Olen yh äiti, mutta en voi sietää miehiä joilla on lapsia

HYPOCRITE!!!

Eiköhän tuollaisellekin nirppanokalle joku mies löydy.

Ei tommonen muori tarvitse miestä!🤣Hyi kun oot jo vanha!!😂

Mulla vähän samaa vikaa ku ap:lla.

Ei jotenkin kiinnosta muiden muksut ja muksujen äidit.

niin, kun se elättää omat lapsensa eikä sinua eikä ole joka ilta sinua viihdyttämässä

Joo, en itsekään halua miestä jolla on lapsia. Menee liian hankalaksi. Jos itselläni ei lapsia olisi, ei miehen lapset tietenkään haittaisi. Mutta uusperhesoppa, jossa on sinun ja minun lapsia, ei houkuttele yhtään. En myöskään halua enää enempää lapsia itse.

Onhan tää trolli, onhan?

Jos haluat elättäjän lapsillesi, katsohan niitä miehiä joiden kanssa ne alunperinkin hommasit. En tiedä olenko väärässä, mutta mielestäni vain lapsettomilla on oikeus vaatia lapsettomuutta kumppaneiltaan.

Ei kai ketään kiinnosta elättää toisen lapsia. Koskee sekä miehiä ja naisia. Että ei ne lapsettomat miehet sinusta myöskään kiinnostu.

Vierailija kirjoitti:

Olen 33-v nainen. 2 alle kouluikäistä lasta.

Tapailen miehiä, mutta juttu tyssää heti jos miehellä on lapsia. Missä on kaikki lapsettomat 30-40v miehet?

Täällä yksi, jolla ei ole lapsia ja jolle mahd. kumppanin laet eivät lähtökohtaisesti ole este; tosin heman kummastelen asennetta,  josta syntyy vaikutelma, että mulla saa olla (tavallisia ja normaaleina pidettävä n.n) mutta sulla ei saa... Vaikka varmasti siinä on toki aina enemp säätämistä, mitä enemmän on huomioitavia, joten jos sinulla on kaksi lasta ja miehellä vaikka yksikin verraten nuori, enempi vähempi isästään riippuvainen lapsi, niin johan siinä on tidän lisäksenne ainakin kolme muuta, jotka tulisi huomioida enemp vähempi aktiivisesti jo ennnenkuin suhde on päässyt alulle, saati, että se olisi vakiintunut ja muodostunut parisuhteeksi asti.

Ehkä tässäkin on lopulta kyse myös siitä, että moni hakee itsensä taosita seuraa, tai parempaa. Kumppani ehdokkaana henkilö jolla on jälkikasvua koen aina haastavammaksi hurmata ja kenties ihastua ja rakastua kuin sellaisen jolla ei ole, kun ei silloin tarvtse huomioida ketään muuta. Kun lisäksi pitäsin itsestän selvänä, että kumppaniehdokkalle hänen jälkikasvunsa on ja todennäköisesti tulee aina olemaan tärkeämmässä osassa ja roolissa kuin minä. Enkä toden tottta halua alkaa kilpailemaan heidän isänsä kanssa esimerkiksi siitä, kumpi meistä on parempaa seuraa tai roolimalli lapsille.      

Kyllä se lapsettomuus on ollut lähinnä haitta miehenä.

Sama juttu, paitsi että mulla on kolme lasta. En ole niille mitään elättäjää vailla mutten myöskään jaksaisi enää vieraita lapsia kodissani hoitaa, jos jonkun kanssa yhteen muuttaa. En halua olla äitipuoli kellekään, omat kyllä todellakin piisaa. Jos en miestä löydä niin ihan sama, en ole pahemmin kerennyt etsiäkään, on tässä muutakin tekemistä.

M35 kirjoitti:

Kyllä se lapsettomuus on ollut lähinnä haitta miehenä.

Luulempa, että tämä on vähän ikä -sidonnainen juttu, ehkä osin kyllä myös naisilla. Mutta siis jos kumppaniehdokas on 25 ja hänellä on jälkikasvua ja haaveilee uudesta kumppanista, niin luulen että lapset ovat tuolloin -hänen omab ikäluokan edustajille yksinkertaistaen helposti  "turn off"

Kun taas noin 50 vuotias hakee itselleen kumppania, niin lapsilla ei ole enää niin väljä, kun oletus on luultavasti, että lapset eivät ole enää niin paljon riippuvaisia huomiosta tai mistään muustakaan, vaan "viis-kymppinen" voi elää verraten vapaata ja huoletonta eloa ja lähteä mukaan ex-temporee juttuihin helpommin. 

Siedän hyvin ihmisiä joilla on lapsia, mutta en haluaisi mielellään seurustella jonkun kanssa jolla on pieniä lapsia. Itkut, yöheräilyt, uhmat ja väsymykset... itsellä on jo oman kroonisen sairauden ja esiteini-ikäisen kanssa sen verran haastetta, että lisää tähän soppaan ei tarvita. En kuitenkaan olisi hyvä äitipuoli ja homma kaatuisi nopeaan. Ehkä jos asiat olisi paremmin, niin itselläkin riittäisi energiaa uusperheyritelmään ja lapsiperhe-elämään.

1/2 sait oikein kuitenkin, ihan hyvä tulos. Vaikka on tullut virheitä tehtyä, voi silti olla tyytyväinen oman arvostelukyvyn säilymisestä. En jaksa sitä selitystä, ettei saisi olla tekopyhä. Se on vaan älyllistä rehellisyyttä, myös itseään kohtaa. Rehellisyys on hyvä alku itsensä kehittämiseen. Myöskään parisuhteeseen ei pitäisi mennä valhe edellä.

