Onko vanhempasi sanonut sinulle, ettei olisi halunnut lapsia?

Onko asiasta teillä keskusteltu jossain vaiheessa perheen lasten kesken? Vai oletko pitänyt kommentin omana tietonasi?

Ei tosiaankaan. On päin vastoin sanonut, että olisi halunnut pitää nekin kaksi, jotka menetti.

Ei koskaan - me kaikki tiesimme lapsena ja tiedämme edelleen olleemme aina haluttuja ja tervetulleita. Myös omat lapseni ovat kaikki toivottuja ja rakastettuja. Ja jos eivät sitä tiedä, kerron sen heille vielä useammin päivässä. :D

Vierailija kirjoitti:

Ei tosiaankaan. On päin vastoin sanonut, että olisi halunnut pitää nekin kaksi, jotka menetti.

Parempi noin. Minulle isä uskoutui tuosta ollessani 10-vuotias (lapsia on useampia). Se oli niin vaikea paikka minulle, etten ole koskaan puhunut tuosta sisaruksilleni.

Olin parikymppinen, kun isäni sanoi, että jos nyt saisi valita, ei olisi tehnyt lapsia ollenkaan. Yritti jonkin verran puhua siitä, että älä sinä hommaa lapsia. Kyllähän se kirpaisi, nyt olen ok asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan - me kaikki tiesimme lapsena ja tiedämme edelleen olleemme aina haluttuja ja tervetulleita. Myös omat lapseni ovat kaikki toivottuja ja rakastettuja. Ja jos eivät sitä tiedä, kerron sen heille vielä useammin päivässä. :D

Minäkin olen haluttu ja toivottu lapsi. Se on tehty hyvin selväksi. Mutta vain toisen vanhempani haluama. Se tuntuu melko hämmentävältä, varsinkin koska lapsia on monta.

Vierailija kirjoitti:

Olin parikymppinen, kun isäni sanoi, että jos nyt saisi valita, ei olisi tehnyt lapsia ollenkaan. Yritti jonkin verran puhua siitä, että älä sinä hommaa lapsia. Kyllähän se kirpaisi, nyt olen ok asian kanssa.

Meillä ei ole annettu tuollaisia kehotuksia. Isäni ei tosin ole ollut tippaakaan kiinnostunut lapsenlapsistaan. Kai se oli odotettavissa.

Ei, mutta ovat sanoneet että olisivat vielä halunneet yhden pojan. Isän sairastumisen vuoksi eivät yrittäneet.

Ei, kyllä mun tulo oli tarkkaan suunniteltu. Ja nyt sekä mun isä että äiti mielellään hoitaa mun lasta.

Ei ole noin sanottu, mutta minulla on vain yksi lapsi, ja kun tämä oli pieni, äitini mielestä olisi pitänyt hankkia toinen ja hän sanoi minulle, että "voi niitä lapsia tehdä vaikka niistä ei niin tykkäisikään". Minusta tuo oli tosi pahasti sanottu ja olen kyllä jälkikäteen tuntenut, että hän ja isäni hankkivat aikoinaan minut ja sisarukseni (yhteensä kaksi lasta) kai ihan vain periaatteesta eli eivät ole meistä niin tykänneet. Ja siltä se on vähän tuntunutkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole noin sanottu, mutta minulla on vain yksi lapsi, ja kun tämä oli pieni, äitini mielestä olisi pitänyt hankkia toinen ja hän sanoi minulle, että "voi niitä lapsia tehdä vaikka niistä ei niin tykkäisikään". Minusta tuo oli tosi pahasti sanottu ja olen kyllä jälkikäteen tuntenut, että hän ja isäni hankkivat aikoinaan minut ja sisarukseni (yhteensä kaksi lasta) kai ihan vain periaatteesta eli eivät ole meistä niin tykänneet. Ja siltä se on vähän tuntunutkin.

Mummoni korostaa usein sitä, ettei hän isoisäni kanssa hankkinut yhtään lasta. Kaksi lasta kuulemma tuli, kun keskeytetty yhdyntä ei sitä paremmin ehkäisynä toiminut. Minusta tällaistä ei ole ollut lapsenlapsena kovin mukava kuunnella. Jollain tavalla sitä haluaisi säilyttää sellaisen mielikuvan, että yleensä lapset ovat toivottuja ja vanhemmilleen mieluisia, ei mikään väistämätön paha.

Meillä on kuusi lasta, eikä meille ole koskaan sanottu, ettemme olisi olleet toivottuja. Toki määrästäkin voi näin päätellä :D huvittavinta tässä on, ettei meistä sisaruksista lapsia halua kuin yksi.

Teille, etenkin nykypäivän naisille (miehille tämä on todella vaikea suorittaa), miettikää useamman kerran, jos harkitsette "vahingossa" raskaaksi tulemista. Vaihtakaa ennemmin mies sellaiseen, joka lapsen haluaa. Lapsi kyllä aistii, jos hänestä ei pidetä ja se tuntuu pahalta kenestä tahansa. Sanottiin se joko suoraan tai käytöksellä.

Kyllä. Äitini sanoi vuosia sitten suoraan, että olen ei-toivottu, ja ainakin olisin saanut olla edes poika.

Tiedän, että isälle olin tärkeä ja isän sylissä sain lapsena olla. Käytiin hiihtämässä yhdessä yms. Isä ikävä kuoli aivan liian aikaisin.

Koko elämäni olen elänyt tietoisena että ole liikaa ja tiellä. Siihen tottuu. Ei osaa muuta kaivatakaan. Oppi tulemaan toimeen omillaan. Oppi sen, että ei saa olla vaivaksi, ja kuitenkin oli. Oppi että apua ei saa pyytää. Lähdin kotoa aika nuorena. Aina piti kysyä saako tulla, jos halusi käydä lapsuudenkodissa.

