1v8kk ei puhu mitään, vain yksi tavu ääntelyssä

Vierailija kirjoitti:

Joissakin suvuissa puheen hidas oppiminen on perinnöllistä, ilman että muuta tarvitsee silti olla vialla. Jos lapsi ymmärtää puhetta, esim. noudattaa pieniä pyyntöjä, tai selvästikin kuuntelee aikuisen puhetta, niin ei tarvitse olla vielä muusta kyse, kuin että puheen aika ei vain vielä ole tullut. Joskus hidas puheen oppiminen on yhteydessä myöhempiin oppimisvaikeuksiin koulussa. Oppiko lapsi myös hymyilemään vastavuoroisesti hieman viiveellä? Sekin saattaa olla oppimisvaikeuksien ensi oire. Itsellä nuorin lapsi oppi puhumaan noin 2,5-vuotiaana, sitä ennenei sanonut yhtään mitään, ei myöskään jokellellut vauvana. Hänellä sitten ilmenikin oppimisvaikeuksia ja tarkkaamattomuutta koulussa ja tarvitsi tukitoimia koulun käyntiin. Puhumaan oppi suunnilleen hetkessä, kun sen aika tuli, en edes muista, että olisi hakenut sanoja tai puhunut lyhyillä 1 ja 2 sanan lauseilla, vaan tosiaan oli kuin olis ovet avautuneet ja juttua vaan alkoi yhtäkkiä tulla.

Minulla taas poika oppi puhumaan 2,5 vuotiaana, lukemaan 4 vuotiaana ja menestyy koulussa.

Ei jokellellut ja paljoa nauranut. Totinen ja hiljainen on vieläkin, mutta ei oppimisvaikeuksia. 😀

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jompi kumpi taito tulee ensin puhe tai liikkuminen, meillä 1v6kk joka on todella ketterä, mutta puhetta ei voisi vielä sanoa olevan... Päiväkoti voisi olla hyväksi puheenkehitykselle, sillä muiden lasten seura motivoi oppimaan nopeammin.

Musta olisi tosi mielenkiintoista tietää onko tätä "päiväkoti tukee puheenkehitystä" oletusta tutkittu ja jos niin millä spekseillä. Ymmärrän täysin että masentuneen, vetäytyvän vanhemman lapsi saa päivähoidossa enemmän vuorovaikutusta tai että epäselvästi puhuva 4-vuotias motivoituu päiväkodissa yrittämään enemmän selvää puheilmaisua. Myös selkeisiin puheen kehityksen viivästymiin varhaiskasvatuksessa on välineitä (viittomat, kuvatuki, suujumpat jne.) joita vanhemmalla ei yleensä ole ennen kuin opetetaan. Mutta noin äkkiseltään luulisi että normaali, terve vanhempi ehtii huomattavasti päiväkodin henkilökuntaa paremmin tarttumaan ja vahvistamaan yhden 1,5-vuotiaan kontaktiyrityksiä, sanoittamaan ympäristöä lapsen mielenkiinnon ja tapahtumien mukaan, lukemaan kirjaa ja tankkaamaan uusia tai kiinnostavia juttuja juuri tämän lapsen tahtiin, puhumaan katsekontaktissa (!!!) ja toistamaan viestejä. Oppiminen on tehokkainta kun sen äärelle vie lapsen oma kiinnostus, mutta päiväkotiryhmän kanssa ei ymmärrettävästi pysähdytä jankkaamaan "kakkaa" tien varteen kun löytyy mielenkiintoinen koirankasa.

Jos lapsi tulee päiväkotiin osin puheen kehityksen viivästymän vuoksi, niin asiaan varmasti kiinnitetään huomiota, mutta jos tilanteessa ei ole vielä mitään erityistä huomioitavaa niin parantaako päiväkoti todella pienen lapsen puheen kehitystä?

Pitää olla huolissaan. Joissakin kunnissa vähätellään. Ota jo yhteys puheterapeuttiin, jotta varmasti pääsette tutkimusjonoon myöhemmin 2,5- vuotiaana. Äänteitä ei tule lihasten heikkouden vuoksi. Jos lapsi ymmärtää puhetta, niin suurempaa huolta ei todennäköisesti ole. Jumppaohjeista ei ole haittaakaan, kysy joko saisit perusohjeita. terv. Dysfaatikon äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jompi kumpi taito tulee ensin puhe tai liikkuminen, meillä 1v6kk joka on todella ketterä, mutta puhetta ei voisi vielä sanoa olevan... Päiväkoti voisi olla hyväksi puheenkehitykselle, sillä muiden lasten seura motivoi oppimaan nopeammin.

