Onko muita jotka joutuu kiusallisiin tilanteisiin koska näyttää ikäistään nuoremmalta?

Olin 36-vuotiaana kassajonossa tuplavaunujen kanssa. Edessä seisova vanhempi naishenkilö kääntyi katsomaan ja tuhahti minulle, että "lapset tekevät lapsia".

Olen 34-vuotias ja joudun aina välillä ko. tilanteisiin. Hämmentävintä on, kun teinit luulevat minua ikäisekseen ja tulevat aukomaan päätään kaikesta mahdollisesta. "Ootko sä edes koskaan harrastanu seksiä?" Öh...

Kyllä se on inhottavaa, vaikka kaikki sanoo, että sehän on imartelevaa. Nyt olen 34, täytän 35 ja pikkuhiljaa muhun aletaan suhtautua kuin aikuiseen.

Papereita on kysytty lottoa viedessä, yhtä siideriä ostaessa tms. Kerran olin miesystäväni kanssa LIDL:issä ja muiden ostosten ohella hän osti miedon oluen ns. pilsnerin ja kassa ei myynyt sitä miesystävälle koska MINULLA ei ollut lompakkoa ja papereita mukana, tästä muutama vuosi aikaa.

Vanhemmilla käydessä naapuri kysyi oletko koulusta tulossa kun mulla oli reppu selässä. Olin silloinkin jo reilusti yli 20 mutta piti mua varmaan yläasteikäisenä. Sanoin että töistä olen tulossa niin naama venähti.

Samoin on nuorempana käynyt niin että jos on ollut kiinnostunut jostain miehestä niin ovat pitäneet mua jonain teininä vielä 27-vuotiaana.

Työpaikoilla työkavereilla on mennyt kahvit väärään kurkkuun kun kuulevat ikäni, moni on pitänyt mua itseään nuorempana ja suhtautunut kuin kakaraan. Kun on selvinnyt että olenkin heitä vanhempi, niin on menneet ihan oudoksi ja on epäilty jopa että valehtelen.

Tänään kysyttiin just Alkossa paperit, ikää 43v...Toki on mukavaa näyttää ikäistään nuoremmalta, mutta kamppailen kyllä varsinkin töissä jatkuvien uskottavuusongelmien kanssa. Asiakkaat vähättelee ja välillä on vaan pakko näpäyttää ja sanoa ikänsä ennenkuin ottavat vakavasti, huoh..."Ethän sä voi tietää kun et ollu sillo viel syntynytkään".

Vierailija kirjoitti:

Olin 49v kun 12 vuotta nuorempi mies ihastui minuun. Mutta sitten kuuli ikäni. Niin ei sitten oikeastaan ollutkaan yhtään ihastunut.

Sama käynyt mulle mooonta kertaa :D :D

Oltiin nuoren työssäoppijan kanssa kerran kahdestaan töissä ja eräs asiakas katsoi meitä molempia pitkään ja sitten kysyi onko ketään aikuisia paikalla. Olin 34v.

Töissä on paljon kolmekymppisiä. Puhuvat pikkulapsiongelmistaan ja välillä kysyvät miten minä hoidan em. tilanteet... no en edes muista oliko meillä tuollaista. Lapset ovat 26 ja 18v. Itse olen 47.

Huh en ole ainoa!😂 Toisaalta tilanne voi vielä tasautua vuosien saatossa. Kiitos kaikista vastauksista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näen usein hämmästyneet katseet kun selviää että mulla on tietynikäinen lapsi, ihmisillä alkaa oikein raksuttaa päässä minkä ikäisenä olen mahtanut saada lapsen :) Ihan reippaasti yli 20 olin kuitenkin.