Välit kylmeni lopulta niin että mitään välejä ei enää ollut, eikä ole. En ole hänelle enää vaiva enkä taakka, mutta eipä hänkään ole minulle muuta kuin biologinen äiti. Hyvin elämä näinkin menee, mihin aikuinen ihminen äitiä tarvitsee? Lapsena oli eri asia, mutta onneksi oli isä, niin kauan kuin oli.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kuusi lasta, eikä meille ole koskaan sanottu, ettemme olisi olleet toivottuja. Toki määrästäkin voi näin päätellä :D huvittavinta tässä on, ettei meistä sisaruksista lapsia halua kuin yksi.

Teille, etenkin nykypäivän naisille (miehille tämä on todella vaikea suorittaa), miettikää useamman kerran, jos harkitsette "vahingossa" raskaaksi tulemista. Vaihtakaa ennemmin mies sellaiseen, joka lapsen haluaa. Lapsi kyllä aistii, jos hänestä ei pidetä ja se tuntuu pahalta kenestä tahansa. Sanottiin se joko suoraan tai käytöksellä.

Minullakin on monta sisarusta. Epäilen välillä isän omassa päässään muovaavan menneisyyttä uusiksi. Monet jutuista ovat niin uskomattomia ja esittävät isän hyvin erikoisessa valossa. Tuokin kommentti saattoi olla jonkun väsyneen hetken tuotosta. Ääneen sitä ei silti olisi pitänyt lapselle sanoa.

Minulle on sanottu että olin erittäin toivottu lapsi. Vanhempani yrittivät saada lasta melkein 10v, kunnes onnistuivat. Enempää ei heille siunaantunut koskaan. Minua on rakastettu, hoidettu hyvin ja kasvatettu kunnialla. Olen aina tuntenut olevani tärkeä ja ainutlaatuinen, erittäin rakas molemmille vanhemmilleni. Olen tästä kiitollinen, jos näin voi sanoa. Itse en kuitenkaan lapsia hanki, koska en halua. En olisi itsekään halunnu syntyä sellaiseen perheeseen, jossa minua ei olisi haluttu, vaan olisi vaan tavan vuoksi hankittu.

Äitini ilmeisesti katui lasten hankintaa vaikka rakkaita olimmekin. Hän taisi kokea jääneensä uramielessä liiasta paitsi; silloin pienet lapset haittasivat uraa paljon enemmän kuin nyt. Olen lapseton. Isäni kanssa välini olivat läheisemmät.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äitini sanoi vuosia sitten suoraan, että olen ei-toivottu, ja ainakin olisin saanut olla edes poika.

Tiedän, että isälle olin tärkeä ja isän sylissä sain lapsena olla. Käytiin hiihtämässä yhdessä yms. Isä ikävä kuoli aivan liian aikaisin.

Koko elämäni olen elänyt tietoisena että ole liikaa ja tiellä. Siihen tottuu. Ei osaa muuta kaivatakaan. Oppi tulemaan toimeen omillaan. Oppi sen, että ei saa olla vaivaksi, ja kuitenkin oli. Oppi että apua ei saa pyytää. Lähdin kotoa aika nuorena. Aina piti kysyä saako tulla, jos halusi käydä lapsuudenkodissa.

Välit kylmeni lopulta niin että mitään välejä ei enää ollut, eikä ole. En ole hänelle enää vaiva enkä taakka, mutta eipä hänkään ole minulle muuta kuin biologinen äiti. Hyvin elämä näinkin menee, mihin aikuinen ihminen äitiä tarvitsee? Lapsena oli eri asia, mutta onneksi oli isä, niin kauan kuin oli.

Minullakin on haastava suhde isääni. On niin paljon eri aikoina tehty selväksi sitä, ettei saa olla vanhemmalleen taakaksi, ettei sitten oikeastaan juurikaan huvita enää tavata. Enpä ole taakaksi.

Mun äiti sano suoraan kun olin 27, ettei alunperin olis koskaan halunnut lapsia. Vähän ehkä hämmästyin tosta kommentista, mutta toisaalta äidin tuntien en yhtään ihmettele. Ei sillä ettei me kaikki 3 lasta oltais rakkaita ja saatu kotona huomiota, päin vastoin oon aina tuntenu itteni rakastetuks kotona, mut äiti on vaan sen henkinen, etten yhtään ihmettele ettei nuorempana ole halunnut lapsia hankkia.

Kuitenkin on puhunut koko lapsuuden ajan että olisivat halunneet 4 lasta mutta kolmas raskaus oli jo niin vaarallinen äidille, etteivät uskaltaneet ottaa enää riskiä. Ollaan kyllä kaikki toivottuja lapsia ja äiti on mun lapselle maailman paras isoäiti, mutta nuorempana äiti haaveili urasta eikä lapsista.

Äitini on varmasti lapsia halunnut, vaikkei hänestä äidiksi oikein ollutkaan (alkoholisti), mutta mummuni sanoi, ettei olisi halunnut lapsia, joita tuli 8.

on sanonut. Tosin en tieda onko johdonmukaisesti tata mielta, jos ei olisi lapsia hanella ei olisi ketaan. Valit muihin sukulaisiin heikohkot vaikkei olemattomat.

Mainittakoon etta aidillani on epavakaa persoonallisuus, eli tallaisten todellakin loukkaavaksi tarkoitettujen juttujen syytaminen on ihan peruskauraa.