Onko muilla työttömillä vaivaannuttavaa olla PARTURISSA?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koska en käy partureissa. Hanki sinäkin hiusten ajo kone niin voit leikata itsellesi helppohoitoisen siilin tai vetää ihan kaljuksi asti.

Aivan. Ihmettelen, miksi kukaan mies enää käy parturissa.

Kaikki miehetkään ei halua näyttää virolaisvankilasta karanneelta.

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa parturi alkaa aika läpinäkyvästi utelemaan asiakkaan työtilannetta... Nimim. Kokemusta on

Kyllä. Tulee paha olo aiheen takia. En haluaisi miettiä omia työllistymiseen liittyviä pettymyksiään parturin tuolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa parturi alkaa aika läpinäkyvästi utelemaan asiakkaan työtilannetta... Nimim. Kokemusta on

Miksi et sano vain että olet työtön. Ei kai se salaisuus ole.

Ja sitten seuraava kommentti työttömälle: oletko etsinyt töitä? Ei helvetti! Olen, monta vuotta. Ottaa päähän, kun niitä ei löydy.

Ei ole. Ainahan voi sanoa, että on nyt vapaalla ja jutella vaikka harrastuksistaan. Sitä paitsi päivällä on monesti halvempaa, kuin illalla. Monissa Parturi-kampaamoissa on nykyään käytössä hinnoittelu kysynnän mukaan. Ainakin isommissa ketjuissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä puhelen kampaajalle vain asioista, jotka kiinnostavat minua. Kampaajankin on mukavampi, kun ei tarvitse kaivella jutun juurta. Joskus puhutaan kirjoista ja kampaaja intoutuu kertomaan omista suosikeistaan ja joskus puhutaan lapsista tai aiemmista opinnoista.

Työ on vain yksi niistä aiheista joista on kampaajan helppo aloittaa, mutta itse voi ottaa vastuuta keskustelun kulusta ja viedä sitä toiseen suuntaan. Ei työssäkäyvätkään oikeasti halua miettiä töitä kampaajanpenkissä ja se on ihan ymmärrettävää että puheenaihetta vaihtaa.

Ei työttömyyttä tarvitse häpeillä, mutta sitä täytyy jos ei elämässä ole mitään mielenkiinnonkohdetta josta aloittaa juttelu.

Minä en haluaisi jutella yhtään mistään.

Ei ole. Ensinnäkään kampaajani ei ole kysynyt koskaan työtilannettani. Toisekseen vaikka olisikin kysynyt, en ymmärrä mikä ongelma se olisi. Miksi työttömyyden pitäisi olla joku elämää suurempi salaisuus? Kerran ihan itse kerroinkin kampaajalleni, että olen menossa kampaajan jälkeen työhaastatteluun ja jännittää, koska haluaisin kyseisen työpaikan kovasti - etenkin kun jo useamman kuukauden hakenut tuloksetta töitä. Oli oikein ymmärtäväinen ja lopuksi vielä huikkaisi mun ollessa jo ovella, että tsemppiä paljon siihen työhaastatteluun, pidän sulle peukkuja tmv. 

Ja jos joku nyt ei millään halua työttömyyttään tunnustaa, voihan sen sitten salata. Ei kampaajalle ole velvollisuutta puhua mistään mistä ei halua tai voi vaikka valehdella, jos se tuntuu jotenkin paremmalta. Mutta parasta olisi vaan oppia olemaan välittämättä liikaa siitä mitä joku muu ajattelee tai saattaa ajatella. Ei kaikki ihmiset ajattele pahaa työttömyydestä ja jos joku sitten tuomitseekin sut sen perusteella, niin voi voi, eipä kaada sun elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Ensinnäkään kampaajani ei ole kysynyt koskaan työtilannettani. Toisekseen vaikka olisikin kysynyt, en ymmärrä mikä ongelma se olisi. Miksi työttömyyden pitäisi olla joku elämää suurempi salaisuus? Kerran ihan itse kerroinkin kampaajalleni, että olen menossa kampaajan jälkeen työhaastatteluun ja jännittää, koska haluaisin kyseisen työpaikan kovasti - etenkin kun jo useamman kuukauden hakenut tuloksetta töitä. Oli oikein ymmärtäväinen ja lopuksi vielä huikkaisi mun ollessa jo ovella, että tsemppiä paljon siihen työhaastatteluun, pidän sulle peukkuja tmv. 

