Miksi te naiset ette hakeudu enemmän IT-alalle?

Lyhyesti: Ei kiinnosta pätkän vertaa. Olen vanhanaikainen nainen, enkä käytä elektroniikkaa kuin sen mitä on pakko. En ole sosiaalinen tai ihmisystävällinen, mutta politiikka ja eläimet kiinnostaa. Suoritan valtiotieteen kandia ja eläinhoitajan tutkintoa. Eikö IT-alalla ole jo tarpeeksi väkeä? Tuntuu että joka toinen puolituttu on sinne menossa...

N22

Olen IT-alalla oleva nainen, jo 25 vuotta alalla

En ole nainen, mutta entinen IT-alan ammattilainen ja voin sanoa, että ei ko. ala työntekijäänsä mitenkään helpolla päästä. Ainakin web-puolella joutuu jatkuvasti omalla ajalla opettelemaan uusia tekniikoita, osa tekniikoista jää pois käytöstä ja nekin tekniikat jotka säilyvät päivittyvät koko ajan. Aivan helvetin rankkaa pysyä mukana trendeissä jos ei omaa luontaista kiinnostusta alaa kohtaan, ts. vapaa-ajalla tykkää puuhastella samoiden asioiden parissa kuin töissä. Tähän vielä se, että istut päivät näytön äärellä ja suurin osa kommunikoinnista (jopa vieressä istuvien työkavereiden kanssa) tapahtuu tietokoneen kautta. Tämä oli jopa minulle introvertille liikaa, että osa työpäivien kommunikoinnista rajoittui "huomenta" ja "huomiseen" -fraaseihin :).

Ja ennen kuin joku sanoo, että ei kannata vetää johtopäätöksiä yhden työkuvan perusteella, niin itse tein töitä koodauksen, web-kehityksen, graafisen suunnittelun, yhden tutkimushankkeen ja parin projektipäällikkyyden parissa. Ja kyllä, jokainen työ piti sisällään pirusti itsenäistä opiskelua, omissa oloissa oloa ja kommunikointia pääsääntöisesti tietokoneen tai puhelimen välityksellä.

Palkka plussaa + siistit sisähommat + töitä kyllä riitti, ainakin 2010-luvun molemmin puolin.

Never again. kirjoitti:

En ole nainen, mutta entinen IT-alan ammattilainen ja voin sanoa, että ei ko. ala työntekijäänsä mitenkään helpolla päästä. Ainakin web-puolella joutuu jatkuvasti omalla ajalla opettelemaan uusia tekniikoita, osa tekniikoista jää pois käytöstä ja nekin tekniikat jotka säilyvät päivittyvät koko ajan. Aivan helvetin rankkaa pysyä mukana trendeissä jos ei omaa luontaista kiinnostusta alaa kohtaan, ts. vapaa-ajalla tykkää puuhastella samoiden asioiden parissa kuin töissä. Tähän vielä se, että istut päivät näytön äärellä ja suurin osa kommunikoinnista (jopa vieressä istuvien työkavereiden kanssa) tapahtuu tietokoneen kautta. Tämä oli jopa minulle introvertille liikaa, että osa työpäivien kommunikoinnista rajoittui "huomenta" ja "huomiseen" -fraaseihin :).

Ja ennen kuin joku sanoo, että ei kannata vetää johtopäätöksiä yhden työkuvan perusteella, niin itse tein töitä koodauksen, web-kehityksen, graafisen suunnittelun, yhden tutkimushankkeen ja parin projektipäällikkyyden parissa. Ja kyllä, jokainen työ piti sisällään pirusti itsenäistä opiskelua, omissa oloissa oloa ja kommunikointia pääsääntöisesti tietokoneen tai puhelimen välityksellä.

Palkka plussaa + siistit sisähommat + töitä kyllä riitti, ainakin 2010-luvun molemmin puolin.

Heh, mä olen niin introvertti että kauhistuisin jos joku sanoisi huomenta :D Meillä onneksi kukin hiipii hiljaa omaa työpisteeseensä sanomatta mitään, sen lisäksi että tosiaan vieressä istuvankin kanssa kommunikoidaan pakolliset työasiat google hangoutsilla ;) Mulle tämä epäsosiaalisuus on alan paras puoli.

