Olen yh äiti, mutta en voi sietää miehiä joilla on lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 33-v nainen. 2 alle kouluikäistä lasta.

Tapailen miehiä, mutta juttu tyssää heti jos miehellä on lapsia. Missä on kaikki lapsettomat 30-40v miehet?

Täällä yksi, jolla ei ole lapsia ja jolle mahd. kumppanin laet eivät lähtökohtaisesti ole este; tosin heman kummastelen asennetta,  josta syntyy vaikutelma, että mulla saa olla (tavallisia ja normaaleina pidettävä n.n) mutta sulla ei saa... Vaikka varmasti siinä on toki aina enemp säätämistä, mitä enemmän on huomioitavia, joten jos sinulla on kaksi lasta ja miehellä vaikka yksikin verraten nuori, enempi vähempi isästään riippuvainen lapsi, niin johan siinä on tidän lisäksenne ainakin kolme muuta, jotka tulisi huomioida enemp vähempi aktiivisesti jo ennnenkuin suhde on päässyt alulle, saati, että se olisi vakiintunut ja muodostunut parisuhteeksi asti.

Ehkä tässäkin on lopulta kyse myös siitä, että moni hakee itsensä taosita seuraa, tai parempaa. Kumppani ehdokkaana henkilö jolla on jälkikasvua koen aina haastavammaksi hurmata ja kenties ihastua ja rakastua kuin sellaisen jolla ei ole, kun ei silloin tarvtse huomioida ketään muuta. Kun lisäksi pitäsin itsestän selvänä, että kumppaniehdokkalle hänen jälkikasvunsa on ja todennäköisesti tulee aina olemaan tärkeämmässä osassa ja roolissa kuin minä. Enkä toden tottta halua alkaa kilpailemaan heidän isänsä kanssa esimerkiksi siitä, kumpi meistä on parempaa seuraa tai roolimalli lapsille.      

On niitä, tässä hyvä esimerkki mitä se sitten on. Itsekin löysin nuoremman lapsettoman miehen, en etsinyt elättäjää, en isää lapsille (tosiaan, heillä on!) enkä varsinkaan ketään joka pohtisi, että lapset varmaan aina tulee olemaan ykkösiä minulle...

Kun lapsi syntyy alkaa vanhemmaksi kasvaminen. Lapsi opettaa, omaa lasta (yleensä) rakastaa jne. Mieti ero siihen, että lapseton kohtaa jo isommat lapset, jotka eivät ole edes omia. Miten kaukana siinä voi toisistaan enää olla? Eikä se väärin ole. Ei itselläkään ollut mitään käsitystä lapsiperheen elämästä ennen kuin sai omia. Mestarikasvattaja toki voi lapsetonkin olla, ja usein onkin. Jaksatko sinä kahden lapsen yh kuunnella sellaista? Siinä kun sinä laitat lapset etusijalle kaikessa suunnittelussa tämä lapseton mies pystyy keskittymään vain itseensä. Ei hän ymmärrä kiirettä, ei väsymyksestä mitään, ei tiedä millaista on valvoa viikkoja putkeen, ei lasten kiukuttelua, ei sairasteluja, jne. Siihen vielä, mikä näillä usein on, pitkien parisuhteiden puuttuminen. Avot.

Itse ymmärrän enemmän niitä "uusperhesotkuja" missä alusta asti pyritään olemaan perhe, mutta tuommoinen suhde, missä tavoite on olla itsenäinen niin mikä sen miehen tarkoitus siinä lopulta on ja mitä tuommoiselta saa? 

Kiitos tästä. - Ilahduttavaa, että ilm. mitä yritin kirjoittaa auki edellä.