Ja jos joku nyt ei millään halua työttömyyttään tunnustaa, voihan sen sitten salata. Ei kampaajalle ole velvollisuutta puhua mistään mistä ei halua tai voi vaikka valehdella, jos se tuntuu jotenkin paremmalta. Mutta parasta olisi vaan oppia olemaan välittämättä liikaa siitä mitä joku muu ajattelee tai saattaa ajatella. Ei kaikki ihmiset ajattele pahaa työttömyydestä ja jos joku sitten tuomitseekin sut sen perusteella, niin voi voi, eipä kaada sun elämääsi.

Työttömyys voi olla monelle kipeä aihe. Ei ole tyylikästä ohjata keskustelua vaikeaan aiheeseen.

Olen työttömänä kotona lasten kanssa. Kampaaja alkoi sitten hehkuttaa, että on se hienoa, että on minulla tilaisuus kunnolla keskittyä lapsiin. Että varmasti tuntuu hyvältä, eikö tunnukin. Meni tosi vaivaantuneen oloiseksi, kun vastasin, että ei tunnu. Että on kurja juttu, kun ei pääse palkkatöihin minnekään ja koko ajan on rahasta pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Ensinnäkään kampaajani ei ole kysynyt koskaan työtilannettani. Toisekseen vaikka olisikin kysynyt, en ymmärrä mikä ongelma se olisi. Miksi työttömyyden pitäisi olla joku elämää suurempi salaisuus? Kerran ihan itse kerroinkin kampaajalleni, että olen menossa kampaajan jälkeen työhaastatteluun ja jännittää, koska haluaisin kyseisen työpaikan kovasti - etenkin kun jo useamman kuukauden hakenut tuloksetta töitä. Oli oikein ymmärtäväinen ja lopuksi vielä huikkaisi mun ollessa jo ovella, että tsemppiä paljon siihen työhaastatteluun, pidän sulle peukkuja tmv. 

Ja jos joku nyt ei millään halua työttömyyttään tunnustaa, voihan sen sitten salata. Ei kampaajalle ole velvollisuutta puhua mistään mistä ei halua tai voi vaikka valehdella, jos se tuntuu jotenkin paremmalta. Mutta parasta olisi vaan oppia olemaan välittämättä liikaa siitä mitä joku muu ajattelee tai saattaa ajatella. Ei kaikki ihmiset ajattele pahaa työttömyydestä ja jos joku sitten tuomitseekin sut sen perusteella, niin voi voi, eipä kaada sun elämääsi.

Työttömyys voi olla monelle kipeä aihe. Ei ole tyylikästä ohjata keskustelua vaikeaan aiheeseen.

Aika haastavaa partureille/kampaajille koittaa löytää keskusteluaiheita, joista voisivat olla varmoja, että tämä ei ole kellekään millään tavalla kipeä tai vaikea aihe. Työ on kuitenkin sellainen yleinen aihe, johon liittyen ns. small talkia heitetään ylipäätään melko paljon. Pitää johtaa itse keskustelua välttääkseen sitä tai jos keskustelu siihen syystä tai toisesta menee niin kuten sanoin, silloin täytyy vaihtaa aihetta tai vaikka valehdella, jos ei pysty työttömyyttä tunnustamaan millään tavalla. 

En oo käynyt parturissa ainakaan kymmeneen vuoteen, on siitä kauemminkin. Ja sillonkin uskaltauduin vain sille yhdelle ja samalla vanhalle naiselle, vaikka usein petyinkin tulokseen, mutta oli mukava. Nyt se on kuollut. En uskalla mennä uusille ihmisille.

Sitäpaitsi olen kaljuuntunut aika paljon joka puolelta päätä, ihan tarvitsisin ennemminkin peruukin, ei ole hiuksia pahemmin mitä leikata.

