäisi rakastaa kumppania syvästi, haluta häntä, syttyä hänen kosketuksestaan. Näin se on, jos suhde on hyvä.

  Oiskohan mamman parasta pitää noi tyhmät melut mahassaan.

Mitä tyhmää tuossa oli? Miksi aikuisen naisen pitäisi pitää asialliset ja kokemuksen tuomat neuvot mahassaan? Ap kysyi neuvoa ja 38 v. nainen niitä antoi. Ehkä sinä teinihyvä et tajua näitä asioita, sinulla ei ole kokemusta ja ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä sanoisin, että kyllä, se on niin yksinkertaista, että päättää vaan rakastaa. Mainitsemasi syyt eivät ole riittäviä eroon. En sano, että sun tulisi jatkaa, ehkä sun täytyy oppia kantapään kautta, mutta kuvaamasi kaltaisia miehiä ei ihan joka päivä tule vastaan.

Ai miehiä jotka kourii ja haukkuu vastaantulijoita ja on ylimielisiä? En usko että ap:n mies on ainut.

Vierailija kirjoitti:

kaksikymppisten ei ehkä kannattaisi parisuhteeseen edes ryhtyä. Ei kypsyys riitä. Englannin kielessä on tälle termikin: 'Puppy Love' - koiranpenturakkaus, pelkkää leikkiä. Albert Camus sanoi jotenkin: alle nelikymppiset eivät rakasta, he vain teeskentelevät.

Jos leikki alkaa kyllästyttää, ehkä on parempi vaihtaa leikkikaveri.

Älytön väite. Rakkautta on kaiken ikäisillä.

Yks mulle oleellinen asia suhteessa on se, toimiiko keskinäinen huumori. Onko teillä hauskaa yhdessä, voitteko nauraa välillä ihan hulluillekin asioille?

Olen ympärilläni huomannut pareja, jotka eivät osaa yhdessä hullutella ollenkaan, eivätkä nauraa ja ero liikkuu puheissa paljon. Siinä vaiheessa kun arki on raadollisinta, yhteinen huumori auttaa ja paljon. Harvemmalla parilla yhteiselo jatkuu alkuhuuman kaltaisena, toki heitäkin on.

Meillä on ylä ja alamäkiä miehen kanssa ollut, olen miettinyt rakastanko ja rakastanko tarpeeksi. Erosta on puhuttu aikanaan, mutta siihen ei olla päädytty. Ei meillä mitään ilotulitusta elämä ole, mutta kyllä minä miestäni rakastan, se kun muuttaa muotoaan eikä todellakaan ole kuin alkuhuumassa. Ei silti huonoa missään tapauksessa. Meillä on todella hyvä arki yhdessä ja perheenä. Osataan tukea toisiamme vaikeina hetkinä ja nauramme yhdessä paljon. Lapset ovat sosiaalisia, heillä on paljon ystäviä, mutta iloksemme viihtyvät myös vanhempiensa kanssa. Ollaan hyvä tiimi ja molemmat sanotaan toisillemme päivittäin että rakastetaan. Tarkoitetaan sitä myös.

Mieti rauhassa järjellä sekä tunteella ja tee päärös, mutta ole reilu teitä molempia kohtaan.