Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olenko huonompi äiti kuin muut?

Vierailija
12.08.2018 |

Oloni on ollut koko raskausajan sietämätön. Olen nyt puolessa välissä, mutta olen ahdistunut ja väsynyt, en kykene menemään töihin ja itken jatkuvasti. Ennen niin hyvä parisuhteeni on kärsinyt tästä ja pelkään että mieheni ei jaksa minua enää kauaa.
En ole uskaltanut puhua tästä neuvolassa enkä tiedä mitä tehdä, auttakaa joku minua.
-nuori äiti 22v

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
12.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et ole. En halua diagnosoida, mutta oletko kuullut raskausmasennuksesta? Siitä puhutaan vähän, enemmän synnytysmasennuksesta. Mutta tollanen voi olla myös ihan normaalia. Käyt läpi uskomatonta muutosta, tottakai se vie voimia! Ensimmäinen kolmannes on tunnetusti hanurista kun on kova väsymys ja pahoinvointi. Kolmas kolmannes on persiistä taas sen takia kun on niin isokokoinen ja kaikki tuntuu ylivoimaiselta. Siinä välissä pitäisi olla hehkeä ja energine jakso. Läheskään kaikilla ei ole näin. Annan vinkin: lepää aina kun voit. Jos tuntuu ettet jaksa enää, puhu neuvolassa tai lääkärissä.

Vierailija
2/4 |
12.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ota asia puheeksi neuvolassa vaikka se tuntuisikin ahdistavalta. Usko pois, et ole ainoa ahdistunut odottaja ja neuvola on juuri näitäkin ajatuksia varten.

Tärkeää olisi myös, että saisit puoluson mukaasi neuvolaan kun keskustelet ajatuksistasi tai saisitte muuten puhuttua tuntemuksianne läpi.

Raskaus ei aina ole ihanaa ja auringonpaistetta vaikka lapsi olisikin toivottu.

Hienoa että rohkenit kirjoittamaan aloitusta tänne, nyt vielä soita huomenna neuvolaan niin saat puhua kasvotusten jonkun kanssa asiasta.

Voimia odotukseen ja parisuhteeseen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
12.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisäys edelliseen kommenttiin: onko sun hemoglobiini tsekattu?

Vierailija
4/4 |
12.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan on normaalia! Henkinen olo oli ihan perseestä lähes koko raskauden kun tyttöä odotin. Fyysinen vointi oli kuitenkin hyvä, onneksi, kun taloyhtiöstä hajosi hissi ja piti viimeisen kuukauden mennä portaita aina seitsemänteen kerrokseen asti.

Toinen raskaus, odotin poikaa, oli vähän helpompi psyykkisesti. Ehkä johtui hormoneista, ehkä siitä että raskaus oli jo toinen eikä itkuisuus ja mielialan heittelyt yllättäneet meistä kumpaakaan.

Varoitan kyllä, itselleni kumpikin imetysvuosi (vauvavuodet) oli vielä miltei pahempaa kuin se ensimmäinen raskaus! No vauvatkaan eivät ole olleet helppoja, eikä taapero, järjetön univaje yms niin en ihmettele jos ei pää meinannut kestää. Mut selvittiin. Kahdesti. Yhdessä.

Keskustelkaa miehesi kanssa. Tietäkää kumpikin, että raskaus kestää vain 9kk eikä imettää ole pakko jos liitto meinaa kaatua siihen. 9kk on lopulta aika lyhyt aika, kuten se vuosikin. Tai kaksi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kaksi yksi