Aikasi lapsi, millaisena koit tulevaisuuden?

Ei mua ole oikeastaan teini-iän jälkeen ahdistanut. Silloin ahdisti, kuulunee monella ikään. Sittemmin en ole jaksanut paljon laajempia kuvioita ajatella vaan keskityn omaan elämääni. Joka on mennyt ihan kivasti. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mua ole oikeastaan teini-iän jälkeen ahdistanut. Silloin ahdisti, kuulunee monella ikään. Sittemmin en ole jaksanut paljon laajempia kuvioita ajatella vaan keskityn omaan elämääni. Joka on mennyt ihan kivasti. 

Milloin olit teini? Se on varmaan totta, että lisääntynyt tiedotus lisää myös ahdistusta. Olen aika tietoinen maailman menosta. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua ole oikeastaan teini-iän jälkeen ahdistanut. Silloin ahdisti, kuulunee monella ikään. Sittemmin en ole jaksanut paljon laajempia kuvioita ajatella vaan keskityn omaan elämääni. Joka on mennyt ihan kivasti. 

Milloin olit teini? Se on varmaan totta, että lisääntynyt tiedotus lisää myös ahdistusta. Olen aika tietoinen maailman menosta. ap

1990-luvulla. Mutta kyllä minä nykyisinkin oikeastaan tiedän maailmanmenosta, mutta en vaan jaksa murehtia mitään mihin en voi vaikuttaa. Esim. ilmastonmuutos - otan sen vakavasti ja epäilen että se voi aiheuttaa valtavaa kärsimystä niin ihmisille kuin eläimille tulevaisuudessa. Mutta se on sen ajan murhe, minä olen kiitollinen siitä että elän nyt ja ihan mukavissa oloissa. Lisääntymisen olen jättänyt väliin joten ei tarvitse miettiä lastenkaan elämää sitten, jos jokin katastrofi toteutuu.

Minulla tulevaisuuden ahdistus on vain kasvanut vuosien saatossa. Joskus siihen oikein tikahtuu ja kokee tulevansa hulluksi. Olen kohta 40. 

Olen 30 ja lapsena ja nuorena koin tulevaisuuden valoisana ja kiinnostavana. Viimeisen ehkä seitsemän vuoden aikana maailma vaikuttaa muuttuneen valtavasti, vaikka en enää edes seuraa yhteiskunnallisia tapahtumia aktiivisesti enkä läheskään kaikkea tiedäkään. Mullistuksia tullut ja näkyy olevan tulossa, kyllä ahdistaa tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua ole oikeastaan teini-iän jälkeen ahdistanut. Silloin ahdisti, kuulunee monella ikään. Sittemmin en ole jaksanut paljon laajempia kuvioita ajatella vaan keskityn omaan elämääni. Joka on mennyt ihan kivasti. 

Milloin olit teini? Se on varmaan totta, että lisääntynyt tiedotus lisää myös ahdistusta. Olen aika tietoinen maailman menosta. ap

1990-luvulla. Mutta kyllä minä nykyisinkin oikeastaan tiedän maailmanmenosta, mutta en vaan jaksa murehtia mitään mihin en voi vaikuttaa. Esim. ilmastonmuutos - otan sen vakavasti ja epäilen että se voi aiheuttaa valtavaa kärsimystä niin ihmisille kuin eläimille tulevaisuudessa. Mutta se on sen ajan murhe, minä olen kiitollinen siitä että elän nyt ja ihan mukavissa oloissa. Lisääntymisen olen jättänyt väliin joten ei tarvitse miettiä lastenkaan elämää sitten, jos jokin katastrofi toteutuu.

Hienoa, jos pystyt tuohon. Siis keskittymään vain omaan elämääsi. Itse koen, että katastrofi saattaa kohdata jo minun elinaikanani. ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla tulevaisuuden ahdistus on vain kasvanut vuosien saatossa. Joskus siihen oikein tikahtuu ja kokee tulevansa hulluksi. Olen kohta 40. 

Eräs tuttavani sanoi, että historia toistaa itseään (on historioitsija) ja aina on ollut sekasortoa yms. Haluaisin uskoa tähän, ja hetken se lohduttikin... ap

Synnyin 1996. Pelkään jatkuvasti että maailmaa uhkaa joko seuraava lama tai sitten superinflaatio. Olen koko ikäni saanut kuulla vain puhetta rahasta ja taantumasta, enkä pysty ajattelemaan mitään ilman että ajattelen samalla rahaa. Kyllähän se luo turvattomiuden tunnetta. Teini-ikäni sain kasvaa 2010 -laman aikana ja se jätti syvät teaumat.