 

Minusta siellä on ollut aina vaivaannuttavaa, olin työtön tai töissä. En halua jutella mistään henkilökohtaisista. Käyn mieluummin hammaslääkärissä, koska siellä ei tarvitse puhua.

Tänään pitää taas mennä leikkuuttamaan hiukset :(. Olisipa nappi, josta painamalla kasvun saisi pysähtymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Ensinnäkään kampaajani ei ole kysynyt koskaan työtilannettani. Toisekseen vaikka olisikin kysynyt, en ymmärrä mikä ongelma se olisi. Miksi työttömyyden pitäisi olla joku elämää suurempi salaisuus? Kerran ihan itse kerroinkin kampaajalleni, että olen menossa kampaajan jälkeen työhaastatteluun ja jännittää, koska haluaisin kyseisen työpaikan kovasti - etenkin kun jo useamman kuukauden hakenut tuloksetta töitä. Oli oikein ymmärtäväinen ja lopuksi vielä huikkaisi mun ollessa jo ovella, että tsemppiä paljon siihen työhaastatteluun, pidän sulle peukkuja tmv. 

Ja jos joku nyt ei millään halua työttömyyttään tunnustaa, voihan sen sitten salata. Ei kampaajalle ole velvollisuutta puhua mistään mistä ei halua tai voi vaikka valehdella, jos se tuntuu jotenkin paremmalta. Mutta parasta olisi vaan oppia olemaan välittämättä liikaa siitä mitä joku muu ajattelee tai saattaa ajatella. Ei kaikki ihmiset ajattele pahaa työttömyydestä ja jos joku sitten tuomitseekin sut sen perusteella, niin voi voi, eipä kaada sun elämääsi.

Työttömyys voi olla monelle kipeä aihe. Ei ole tyylikästä ohjata keskustelua vaikeaan aiheeseen.

Aika haastavaa partureille/kampaajille koittaa löytää keskusteluaiheita, joista voisivat olla varmoja, että tämä ei ole kellekään millään tavalla kipeä tai vaikea aihe. Työ on kuitenkin sellainen yleinen aihe, johon liittyen ns. small talkia heitetään ylipäätään melko paljon. Pitää johtaa itse keskustelua välttääkseen sitä tai jos keskustelu siihen syystä tai toisesta menee niin kuten sanoin, silloin täytyy vaihtaa aihetta tai vaikka valehdella, jos ei pysty työttömyyttä tunnustamaan millään tavalla. 

Miksei voi olla hiljaa? Ihmiset maksavat hiustenleikkauksesta, ei turhasta löpinästä. Minä voisin maksaa ekstraa siitä, että parturi-kampaaja olisi käynnin ajan äänettömänä ellei tulisi jotain kysyttävää hiuksiin liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Ensinnäkään kampaajani ei ole kysynyt koskaan työtilannettani. Toisekseen vaikka olisikin kysynyt, en ymmärrä mikä ongelma se olisi. Miksi työttömyyden pitäisi olla joku elämää suurempi salaisuus? Kerran ihan itse kerroinkin kampaajalleni, että olen menossa kampaajan jälkeen työhaastatteluun ja jännittää, koska haluaisin kyseisen työpaikan kovasti - etenkin kun jo useamman kuukauden hakenut tuloksetta töitä. Oli oikein ymmärtäväinen ja lopuksi vielä huikkaisi mun ollessa jo ovella, että tsemppiä paljon siihen työhaastatteluun, pidän sulle peukkuja tmv. 

Ja jos joku nyt ei millään halua työttömyyttään tunnustaa, voihan sen sitten salata. Ei kampaajalle ole velvollisuutta puhua mistään mistä ei halua tai voi vaikka valehdella, jos se tuntuu jotenkin paremmalta. Mutta parasta olisi vaan oppia olemaan välittämättä liikaa siitä mitä joku muu ajattelee tai saattaa ajatella. Ei kaikki ihmiset ajattele pahaa työttömyydestä ja jos joku sitten tuomitseekin sut sen perusteella, niin voi voi, eipä kaada sun elämääsi.