Tämä nimenomaan. Inhoan sitä kun ihmiset kysyvät lapseni ikää, koskaa aina seuraa se suu auki möllötys ja "siis minkä ikänen sä oikein oot?" Eikä mieltä lämmittänyt, kun eräs ihminen oli luullut miesystäväni olevan joku "alaikäisiin sekaantuva pervo". Ihan aikuisia oltiin molemmat, että kiitos tästä paheksunnasta. Omasta mielestäni näytän ihan itseni ikäiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 25 ja käytännössä kaikki olettavat minun olevan maksimissaan 18. Tämä aiheuttaa ongelmia työelämässä, sillä opiskelen lastentarhanopettajaksi ja teen opintojen ohessa sijaisuuksia. Töissä ammattitaitooni suhtaudutaan usein epäillen ja se ärsyttää. Usein nämä epäilijät ovat keski-ikäisiä, mutta joskus jopa omanikäisiäni tai minua nuorempia! Kun kerron ikäni, sitä ei meinata uskoa. Huomaan myös, kuinka joitakin vanhempia huolettaa jättää lapsensa "nuoren tytön vastuulle" jos olen esimerkiksi aamuvuorossa ensimmäisenä talossa vastaanottamassa lapsia. Jotkut vanhemmat ovat kyselleet, saavatko he varmasti jättää lapset vastuulleni, ja jonkun lapsen isä jopa kysyi kerran, olenko tet-harjoittelija!

Innolla valmistumista odotellen siis. Vanhemmat miettivät, että mikä homma tämä on, kun tet-harjoittelijan näköinen tyttö väittää olevansa lastentarhanopettaja.

Minulla oli sama tilanne, kun olin 27, luultiin 18v. Voin kertoa luottamuksella, että vuosikymmeniä myöhemmin helpottaa.

Ei haittaa, jos nyt kohta 70v. luullaan 60v. Eli vuosien mittaan helpottaa :).

Vierailija kirjoitti:

Joo, olen 47v ja näytän nuorelta. Ongelma on lähinnä siinä, että olen duunissani pätevä johtaja, mutta ulkomuotoni ja olemukseni saavat minut näyttämään mukavalta nuorehkolta naiselta kivenkovan vuosikymmenten kokoemuksen omaavan ammattilaisen sijaan. Uskottavuuskysymys siis. :)

Haluaisin mielummin duunissa antaa heti sen "kova, kokenut tyyppi korkeassa asemassa" mielikuvan :D Mutta yksityiselämässä tykkään mielummin olla liian nuorekas kuin liian vanhan oloinen. 

Tasapainottelua :)

Sama homma. Ikää 50v ja pitkä työkokemus ja jos ja kun iästä tulee puhe niin minulle arvioitiu ikä on 38v. Ei sinällään haittaa mutta töissä välillä aiheuttaa juurikin uskottavuusongelmaa. Lisäksi olisi todella tyhmää sanoa että olen muuten tåmän ikäinen.

Vapaa-aikana ei tietenkään haittaa vaikka luullaan nuoremmaksi. Samanikäistå miestäni on monesti pidetty onnekkaana kun on niin paljon nuorempi vaimo!

Vierailija kirjoitti:

Olin 36-vuotiaana kassajonossa tuplavaunujen kanssa. Edessä seisova vanhempi naishenkilö kääntyi katsomaan ja tuhahti minulle, että "lapset tekevät lapsia".

Samaa sanottiin minulle useita kertoja.

Lisäksi voivoteltiin, että ei varmaan lapsen isästäkään ole tietoa. Olin 29 v ja naimisissa esikoisen syntyessä.

Nykyisin myös minua katsotaan suu auki ja ihmetellään kuinka nuorena olen saanut lapseni (nyt teinejä) ja olenko mennyt naimisiin lapsena (20 v naimisissa jo).

Se uskottavuusasia tulee minullekin töissä vastaan. Onneksi perusasiakkaat uskovat minun osaavan jo työni, eli en ihan nuorelta näytä enää. Suurin osa yhteistyökumppaneista tietää ikäni. Joskus tuli nuori sijainen tiimiimme ja päti että kyllä tuntuu hassulta olla vanhempi ja kokeneempi kuin oma pomonsa (minä). Oli nokkavalla asenteella ja selvästi yritti näyttää olevansa minua pätevämpi (kun luuli minun olevan ihan vasta-alkaja) . No, oli minulla oikeasti sitä kokemusta 15 v enemmän kuin hänellä. Enkä hänen olemattomilla taidoilla olisi kyllä kehdannut päteä kenellekään.

Olin kaupungilla miespuolisen kaverini kanssa, emme koskettaneet toisiamme, juttelimme vain. Jotkut humalaiset miehet alkoivat haukkua kaveriani pedofiiliksi. Minä olen 33-vuotias ja kaverini n. 50-vuotias.

