Millä aloilla on eniten työuupumusta?

Olisko sairaanhoito-ja opetusalalla?

No ainakin 3-vuorotyö aiheuttaa uupumusta alasta riippumatta

Lastensuojelun sossut.

Veikkaan yleisesti ottaen huonosti resursoituja naisvaltaisia aloja, kuten jo mainittuja opettajia, hoitajia, sossuja ym. Eli juuri siellä, missä vähiten olisi varaa uupumuksen alaisena tehtyihin virheisiin. Kylläpä taas on hyvinvointiyhteiskunta vauhdissa.

Hoitoalalla.

En usko, että opettajilla on uupumusta. Ongan heillä ihan hurja määrä lomaakin jonka aikana palautua. Tuttavani on opettaja ja kadehdin pitkien lomien lisäksi hänen lyhyitä päiviään.

Oon itse ollut paljon töissä kyseisillä aloilla. Nuoret naiset niissä usein reippaita, ammattitatoisia ja ahkeria.

Sit kaikki 40+ ....istutaan tauoilla tuntitolkulla...jauhetaan lapsista ja lemmikkieläimistä...ollaan ihan poikki...kerrotaan kaikille et aiotaan tehdä joku homma...saadaan se tehtyä lopulta ( paitsi jos on paikalla työkokeilija tai opiskelija kelle nakittaa homma)...kerrotaan kaikille, et huomasivat varmaan...sit taas henkilökunnan huoneeseen vartiksi jauhamaan sieniretkestä...sit vartti töitä, jolloin jaetaan holhoavia ja ylimielisiä ohjeita...sit kahville.

Ne naiset ei kestäisi puolta päivää jossain asfalttitöissä, rakennuksilla jne. Missä niiltä oikeesti vaadittais jotain.

Opettajien uupumus -erityisesti ammattikouluissa ja päiväkodeissa - on suurta. Valtaosa näistä opettajista ja päiväkodinjohtajista kokee, että työtä on sietämätön määrä, ja voin uskoa sen, jos kerran lasten varhaiskasvatussuunnitelmien tekoonkin on varattu aikaa 15 minuuttia per keskustelu perheen kanssa ja sitten 15 minuutissa pitäisi kirjoittaa virallinen asiakirja, johon tulee tavoitteet ja menetelmät lapsen kehityksen tukemiseksi päiväkodissa. Kuka siihen pystyy! Luokanopettajienkin työhyvinvointi on laskussa, eikä kovin hyvä enää, työmäärä ja tavoitteet kasvavat koko ajan, mutta aikaa ei yhtään. Siinä sitten opetat 20 lasta, joista osalla erityisen tuen tarve ja oirehtimista. 

Kirsikka12345puu kirjoitti:

Oon itse ollut paljon töissä kyseisillä aloilla. Nuoret naiset niissä usein reippaita, ammattitatoisia ja ahkeria.

Sit kaikki 40+ ....istutaan tauoilla tuntitolkulla...jauhetaan lapsista ja lemmikkieläimistä...ollaan ihan poikki...kerrotaan kaikille et aiotaan tehdä joku homma...saadaan se tehtyä lopulta ( paitsi jos on paikalla työkokeilija tai opiskelija kelle nakittaa homma)...kerrotaan kaikille, et huomasivat varmaan...sit taas henkilökunnan huoneeseen vartiksi jauhamaan sieniretkestä...sit vartti töitä, jolloin jaetaan holhoavia ja ylimielisiä ohjeita...sit kahville.

Ne naiset ei kestäisi puolta päivää jossain asfalttitöissä, rakennuksilla jne. Missä niiltä oikeesti vaadittais jotain.

No jopas on rekrytoinnit menneet pieleen. Meidän työmaalla me 50+ naiset ollaan kaikkein ahkerimpia, ei ehditä aina edes taukoja pitää saati vaihtaa isojakaan kuulumisia keskenämme. Tyttöset istuksii nättinä kassalla ja rupattelee kivoja.

Isännöintiala.

Finanssiala

Hoito- ja opetusaloilla. Päiväkodeissa ja vanhustenhoidon piirissä on monia uupuneita työntekijöitä. Luokanopettajankin työ on kuormittavampaa kuin moni uskoisi.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että opettajilla on uupumusta. Ongan heillä ihan hurja määrä lomaakin jonka aikana palautua. Tuttavani on opettaja ja kadehdin pitkien lomien lisäksi hänen lyhyitä päiviään.

Kuvittelepa olevasi yksin vastuussa 25 lapsesta, joista osalla on erityisvaikeuksia. Nämä vaikeudet ilmenevät esimerkiksi puutteina keskittymisessä ja käytöshäiriöinä. Kuvittele, kuinka sinun on 45 minuutin aikana opetettava näille 25 lapselle uusi aihealue. Opetus keskeytyy koko ajan, kun joudut puuttumaan tappeluihin ja rauhoittelemaan kierroksilla käyviä lapsia. Et voi poistaa häiriköiviä lapsia luokasta, eikä sinulla ole keinoja hiljentää heitä. Kun alatte tehdä tehtäviä, kaikki viittaavat haluavansa apua. Tätä samaa jokaikinen päivä.