Musta olisi tosi mielenkiintoista tietää onko tätä "päiväkoti tukee puheenkehitystä" oletusta tutkittu ja jos niin millä spekseillä. Ymmärrän täysin että masentuneen, vetäytyvän vanhemman lapsi saa päivähoidossa enemmän vuorovaikutusta tai että epäselvästi puhuva 4-vuotias motivoituu päiväkodissa yrittämään enemmän selvää puheilmaisua. Myös selkeisiin puheen kehityksen viivästymiin varhaiskasvatuksessa on välineitä (viittomat, kuvatuki, suujumpat jne.) joita vanhemmalla ei yleensä ole ennen kuin opetetaan. Mutta noin äkkiseltään luulisi että normaali, terve vanhempi ehtii huomattavasti päiväkodin henkilökuntaa paremmin tarttumaan ja vahvistamaan yhden 1,5-vuotiaan kontaktiyrityksiä, sanoittamaan ympäristöä lapsen mielenkiinnon ja tapahtumien mukaan, lukemaan kirjaa ja tankkaamaan uusia tai kiinnostavia juttuja juuri tämän lapsen tahtiin, puhumaan katsekontaktissa (!!!) ja toistamaan viestejä. Oppiminen on tehokkainta kun sen äärelle vie lapsen oma kiinnostus, mutta päiväkotiryhmän kanssa ei ymmärrettävästi pysähdytä jankkaamaan "kakkaa" tien varteen kun löytyy mielenkiintoinen koirankasa.

Jos lapsi tulee päiväkotiin osin puheen kehityksen viivästymän vuoksi, niin asiaan varmasti kiinnitetään huomiota, mutta jos tilanteessa ei ole vielä mitään erityistä huomioitavaa niin parantaako päiväkoti todella pienen lapsen puheen kehitystä?

Niin ja lisään vielä että aloittajan tilanteessa varmaan konsultoisin puheterapeuttia suoraan tai neuvolan kautta kunnan käytäntöjen mukaan. Jos tarvitaan tukea, esim. sitä suujumppaa niin ei sitä varten tarvitse hoitoon mennä.

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla huolissaan. Joissakin kunnissa vähätellään. Ota jo yhteys puheterapeuttiin, jotta varmasti pääsette tutkimusjonoon myöhemmin 2,5- vuotiaana. Äänteitä ei tule lihasten heikkouden vuoksi. Jos lapsi ymmärtää puhetta, niin suurempaa huolta ei todennäköisesti ole. Jumppaohjeista ei ole haittaakaan, kysy joko saisit perusohjeita. terv. Dysfaatikon äiti.

Kauheaa panikointia. 1,8 vuotias. Kaikilla ei silti ole dysfasia, vaikka sinun lapsellasi on.

Se, että ymmärtääkö puhetta on vielä tärkeämpää, kuin pakokauhun vallassa meneminen terapeutille.

Meillä pojalla ei ollut kiire puhua, motorinen kehitys meni edelle.

Nyt 2v.8kk ikäisenä puhuu jo nelisanaisia lauseita, tuli siis ihan rytinällä tuo puheenkehitys.

Meillä poika puhui 2.5v vain yksittäisiä sanoja, muutamia sanayhdistelmiä ja kovin epäselvästi. Laitettiin hänet osapäivähoitoon ja saatiin puheterapialähete. Puheterapiassa ehdittiin käydä kerran, kun puhe lähti käyntiin.

Meillä kyse oli siitä, että me vanhemmat ja isosisarukset ymmärrettiin lasta liian hyvin, pojan ei tarvinnut pinnistellä. Päikyssä kaverit eivät ymmärtäneet, joten puhua täytyi.

Nyt 3.5v on kävelevä papupata ja kysymyskone. Puheterapeutin mukaan puhe on puolisen vuotta viivästynyt tavanomaisesta, mutta näyttää itse harppovan rakoa kiinni.

Vanhemmat sisarukset oppivat paljon aiemmin puhumaan, joten itse olin kovin huolissani aluksi. Nyt huoli on hiljalleen helpottanut.