Mutta tuo vaativuus on totta. Itse olen joskus miettinyt pystyisinkö pärjäämään alalla, jos mulla olisi perhe ja lapsia. Ja vastaus on: en mitenkään. Niin paljon työni vaatii vapaa-ajan käyttämistä välillä ylitöihin, välillä uuden opetteluun hätäkiireessä, kun on myyty tekijäksi johonkin projektiin jossa käytettyjä tekniikoita ei ennestään lainkaan tunne mutta asiakkaalle se ei saa paljastua koska se maksaa ammattilaisesta kovaa hintaa.

Vierailija kirjoitti:

Hakeuduin ko. alalle 90-luvulla.

Lasikatto tuli varsin tutuksi. Vissiin koodauksessa kikkeli on se tärkein työväline, ainakin sen omistajat saavat helpommin töitä ja parempaa palkkaa.

Nyt olen ollut työttömänä viimeiset kaksi vuotta.

Jipii tätä riemua.

Kyllä kannatti hakeutua tälle "tulevaisuuden alalle"

Allekirjoitan täysin. Tosin "alan töissä", todella ylikoulutettuna ja alipalkattuna (helpparissa).

Vierailija kirjoitti:

Hakeuduin ko. alalle 90-luvulla.

Lasikatto tuli varsin tutuksi. Vissiin koodauksessa kikkeli on se tärkein työväline, ainakin sen omistajat saavat helpommin töitä ja parempaa palkkaa.

Nyt olen ollut työttömänä viimeiset kaksi vuotta.

Jipii tätä riemua.

Kyllä kannatti hakeutua tälle "tulevaisuuden alalle"

Hmm, ala tosin on tutkimuksissa palkkatasa-arvoltaan yksi parhaista. Jossain insinööriliitoin tilastossa naiskoodareilla oli keskimäärin jopa mieskoodaria hieman parempi palkka. Naiskoodareita on vähän, mutta ne on yleensä sitten hyviä ja tällä alalla siitä kyllä maksetaan. 

Itse en ole it-firmoíssa ikinä törmännyt minkäänlaiseen väheksyntään sukupuoleni takia. Ainoastaan joskus asiakkaiden edustajat, sellaiset 60 v vanhanajan äijät, on saattaneet vähän epäillä että tuollainen tyttönenkö tänne tulee koodaamaan, ei ole naisten hommia nämä.

Vierailija kirjoitti:

Never again. kirjoitti:

En ole nainen, mutta entinen IT-alan ammattilainen ja voin sanoa, että ei ko. ala työntekijäänsä mitenkään helpolla päästä. Ainakin web-puolella joutuu jatkuvasti omalla ajalla opettelemaan uusia tekniikoita, osa tekniikoista jää pois käytöstä ja nekin tekniikat jotka säilyvät päivittyvät koko ajan. Aivan helvetin rankkaa pysyä mukana trendeissä jos ei omaa luontaista kiinnostusta alaa kohtaan, ts. vapaa-ajalla tykkää puuhastella samoiden asioiden parissa kuin töissä. Tähän vielä se, että istut päivät näytön äärellä ja suurin osa kommunikoinnista (jopa vieressä istuvien työkavereiden kanssa) tapahtuu tietokoneen kautta. Tämä oli jopa minulle introvertille liikaa, että osa työpäivien kommunikoinnista rajoittui "huomenta" ja "huomiseen" -fraaseihin :).

Ja ennen kuin joku sanoo, että ei kannata vetää johtopäätöksiä yhden työkuvan perusteella, niin itse tein töitä koodauksen, web-kehityksen, graafisen suunnittelun, yhden tutkimushankkeen ja parin projektipäällikkyyden parissa. Ja kyllä, jokainen työ piti sisällään pirusti itsenäistä opiskelua, omissa oloissa oloa ja kommunikointia pääsääntöisesti tietokoneen tai puhelimen välityksellä.

Palkka plussaa + siistit sisähommat + töitä kyllä riitti, ainakin 2010-luvun molemmin puolin.

Heh, mä olen niin introvertti että kauhistuisin jos joku sanoisi huomenta :D Meillä onneksi kukin hiipii hiljaa omaa työpisteeseensä sanomatta mitään, sen lisäksi että tosiaan vieressä istuvankin kanssa kommunikoidaan pakolliset työasiat google hangoutsilla ;) Mulle tämä epäsosiaalisuus on alan paras puoli.