Minulle tuli kerran joku tuntematon nainen juttelemaan niitä näitä bussissa. Vaalit oli tulossa, joten hän kysyi, saanko jo äänestää. Vastasin vain, että saan. Olen 26-vuotias, joten olen saanut äänestää jo jokusen vuoden. Lisäksi olin tuolloin viimeisilläni raskaana. Se nainen varmaan luulin minua teiniäidiksi.

Tuo ei ollut ensimmäinen vastaava tapahtuma. Toisinaan valehtelen olevani nuorempi, kun en jaksa kuunnella ihmettelyä.

Kysyttiin papereita kun ostin ÄSSÄ arvan ikää 31.

Pelasin pelikonetta 28-vuotiaana, myyjä tuli kysymään paperit.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 22 ja usein luullaan siis paljon nuoremmaksi. Ihan siis alaikäiseksi. Monesti tinderissä miehet väittää, etten ole parikymppinen ja tekevät ilmoituksen profiilistani. Yhdellä työharjoittelupaikalla toinen samanikäinen harjoittelija ei voinut uskoa ikääni. Kysyi sitä ja kun vastasin, huusi että "22?!oikeastiko?oletko samanikäinen kuin minä?" Koen tämän todella kiusalliseksi. Olen nimittäin hyvin itsenäinen ja jo monta vuotta asunut yksin.

Nykyisin lähinnä mieltä hiveleviä. Nuorempana oli todella pitkään inhottava olo, että mua ei vaan kertakaikkiaan otettu kovin tosissaa ihan nättinä, koulussa hyvin pärjäävänä ja aina nuoremman näköisenä. Nyt 44 vuotiaana on hauska aina vaan vieläkin häkellyttää ihmisiä. Viimeaikaisista ehkä hauskin: Olin kahden vanhimman poikani kanssa festareilla. Nuoremmalla oli jalat toisena päivänä aika kipeänä ja nojaili minuun jatkuvasti. Muutenkin on sellainen että tykkää edelleenkin halauksista. Eräällä keikalla nuorisoporukka edessämme tiiraili meitä välillä ja vihdoin joku kysyi, että onko meillä suhde. Tyrskähdin ja sanoin vain, että juu onhan meillä jonkinlainen suhde. Ja lisäsin hetken päästä, että hän on nimittäin poikani (15). Suut loksahtivat auki ja kuului, wow mäkin haluan tollaisen äidin! En voinut vastustaa kiusausta vaan osoitin heille hieman sivummalla seisovaa vanhinta poikaani (18). Mahtavia ilmeitä! :D

Nuorin lapseni on 5v ja yleensä ihmiset olettavat ilman muuta hänen olevan esikoiseni. Ja voisihan hän olla, mutta kyllä ihmiset hämmentyvät kun kuulevat isoveljistä ja varsinkin kun kuulevat heidän ikänsä. Ja sitten ihmiset jo olettavatkin minut entiseksi teini-äidiksi...

Mulla on ollut sama ongelma. En tiedä onko enää, kun hetkeen ei ole ollut tilanteita joissa tämä tulisi ilmi. 

Hyvin on jäänyt mieleen, kun olin lähihoitaja opiskelijana harjoittelussa viimistä viikkoa. Yksi nuori työntekijä tuli kysymään kuulumisia jne. ja tuli puheeksi että minulla on 4v. lapsi.  Hän hämmentyi tästä, ja lopulta sitten kysyi ikääni vähän arastellen. Olin 25v. tämä tyyppi tuijotti minua suu auki. Hän oli itse 22v. ja kuvitellut koko ajan että minä olen 18v. 

Olen töissä kohdannut myös tilanteita, joissa oman ikäiseni ihminen, toinen nainen vieläpä, on tytötellyt minua alentavasti. Töissä kesäaikaan olen myös asiakkaille ollut aina "kesätyttö", vaikka ikäni puolesta olisin voinut olla paikan lääkäri.. 

Olen kohta 33 ja minua luullaan teiniksi. Toisinaan se ilahduttaa, mutta kun oman ikäiset kohtelee kuin lasta niin ei se kovin kivaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Töissä on paljon kolmekymppisiä. Puhuvat pikkulapsiongelmistaan ja välillä kysyvät miten minä hoidan em. tilanteet... no en edes muista oliko meillä tuollaista. Lapset ovat 26 ja 18v. Itse olen 47.

Ei se niin kaukaahaettua ole, että 40+vuotias elää pikkulapsivaihetta.