Työttömyys voi olla monelle kipeä aihe. Ei ole tyylikästä ohjata keskustelua vaikeaan aiheeseen.

Aika haastavaa partureille/kampaajille koittaa löytää keskusteluaiheita, joista voisivat olla varmoja, että tämä ei ole kellekään millään tavalla kipeä tai vaikea aihe. Työ on kuitenkin sellainen yleinen aihe, johon liittyen ns. small talkia heitetään ylipäätään melko paljon. Pitää johtaa itse keskustelua välttääkseen sitä tai jos keskustelu siihen syystä tai toisesta menee niin kuten sanoin, silloin täytyy vaihtaa aihetta tai vaikka valehdella, jos ei pysty työttömyyttä tunnustamaan millään tavalla. 

Miksei voi olla hiljaa? Ihmiset maksavat hiustenleikkauksesta, ei turhasta löpinästä. Minä voisin maksaa ekstraa siitä, että parturi-kampaaja olisi käynnin ajan äänettömänä ellei tulisi jotain kysyttävää hiuksiin liittyen.

Yleisesti ei vaan pidetä kohteliaana asiakaspalveluna, jos asiakkaalle ei puhuta mitään. Koko ajan ei tarvitse pälättää tietenkään, mutta moni pitäisi epäkohteliaana/tylynä/outona, jos olisi vain tuppisuuna. Toki jos asiakas osoittaa esimerkiksi syventymällä lehden lukemiseen tai puhelimensa näpyttelyyn, ettei ilmeisesti halua jutella, silloin parturin/kampaajan pitäisi ymmärtää vaan hiljentyä. Aina tilanne ei kuitenkaan mene niin selkeästi eikä osaa tulkita, että haluaako tuo asiakas nyt jutella ollenkaan vai ei. Moni kun oikeasti nimenomaan tahtoo puhua vaikka ja mistä parturille/kampaajalle, jotkut avautuvat jopa todella henk.koht.asioistaankin. (Siskoni on kampaaja niin sitä kautta tiedän)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Ensinnäkään kampaajani ei ole kysynyt koskaan työtilannettani. Toisekseen vaikka olisikin kysynyt, en ymmärrä mikä ongelma se olisi. Miksi työttömyyden pitäisi olla joku elämää suurempi salaisuus? Kerran ihan itse kerroinkin kampaajalleni, että olen menossa kampaajan jälkeen työhaastatteluun ja jännittää, koska haluaisin kyseisen työpaikan kovasti - etenkin kun jo useamman kuukauden hakenut tuloksetta töitä. Oli oikein ymmärtäväinen ja lopuksi vielä huikkaisi mun ollessa jo ovella, että tsemppiä paljon siihen työhaastatteluun, pidän sulle peukkuja tmv. 

Ja jos joku nyt ei millään halua työttömyyttään tunnustaa, voihan sen sitten salata. Ei kampaajalle ole velvollisuutta puhua mistään mistä ei halua tai voi vaikka valehdella, jos se tuntuu jotenkin paremmalta. Mutta parasta olisi vaan oppia olemaan välittämättä liikaa siitä mitä joku muu ajattelee tai saattaa ajatella. Ei kaikki ihmiset ajattele pahaa työttömyydestä ja jos joku sitten tuomitseekin sut sen perusteella, niin voi voi, eipä kaada sun elämääsi.

Työttömyys voi olla monelle kipeä aihe. Ei ole tyylikästä ohjata keskustelua vaikeaan aiheeseen.

Aika haastavaa partureille/kampaajille koittaa löytää keskusteluaiheita, joista voisivat olla varmoja, että tämä ei ole kellekään millään tavalla kipeä tai vaikea aihe. Työ on kuitenkin sellainen yleinen aihe, johon liittyen ns. small talkia heitetään ylipäätään melko paljon. Pitää johtaa itse keskustelua välttääkseen sitä tai jos keskustelu siihen syystä tai toisesta menee niin kuten sanoin, silloin täytyy vaihtaa aihetta tai vaikka valehdella, jos ei pysty työttömyyttä tunnustamaan millään tavalla. 