Mutta tuo vaativuus on totta. Itse olen joskus miettinyt pystyisinkö pärjäämään alalla, jos mulla olisi perhe ja lapsia. Ja vastaus on: en mitenkään. Niin paljon työni vaatii vapaa-ajan käyttämistä välillä ylitöihin, välillä uuden opetteluun hätäkiireessä, kun on myyty tekijäksi johonkin projektiin jossa käytettyjä tekniikoita ei ennestään lainkaan tunne mutta asiakkaalle se ei saa paljastua koska se maksaa ammattilaisesta kovaa hintaa.

No tuo ei pidä paikkaansa kaikkialla. Minä olen tehnyt sellaisia töitä, joissa palaveerataan ihan koko ajan, ja lähes kaikki työ on tiimityötä. Ylitöitä en ole tehnyt enkä vapaa-aikana opiskellut mitään alaan liittyvää. Jatkuvissa palveluissa on kovin erilaista kuin projekteissa.

Koska evvk koko ala, siksi en hakeudu sinne.

2 ja etc vahvistaa tuon että alan useimpiin tehtäviin ei kannata hakeutua jos arvostaa vapaa-aikaa ja perhe-elämää. Miehiltä vaativan it-kehitystyön ja lapsiperheen yhdistäminen usein sujuu, koska roolit edelleen tuppaavat olemaan aika perinteisiä, ja mies voi monessa perheeessä istua iltaa ylitöissä, sulkeutua kotona huoneeseen opiskelemaan uutta tekniikkaa jne, siinä missä vaimo laittaa ruokaa, pyykkää, auttaa läksyissä. Äiti harvemmin voi sillä lailla käyttää vapaa-aikaa töihin ilman että se on vakavasti lapsilta ja perheen arjesta pois.

Itse en ole voinut edes harkita pariutumista tai lapsia tämän työn kanssa. En jaksaisi enkä pystyisi. Tai ainakin pitäisi siirtyä vähemmän vaativiin mutta tylsempiin tehtäviin. Tuntemani perheelliset naiskoodarit on näin tehneetkin, eli lapsia kun on tullut niin siirrytty ylläpitämään jotain vanhaa järjestelmää uuskehityksen sijasta, ryhdytty testaajiksi tms.

Olen päälle 50 nainen. Minusta koko IT jatkuvine muutoksineen on pelkkää ihmisten kiusaamista.

Ohjelmistoja toimitetaan puolivalmiina, ja käyttäjän/asiakkaan pitäisi sitten itse selvitä jatkosta.

En ole insinööri, haluan vain kuluttajana toimivan ja helppokäyttöisen tuotteen. Harvemmin on näkynyt.

YT-alalle ei kannata enää nykyisin kenenkään lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 50 nainen. Minusta koko IT jatkuvine muutoksineen on pelkkää ihmisten kiusaamista.

Ohjelmistoja toimitetaan puolivalmiina, ja käyttäjän/asiakkaan pitäisi sitten itse selvitä jatkosta.

En ole insinööri, haluan vain kuluttajana toimivan ja helppokäyttöisen tuotteen. Harvemmin on näkynyt.

Eikä näy, niin kauan kuin firmat tilaa mistä halvimmalla saavat, eivät maksa esim. kunnollisesta ammattimaisesta testauksesta ja dokumentoinnista jne. Jopa suurasiakkaat, joiden ohjelmistojen viat voi haitata suuresti ihmisten elämää, toimivat usein näin.

Miesvaltaisilla aloilla on oikeasti raskasta naisena ja vaikka ah-niin-avarakatseinen media hehkuttaakin sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naispuolisten työntekijöiden tarvetta ties missä, kohtaat hyvin pitkälle negatiivisia mielipiteitä, alentamista, epäoikeudenmukaisuutta, syrjintää ja työttömyyttä. Myönnän ettei kokemukseni ole IT-alalta mutta muuten kaikki järkevät mielenkiinnonkohteeni ovat ns. miesten aloja. Lässytyskin siitä että tämä muuttuu jos *jotkut muut* tekevät työtä sen eteen ja hakeutuvat aktiivisesti näille aloille. Ei muutu. Suurin osa naisista tulee edelleen olemaan kiinnostunut muista asioista. Löysin oman paikkani kemian alalta, mutta yksittäisiä naisia ei pitäisi myöskään painostaa miesvaltaisille aloille uhraamaan omia vuosiaan tai mielenterveyttään jonkun saavuttamattoman yhteisen hyvän vuoksi vaan kertoa rehellisesti mitä paskaa tulee vastassa olemaan ja nainen saa itse päättää, onko hän valmis taistelemaan niin paljon epävarmasta paikastaan alalla.

