Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Deborah Harknessin Time's Convert. Olen lukenut The All Souls -trilogian ja tämä on jatkoa niille. Laiskottaa enkä saa luettua niin nopeasti kuin haluaisin. Siksi täällä kirjoittamassa kirjasta sen sijaan, että lukisin sitä:)

Kirjassa on noitia, demoneja ja vampyyrejä. Nykyaikaa ja historiaa. Tätä kirjaa lukiessa pitäisi tarkistella netistä 1700-luvun tapahtumia, nykyisten Yhdysvaltojen itsenäistymistä. Puutteellinen historiantietämykseni vaikeuttaa kirjan tapahtumiin paneutumista. Kirjailija on historioitsija ja osaa elävöittää menneen. Mutta jos kiinnostuu tästä kirjasta, kannattaa aloittaa All souls -trilogiasta. Eka osa (Discovery of Witches) on käännetty suomeksi nimellä Lumottu.

Vähän asian vierestä, mutta oletko katsonut All souls-trilogiasta tehtyä sarjaa? Utelen siksi, että itse yritin katsoa sarjaa ja jotenkin se tökki. Olen miettinyt olisivatko kirjat parempia? Lähinnä tarina kiinnostaisi sen suomalaisen noidan takia.

Pekka Jaatisen romaani Kiestingin motista. Sopii sotahistoriasta kiinnostuneille.

Pauliina Vanhatalon Vastuulliset. Tykkään hänen kirjoitustyylistä. Kirjassa kolme erilaista henkilöä. Yksi heistä keski-ikäinen nainen, joka kaipaa omaa rauhaa ja tilaa niin paljon, että vuokraa salaa itselleen kakkosasunnon. Kuka samaistuu? :)

H.P. Lovecraftin koko tuotanto maksoi euron Play kirjoissa joskus yli vuosi sitten, sitä luen töissä aina kun on löysää.

Peter Englund: The beauty and the sorrow; Intimate history of the first world war. Ensimmäistä maailmansotaa käydään läpi sen ajan ihmisten päiväkirjojen pohjalta. En tiedä mikä tuossa niin tökkii, oon ehkä lukenut liikaa sotakirjoja viimeisen vuoden aikana.

Gregory David Roberts: Vuoren varjo. Jatkoa Shantaramille josta ihan tykkäsin, saa nähdä miten tän kanssa käy kun on niin alussa vasta. Ainakin sijoittuu Intian suunnalle mikä itsessään on ihan kiinnostavaa.

Amy Tan: Rouva Chenin henki

Ristin Johannes: pimeä yö.

Anna Breiholtz Monsen: Salaisuuksien ranta. Dekkari.

Uusi ruotsalaistuttavuus. Ihan hyvä alku. Plussaa kissahotelli-ideasta näin kissaihmiselle:)

Meg. (Suomeksi 1998) Steve Alten. Kirjasta on tehty samanniminen elokuva ja juuri nyt pyörii teattereissa Meg 2 elokuva.

Ote kirjan takakannesta:

"...Professori Jonas Taylor uskoo nähneensä Megin tutkiessaan sukellusaluksella äärettömän syvää Mariaanien hautaa. Muutama muu tutkija ei valitettavasti ole yhtä onnekas kohdatessaan syvyyksien kauhun. Käy ilmi, että valtavat hait ovat jääkauden aikana paenneet merenpohjan lämpimiin kerroksiin eivätkä ole päässeet kuolettavan kylmien vesien läpi pintaan.

Nyt kuitenkin elävä naarashai on kuin ihmeen kaupalla uinut kuolleen uroksen perässä pintavesiin. Kaiken lisäksi se synnyttää parven poikasia, joilla on kova nälkä..."

Tyhjyyspäiväkirja.

Japanilainen nainen teeskentelee olevansa raskaana.