Jotkut miehet oikeasti tykkää lapsista ja ei haittaa naisen lapset ja sama toisinpäin. Ikävää, että isä- ja äitipuolet nykyään saavat luuserin leiman, kun toisten lapsia elättävät ja nurkissaan sietävät.

Kertoo tästä aikakaudesta kyllä paljon olennaista.

Vierailija kirjoitti:

Joo, en itsekään halua miestä jolla on lapsia. Menee liian hankalaksi. Jos itselläni ei lapsia olisi, ei miehen lapset tietenkään haittaisi. Mutta uusperhesoppa, jossa on sinun ja minun lapsia, ei houkuttele yhtään. En myöskään halua enää enempää lapsia itse.

Uusperhekuviot rikkovat pahimmillaan vanhempien suhteet omiin lapsiinsa, siis isompiin lapsiin.

Toki on niitäkin tapauksia, joissa molempien lapset  tulevat hyvinkin toimeen - mutta monesti vain näyttää olevan käytännössä vaikeampaa, jos on sinun ja minun lapsia.

Uusperheiden suurin ongelma, ettei ongelmista puhua suoraan ja avoimesti kaikkien osapuolten kesken.

Voisin hyväksyä yhden lapsen naisella mutta vain jos sitä kompensoi joko suuri varallisuus tai nuori ikä (alle 25). Seurustelen lapsettoman 29 naisen kanssa

M35, 2 lasta

Ihan sama täällä. Uusperhemeininki, jossa lapsia monille on ihan painajainen minulle. Olen mieluummin vaikka yksin. Tosin jos joku tyyppi kolahtaa, niin se kolahtaa, ja siinä ei mietitä onko lapsia vai ei. Mutta ainakaan vielä ei ole kolahtanut lapsellinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 33-v nainen. 2 alle kouluikäistä lasta.

Tapailen miehiä, mutta juttu tyssää heti jos miehellä on lapsia. Missä on kaikki lapsettomat 30-40v miehet?

Täällä yksi, jolla ei ole lapsia ja jolle mahd. kumppanin laet eivät lähtökohtaisesti ole este; tosin heman kummastelen asennetta,  josta syntyy vaikutelma, että mulla saa olla (tavallisia ja normaaleina pidettävä n.n) mutta sulla ei saa... Vaikka varmasti siinä on toki aina enemp säätämistä, mitä enemmän on huomioitavia, joten jos sinulla on kaksi lasta ja miehellä vaikka yksikin verraten nuori, enempi vähempi isästään riippuvainen lapsi, niin johan siinä on tidän lisäksenne ainakin kolme muuta, jotka tulisi huomioida enemp vähempi aktiivisesti jo ennnenkuin suhde on päässyt alulle, saati, että se olisi vakiintunut ja muodostunut parisuhteeksi asti.

Ehkä tässäkin on lopulta kyse myös siitä, että moni hakee itsensä taosita seuraa, tai parempaa. Kumppani ehdokkaana henkilö jolla on jälkikasvua koen aina haastavammaksi hurmata ja kenties ihastua ja rakastua kuin sellaisen jolla ei ole, kun ei silloin tarvtse huomioida ketään muuta. Kun lisäksi pitäsin itsestän selvänä, että kumppaniehdokkalle hänen jälkikasvunsa on ja todennäköisesti tulee aina olemaan tärkeämmässä osassa ja roolissa kuin minä. Enkä toden tottta halua alkaa kilpailemaan heidän isänsä kanssa esimerkiksi siitä, kumpi meistä on parempaa seuraa tai roolimalli lapsille.      

On niitä, tässä hyvä esimerkki mitä se sitten on. Itsekin löysin nuoremman lapsettoman miehen, en etsinyt elättäjää, en isää lapsille (tosiaan, heillä on!) enkä varsinkaan ketään joka pohtisi, että lapset varmaan aina tulee olemaan ykkösiä minulle...

Kun lapsi syntyy alkaa vanhemmaksi kasvaminen. Lapsi opettaa, omaa lasta (yleensä) rakastaa jne. Mieti ero siihen, että lapseton kohtaa jo isommat lapset, jotka eivät ole edes omia. Miten kaukana siinä voi toisistaan enää olla? Eikä se väärin ole. Ei itselläkään ollut mitään käsitystä lapsiperheen elämästä ennen kuin sai omia. Mestarikasvattaja toki voi lapsetonkin olla, ja usein onkin. Jaksatko sinä kahden lapsen yh kuunnella sellaista? Siinä kun sinä laitat lapset etusijalle kaikessa suunnittelussa tämä lapseton mies pystyy keskittymään vain itseensä. Ei hän ymmärrä kiirettä, ei väsymyksestä mitään, ei tiedä millaista on valvoa viikkoja putkeen, ei lasten kiukuttelua, ei sairasteluja, jne. Siihen vielä, mikä näillä usein on, pitkien parisuhteiden puuttuminen. Avot.

Itse ymmärrän enemmän niitä "uusperhesotkuja" missä alusta asti pyritään olemaan perhe, mutta tuommoinen suhde, missä tavoite on olla itsenäinen niin mikä sen miehen tarkoitus siinä lopulta on ja mitä tuommoiselta saa? 

Vierailija kirjoitti:

Olen 33-v nainen. 2 alle kouluikäistä lasta.

Tapailen miehiä, mutta juttu tyssää heti jos miehellä on lapsia. Missä on kaikki lapsettomat 30-40v miehet?

Jos olisin ilkeä, niin kysyisin, että tarvitsetko miestä, vai riittääkö pelkästään miehen rahat ja varallisuus?

Kun onhan se tylsää, jos miehen huomiosta ja panostuksesta kilpailee merkittävällä sijalla joku tai joitain muitakin...