Olen ajautunut IT-alalle noin 15 vuotta sitten vahingossa, sittemmin työn ohella opiskellut IT tradenomiksi. Ikinä ei ole ollut sukupuoli mikään ongelma, miesvaltaisella alalla on aina avosylin otettu vastaan (no intialaisten kanssa oli vähän hankalaa joidenkin hyväksyä nainen päälliköksi). YT:itä on, mutta itse olen säästynyt potkuilta toistaiseksi. Jos osuu kohdalle, löytyy varmasti uusi työpaikka mun osaamisella ja soittelee ne headhunteritkin välillä ja tarjoaa uusia haasteita.

Tunnen myös useita nuoria naisia alalla, eikä ole mitään haasteita kuulunut sen enempää kuin miestenkään kohdalla. Työkokemustahan kaikki työnantajat arvostaa, tietenkin. Mutta paljon on myös junioreille paikkoja tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Miesvaltaisilla aloilla on oikeasti raskasta naisena ja vaikka ah-niin-avarakatseinen media hehkuttaakin sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naispuolisten työntekijöiden tarvetta ties missä, kohtaat hyvin pitkälle negatiivisia mielipiteitä, alentamista, epäoikeudenmukaisuutta, syrjintää ja työttömyyttä.

Aloin oikein tätä miettiä kun olen 18 vuotta alan töitä tehnyt ohjelmistokehityksessä. Työtöntä päivää en ole nähnyt, ja minusta tuntuu että se vaan lisää kiinnostavuutta työnantajien silmissä että on nainen. Työnantajat on muutenkin kohdelleet tässä sukupuoliasiassa täysin moitteettomasti. 

Mutta jotain pientä toki on tullut kohdattua. Kun tulin alalle, minua ei meinattu millään päästää koodaamaan vaikka oli maisterin tutkinto tietojenkäsittelytieteestä ja halusin sitä. Koska olin nainen, oletettiin että haluan speksata tai testata tai jotain muuta. Kun ilmaisin haluni ohjelmointityöhön, sittenkin alkuun annettiin ihan naurettavia "auttele vähän poikia" tehtäviä. Tarvittiin pomon vaihtuminen nuorempaan ja avautuminen kehityskeskusteluissa, että sain oikeasti alkaa tehdä muutakin kuin tehdä jotain ikoneita tai html-sivuja. Mutta sen jälkeen kun pääsin mieleisteni töiden makuun, taas on tuntunut että naiseus lisää tietynlaista glooriaa, koska se nähdään niin poikkeuksellisena että nainen on suuntautunut siihen kovan tekniseen puoleen ja on hyvä siinä. Luulen, etten ole ihan niin hyvä kuin minä esim. pomoni tai tiimikaverini minua pitävät, mutta kun olen nainen, ja erikoinen (koska teen mitä teen) minun on pakko olla superälykäs huippuguru ;) 

Pieniä firmoja työnantajana olen kuitenkin välttänyt sukupuoleni takia. Niissä helposti homma menee poikien kaveeraamiseksi, ja jos niihin porukoihin ei pääse sisään tai ei halua, voi jäädä työssäkin ulkopuoliseksi ja pian onkin yt:issä ulos. Niin voi käydä miehellekin toki jos on "erilainen". Tunnen erään hyvän tekijän joka meni pieneen kasvufirmaan, jossa omistajat oli suomenruotsalaisia. Ja kävi ilmi että lähes kaikki työntekijätkin. Tämä suomenkielinen joutui ulkopuoliseksi kaikista "friday forum" kaljoitteluista, viikonloppukoodaussaunoista jne, mutta se johti ulkopuolisuuteen työssäkin, ja vuoden päästä, vaikka tämä kaveri oli tehnyt kaikki työt mitä hänelle oli annettu hyvin, hänelle annettiin kultainen kädenpuristus puolen vuoden palkan muodossa, jos lähtee vapaaehtoisesti pois. Isoissa firmoissa tällaista kaveripelleilyä ja muuta savustusta ei tapahdu, ja jos tapahtuisi, on tahot joille valittaa.

Siksi, kun ei kiinnosta pätkääkään.