Tom Malmquist, Joka hetki olemme yhä elossa. Kirjailijan omasta elämästä. Tom ja Karin odottavat esikoistaan, kun Karinin vointi heikkenee ja hän päätyy sairaalan. Nopeasti tilanne huononee. Lapsi syntyy ja on kunnossa. Karin ei ja tilanne vaan pahenee ja kun Tom palaa sairaalasta vauvan kanssa kotiin Karinia ei enää ole.

Kirja on herättävä ja saa ajattelemaan kuinka vakava sairaus voi tulla hetkessä ja viedä mukanaan, vaikka ihminen olisi kuinka hyvässä seurannassakin ja otettaisiin verikokeita yms. Kirjassa kuvataan hyvin kaikkea tapahtunutta. Ymmärtää sen kuinka menetyksen hetkellä pitää yrittää selvitä edes hetken eteenpäin.

Ikävästi pitää todeta, että kirja melko raskas lukea. Kappalejakoa ei paljon ole ja koko sivu yhtenä pötkönä ihmisten sanomat lauseet ovat myös tekstin joukossa ilman mitään erotusta muuhun tekstiin. On vaikeaa seurata kuka puhuu milloinkin. Toisaalta on tietysti typerää kiinnittää tähän huomiota jos miettii kirjan aihetta. Samoin pitää kaiken keskellä todeta etten pitänyt kirjoittajan persoonasta kovinkaan paljon. Tämä, vaikka hänelle on sattunut hyvin suuri menetys. Hän on sellainen jankkaava ja riidanhaluinen. Tivaa asioita viimeiseen asti ja piilottaa tunteitaan. Samalla asiat ovat hyvin, kun ne on tehty niinkuin hän haluaa. Ikävä toisaalta kirjoittaa tätä ja tietysti kirja antaa kuvaa henkilöstä vain pintapuolisesi. Samalla ehkä näkyy se, että tapahtumia kuvataan, mutta ne tunteet yms jäävät näkymättä. Toisaalta varmasti ymmärrettävää.

Michael Connellyn Hämärän tunnit.

Kolmas kirja Bosch & Ballard- sarjasta.

Johanna Hasu, Ei ole hyvä hylätyn. Kaksi poikaa tapaa jo lapsuudessa ja heistä tulee ystäviä. Toinen on suomalainen Aamos ja toinen saksalaistaustainen Jurgen. He molemmat harrastavat musiikkia. Aamoksesta tulee myöhemmin pianisti js Jurgen on tenori. He alkavat tehdä yhteistyötä ja esiintyä yhdessä. Kaikki näyttää ulospäin hyvältä, mutta taustalla on monia kysymyksiä. Lapsuudesta asti jatkunut kilpailu ja toisiinsa vertailu jättää jälkensä. Sitten jos toinen hylkää niin toipuuko siitä koskaan. Kirja seuraa myös Toivo Kuulan laulua Tuijotin tulehen kauan. Kirjassa kuvataan myös Toivo Kuulan ja vaimonsa Alman elämää.

Kirjassa ei siis ole kyse näiden päähenkilöiden rakkaussuhteesta vaan ystävyydestä ja siitä koska se on päättynyt ja mikä sen kaiken tarkoitus on lopulta ollut. Joku voi uhrata elämänsä toisen vuoksi saamatta mitään takaisin. Kirja toi ajattelemisen aihetta paljon. Miettii ihmisten välisiä suhteita ja sitä kuinka moni asia voi alkaa jo lapsuudesta ja vaikuttaa läpi elämän. Musiikkiopisto ja kaikki muu musiikillinen elämä on hyvin kuvattu. Jos se tuttu teema niin muistaa itsekin aiheeseen liittyviä asioita.

Kaikki mitä rakastin - Siri Hustvedt. Odotin kepeämpää kesäkirjaa, mutta tämä teos tarjosi vain kurjuutta ja kuolemaa. Taiteen kuvailut eivät myöskään tehneet vaikutusta vaan ennemminkin pitkästyttivät. Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin yksi juonenkäänne onnistui tulemaan todella puun takaa.