Miksei voi olla hiljaa? Ihmiset maksavat hiustenleikkauksesta, ei turhasta löpinästä. Minä voisin maksaa ekstraa siitä, että parturi-kampaaja olisi käynnin ajan äänettömänä ellei tulisi jotain kysyttävää hiuksiin liittyen.

Tämä. Luulisi että ainakin isommista kaupungeista löytyisi meitä hiljaisuutta arvostavia niin paljon, että yksi parturi-kampaamo voisi ottaa sen kilpailuvaltikseen.

Kai niitäkin on, jotka tykkäävät siitä lopinästä juuri. Kokevat sen rentouttavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Ensinnäkään kampaajani ei ole kysynyt koskaan työtilannettani. Toisekseen vaikka olisikin kysynyt, en ymmärrä mikä ongelma se olisi. Miksi työttömyyden pitäisi olla joku elämää suurempi salaisuus? Kerran ihan itse kerroinkin kampaajalleni, että olen menossa kampaajan jälkeen työhaastatteluun ja jännittää, koska haluaisin kyseisen työpaikan kovasti - etenkin kun jo useamman kuukauden hakenut tuloksetta töitä. Oli oikein ymmärtäväinen ja lopuksi vielä huikkaisi mun ollessa jo ovella, että tsemppiä paljon siihen työhaastatteluun, pidän sulle peukkuja tmv. 

Ja jos joku nyt ei millään halua työttömyyttään tunnustaa, voihan sen sitten salata. Ei kampaajalle ole velvollisuutta puhua mistään mistä ei halua tai voi vaikka valehdella, jos se tuntuu jotenkin paremmalta. Mutta parasta olisi vaan oppia olemaan välittämättä liikaa siitä mitä joku muu ajattelee tai saattaa ajatella. Ei kaikki ihmiset ajattele pahaa työttömyydestä ja jos joku sitten tuomitseekin sut sen perusteella, niin voi voi, eipä kaada sun elämääsi.

Työttömyys voi olla monelle kipeä aihe. Ei ole tyylikästä ohjata keskustelua vaikeaan aiheeseen.

Aika haastavaa partureille/kampaajille koittaa löytää keskusteluaiheita, joista voisivat olla varmoja, että tämä ei ole kellekään millään tavalla kipeä tai vaikea aihe. Työ on kuitenkin sellainen yleinen aihe, johon liittyen ns. small talkia heitetään ylipäätään melko paljon. Pitää johtaa itse keskustelua välttääkseen sitä tai jos keskustelu siihen syystä tai toisesta menee niin kuten sanoin, silloin täytyy vaihtaa aihetta tai vaikka valehdella, jos ei pysty työttömyyttä tunnustamaan millään tavalla. 

Miksei voi olla hiljaa? Ihmiset maksavat hiustenleikkauksesta, ei turhasta löpinästä. Minä voisin maksaa ekstraa siitä, että parturi-kampaaja olisi käynnin ajan äänettömänä ellei tulisi jotain kysyttävää hiuksiin liittyen.

Yleisesti ei vaan pidetä kohteliaana asiakaspalveluna, jos asiakkaalle ei puhuta mitään. Koko ajan ei tarvitse pälättää tietenkään, mutta moni pitäisi epäkohteliaana/tylynä/outona, jos olisi vain tuppisuuna. Toki jos asiakas osoittaa esimerkiksi syventymällä lehden lukemiseen tai puhelimensa näpyttelyyn, ettei ilmeisesti halua jutella, silloin parturin/kampaajan pitäisi ymmärtää vaan hiljentyä. Aina tilanne ei kuitenkaan mene niin selkeästi eikä osaa tulkita, että haluaako tuo asiakas nyt jutella ollenkaan vai ei. Moni kun oikeasti nimenomaan tahtoo puhua vaikka ja mistä parturille/kampaajalle, jotkut avautuvat jopa todella henk.koht.asioistaankin. (Siskoni on kampaaja niin sitä kautta tiedän)