Kuntakymppi-tutkimuksen mukaan just näin: hoito- ja opetusala kärjessä. Kohtuuttomat vaatimukset työlle ja valtava työmäärä, työ monin tavoin kuormittavaa, ihmissuhdetyö ja vaikeita tunteita käsiteltävä asiakkaiden kanssa, riittämättömyys, se että ihmiset -ei koneet tai raha - kärsii, kun aikataulut liian kiireiset ja et ehdi kohdata ja kuunnella tarpeeksi ihmisiä, huono palkka, jotta et voi hankkia edes rahalla mitään helpotusta omaan arkeesi. 

Vierailija kirjoitti:

Opettajien uupumus -erityisesti ammattikouluissa ja päiväkodeissa - on suurta. Valtaosa näistä opettajista ja päiväkodinjohtajista kokee, että työtä on sietämätön määrä, ja voin uskoa sen, jos kerran lasten varhaiskasvatussuunnitelmien tekoonkin on varattu aikaa 15 minuuttia per keskustelu perheen kanssa ja sitten 15 minuutissa pitäisi kirjoittaa virallinen asiakirja, johon tulee tavoitteet ja menetelmät lapsen kehityksen tukemiseksi päiväkodissa. Kuka siihen pystyy! Luokanopettajienkin työhyvinvointi on laskussa, eikä kovin hyvä enää, työmäärä ja tavoitteet kasvavat koko ajan, mutta aikaa ei yhtään. Siinä sitten opetat 20 lasta, joista osalla erityisen tuen tarve ja oirehtimista. 

Uskon, että päiväkodeissa on haastavaa lasten ongelmien kasaantuessa ja lapsiryhmien kasvaessa, mutta jos ei kykene tuota vasua vartissa naputtamaan, niin on voi kyllä ihan peiliin katsoa. Sellasta huttutekstiä ainakin meillä, että tasan tarkkaan sen vartissa kokoaa. Olisi mielenkiintoista nähdä miten nämä uupuneet lastentarhanopettajat selviäisivät yksityisessä firmassa, jossa tahti on pikkasen toinen..

Opetusalalla - kuten varmasti myös hoitoalalla - väkivaltaiset asiakkaat ovat arkea. Valtaosa opettajista esim. on kohdannut väkivaltaa. Jo ennen kouluikää lapset saavat ikäviä vammoja aikaiseksi potkiessaan, puriessaan, heitellessään tavaroita kohti jne, isommat ihmiset vielä tätäkin hankalampaa jälkeä. 

Mielenkiintoista, ettei kenellekään tullut mieleen maanviljelijät.

Vierailija kirjoitti:

Opettajien uupumus -erityisesti ammattikouluissa ja päiväkodeissa - on suurta. Valtaosa näistä opettajista ja päiväkodinjohtajista kokee, että työtä on sietämätön määrä, ja voin uskoa sen, jos kerran lasten varhaiskasvatussuunnitelmien tekoonkin on varattu aikaa 15 minuuttia per keskustelu perheen kanssa ja sitten 15 minuutissa pitäisi kirjoittaa virallinen asiakirja, johon tulee tavoitteet ja menetelmät lapsen kehityksen tukemiseksi päiväkodissa. Kuka siihen pystyy! Luokanopettajienkin työhyvinvointi on laskussa, eikä kovin hyvä enää, työmäärä ja tavoitteet kasvavat koko ajan, mutta aikaa ei yhtään. Siinä sitten opetat 20 lasta, joista osalla erityisen tuen tarve ja oirehtimista. 

No jaa.. Itselläni käytössä valmis pohjalomake, jonka avulla vasu -keskustelu käydään vanhempien kanssa. Lomake raamittaa hyvin keskustelua ja toisaalta vanhemmat ovat miettineet asioita jo valmiiksi. Vasun naputtelen niin, että isossa näytössä on toinen asiakirja auki samaan aikaan. Siinä on valmiit mallilauseet erityyppisistä asioista (esim. Opettelee odottamaan vuoroaan ryhmätilanteissa jne.), jotka sitten copy pastetan vasuun. Aikaa menee juurikin tuo vartti, joskus jopa vähemmän. Ja pohjalomake (jossa omat tietoni jne.) on tietenkin tallennettuna koneelle. Jos tämä olisi ainoa haastava asia työssä, niin helpolla pääsisi..

Maanviljelijätkin - etenkin karjalliset - ovat monesti varmasti uupuneita hekin.  Yrittäjyys ja vastuu joka päivä elävistä olennoista, suuret tilakohtaiset velat useinkin, koska navetat yms. maksavat paljon, epävarmuus ja usein vielä heikko tulotaso kaikesta sitoutumisesta huolimatta. 

Sosiaaliala. Harva sossu jaksaa eläkeikään asti tehdä kokopäivätyötä. Synnytysikäiset pitävät kaikki työnkevennykset, mitä nyt perheellisille tarjotaankaan. Tällä hetkellä olen työyhteisössä ainoa, joka tekee ns. normipäivää, kaikilla muilla erilaisia työaikaratkaisuja, kuten lyhennettyä viikkoa, vuorotteluvapaita, toiset saikuttavat. Itsekin menen ihan jaksamisen äärirajoilla.