Oksana Vasjakina, Haava. Venäläisen sukupuolivähemmistöön kuuluvan nuoren naisen kirja suhteestaan äitiinsä ja ajatuksia äidin kuolemaan liittyen. Kirja kuvaa Venäjää hyvin ja sitä kuinka monen on vaikeaa ymmärtää miten se on maa missä asuu hyvin monenlaisia ihmisiä. Kaikenlaiset vähemmistöön kuuluvat oli sitten kyseessä vähemmistökansa tai jokin muu ovat monesti vaikeuksissa.

Tämäkin kirja on ilmestynyt k18 merkinnällä Venäjällä vain kirjailijan ja kirjan sukupuolivähemmistö teemaan pohjautuen. Tämä, koska Venäjällä ei saa kertoa alaikäisillä mitään tähän liittyvää. Myöhemmin vuonna 2022 tuli laki, jonka myötä kirjastot saivat listan tuhottavista kirjoista. Tämä kirja oli listalla. Propaganda yksi suosikkiaiheista on vähemmistöjen halveksuminen. Jaan itsekin ajatuksia tähän liittyen esim tuttujeni kautta. On vaikeaa ajatella miten nuoret ihmiset siellä voivat lainkaan toteuttaa unelmiaan tai yrittää olla omia persooniaan. Moni unohtaa jonkun Siperian syrjäkylän vähemmistökansan ihmiset, hallintoa vastustavat ryhmät tai jonkin sukupuolivähemmistöön kuuluvan nuoren jos vihaa kaikkia venäläisiä. Itse en siis ole venäläinen, mutta ymmärrän sen kuinka yksi kuva maan ihmisistä ei ole koko kuva.

Aiheesta jo ohikin. Kirja on hyvä kuvaus Venäjästä, mutta muuten melko raskas ja tylsäkin lukea. Äidin ja tyttären suhteesta on vaikeaa päästä kärryille ja kaikki jää etäiseksi. Melko vaikeasti tulkittava kirja. Petyin tähän jonkin verran.

Mulla on ollut aukko sivistyksessä. Sartre: Inho ja Saarikosken Runoja, Toisia runoja ja Runot ja Hipponaksen runot. 

Nyt täytyy lukea monta kertaa,. Todella mielenkiintoista tekstiä.

Pieni elämä

Stewart Home:Slow Death

Tällaista ei enää saisi julkaista. Ihan täydellistä dickflickiä. Seksiä, väkivaltaa, pulp kohtaa kirjallisuuden. Näitä täytyy osata lukea oikein . Mikäköhän teos se oli, jossa päähahmo harrasti Trella seksiä Nylon Beatin tyttöjen kanssa. Jäisi julkaisematta nykyään.Muistaakseni Like julkaisi näitä paljonkin - kirjoitti liukuhihnalta.

Luin myös uudestaan Nick Hornbyn: High Fidelityn: hyvää dickflickiä, rakkaus, parisuhde, itsereflektio, populaarimusiikki ja tietty ihanat listat. Kaikesta pitää tehdä lista. Minäkin haluan tehdä listoja.

Oli virkistävää lukea nämä. Olen tarkoituksella lukenut pari vuotta pelkkiä naiskirjailijoita.

Kallasta, Canthia, Bronte, Dickens,  Marja Kyllönen. Rauma etc...

Jotenkin alkoi uuvuttamaan.

Seuraavaksi on vuorossa Colson Whiteadin: Maanalainen rautatie a Artsi mellarin Puukkobulevardi.

JuoppoHullun päiväkirja

Waltari: Ihmiskunnan viholliset+valtakunnan salaisuus

Alkukristityistä, Jessestä ja Roomalaisissa. Juonittelua, naisia ja Raamatun tarina . Hybä kokonaisuus.

Laura Lenneksen "Nainen 35". Aivan käsittämättömän sekopää päähenkilö. Vähän niinkun pissisaikuisesta kertova juoppohullun päiväkirja. Aivan hillitöntä luettavaa, saa nauraa ääneen koko ajan. Kirjoittajalla on mahtavat sanavalinnat.