Olisko ihan mahdoton ajatus odottaa, että asiakas avaa keskustelun? Näin on muissa asiakaspalvelutilanteissa opastettu, esim. taksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Ensinnäkään kampaajani ei ole kysynyt koskaan työtilannettani. Toisekseen vaikka olisikin kysynyt, en ymmärrä mikä ongelma se olisi. Miksi työttömyyden pitäisi olla joku elämää suurempi salaisuus? Kerran ihan itse kerroinkin kampaajalleni, että olen menossa kampaajan jälkeen työhaastatteluun ja jännittää, koska haluaisin kyseisen työpaikan kovasti - etenkin kun jo useamman kuukauden hakenut tuloksetta töitä. Oli oikein ymmärtäväinen ja lopuksi vielä huikkaisi mun ollessa jo ovella, että tsemppiä paljon siihen työhaastatteluun, pidän sulle peukkuja tmv. 

Ja jos joku nyt ei millään halua työttömyyttään tunnustaa, voihan sen sitten salata. Ei kampaajalle ole velvollisuutta puhua mistään mistä ei halua tai voi vaikka valehdella, jos se tuntuu jotenkin paremmalta. Mutta parasta olisi vaan oppia olemaan välittämättä liikaa siitä mitä joku muu ajattelee tai saattaa ajatella. Ei kaikki ihmiset ajattele pahaa työttömyydestä ja jos joku sitten tuomitseekin sut sen perusteella, niin voi voi, eipä kaada sun elämääsi.

Työttömyys voi olla monelle kipeä aihe. Ei ole tyylikästä ohjata keskustelua vaikeaan aiheeseen.

Aika haastavaa partureille/kampaajille koittaa löytää keskusteluaiheita, joista voisivat olla varmoja, että tämä ei ole kellekään millään tavalla kipeä tai vaikea aihe. Työ on kuitenkin sellainen yleinen aihe, johon liittyen ns. small talkia heitetään ylipäätään melko paljon. Pitää johtaa itse keskustelua välttääkseen sitä tai jos keskustelu siihen syystä tai toisesta menee niin kuten sanoin, silloin täytyy vaihtaa aihetta tai vaikka valehdella, jos ei pysty työttömyyttä tunnustamaan millään tavalla. 

Miksei voi olla hiljaa? Ihmiset maksavat hiustenleikkauksesta, ei turhasta löpinästä. Minä voisin maksaa ekstraa siitä, että parturi-kampaaja olisi käynnin ajan äänettömänä ellei tulisi jotain kysyttävää hiuksiin liittyen.

Tämä. Luulisi että ainakin isommista kaupungeista löytyisi meitä hiljaisuutta arvostavia niin paljon, että yksi parturi-kampaamo voisi ottaa sen kilpailuvaltikseen.

Kai niitäkin on, jotka tykkäävät siitä lopinästä juuri. Kokevat sen rentouttavana.

Siirtyisin heti ns. hiljaisen kampaamon asiakkaaksi.

Käyn töissä eikä ole varaa missään parturissa käydä. Täällä ne työttämät laiskurit taas elelee leveästi tuilla.

On. Vihaan yli kaiken, kun kampaaja alkaa kyselemään "Taitaa sulla olla vapaapäivä? :)"

No on kuule vapaapäivä joka päivä, voitko nyt keskittyä hiusten leikkaamiseen kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä eikä ole varaa missään parturissa käydä. Täällä ne työttämät laiskurit taas elelee leveästi tuilla.

Vaihdan mielelläni osaa kanssasi. Tukia saan vajaat kuusisataa euroa kuussa. Elelisitkö sinä sillä?

Säästöjä kyllä on, niitä tässä syön ja niillä maksan kampaamokäynnit. Pakko käydä kun pitää yrittää työhaastattelussa näyttää ihmiseltä. Jos saan työn, niin sittenhän onkin varaa rupsahtaa.

Hiustenleikkuu maksaa 30 euroa. Johan sen säästää omassa ruuassaan.