Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Äänikirja : Vares, Kaidantien kulkijat.

Pitkille automatkoille lainataan äänikirja, nyt Astrid Lindgrenin Saariston lapset.

Hauskaa kuunneltavaa näin kypsissä kymmenissäkin.

Harmi kun uudessa autossa ei ole cd-soitinta.

Vierailija kirjoitti:

Cara Hunterin Jäljettömiin, ihan alussa vasta. Vaikuttaa hyvin stereotyyppiseltä kadonneen lapsen tapaukselta.

Ei ollutkaan ihan perinteinen loppuratkaisu tässä. Nyt työn alla saman sarjan toinen osa, Pimeyteen. Vaikuttaa lupaavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marian Keyesin Kuuleeko kukaan?

Pitkään luin dekkareita, nyt vaihteeksi ihmissuhdedraamoja.

Vaikuttaa aika pitkäveteiseltä!

Loppujen lopuksi olikin aika hyvä.

Nyt aloitan Lisa Jewellin Sitten hän oli poissa. Perhedraamaa luvassa.

Malin Giolito-Perssonin (GW:n tytär) Molemmille poskille. Samaistuttava kertomus naisena pärjäämisestä kovassa työelämässä. Tää ei ole rikoskirjallisuutta, vaikka niitäkin on kirjoittanut, Suurin kaikista oli todella hyvä.

Sain juuri kuunneltua loppuun Jussi Konttisen Siperia -kirjan. Se on siis "Suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa" -kirja, jossa Jussi oli perheensä kanssa puolitoista vuotta Siperiassa tunnin ajomatkan päässä Jakutskista.

Kirja oli pitkä ja suurin osa siitä oli mielenkiintoista tietoa Siperiasta, perheen elämä ei ollut kirjassa niin isossa osaa kuin olin odottanut, mutta muuten kirja oli hyvä ja hauskakin. Jussi luki sen itse ja se oli myös hyvä asia.

Kuuntelen äänikirjoja töitä tehdessä ja parhaimpina päivinä saan kuunneltua jopa kahdeksan tuntia kirjaa. En pystyisi ikinä lukemaan sellaisia aikoja. Olen myös ollut aina ns. auditiivinen oppija ja kuunneltua asia jää hyvin mieleeni.

Tällä hetkellä kesken on Sami Sillanpään Keskellä virtaa Kongo. Kirja kertoo Samin matkasta Kongojoella. On ihan hyvä.

Eniten vituttaa kaikki

Karin Slaughter Unohettu tyttö, taattua Slaughteria.

Emilia Suviala: Jaettu

Pitkään lukenut Skandidekkareita, mutta viime aikoina Camilla Läckebergit, Anna Janssonit ja Viveca Stenit alkaneet puuduttaa. Olen siirtynyt Euroopan kartalla alaspäin, pysytellen naisten kirjoittamissa dekkareissa, esimerkiksi Fred Vargasin kirjoihin.

Nyt olen aloittelemassa saksalaisen Simone Buchholzin Chastity Riley-sarjan 3. suomennettua Verikuu. Tykkäsin edellisistä, vaikka ensimmäinen ei meinannut lähteä kulkemaan, saattoi joutua kirjan jotenkin häiritsevästä "liian isosta" fontista, yleensä teksti nykyään liian pientä.

Johanna Tuomola Tummissa vesissä

J.Martikaisen pitkät piikit on vaan paras. Aina pitää lukaista kerralla pois. Kesken olevat kirjani: Martikaisen lihavia luurankoja, koska pitää kuunnella joka sivun jälkeen kyseinen biisi. Taru sormusten herrasta, Mario Puzo neljäs k, Kristianin teinivuodet, kuoleman kapellimestari ja Paasilinnan Aatami ja Eeva.. Kaikki hyviä, mutta kiva vaihdella välillä kirjoja..

Vierailija kirjoitti:

Emilia Suviala: Jaettu

Mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Pitkään lukenut Skandidekkareita, mutta viime aikoina Camilla Läckebergit, Anna Janssonit ja Viveca Stenit alkaneet puuduttaa. Olen siirtynyt Euroopan kartalla alaspäin, pysytellen naisten kirjoittamissa dekkareissa, esimerkiksi Fred Vargasin kirjoihin.

Nyt olen aloittelemassa saksalaisen Simone Buchholzin Chastity Riley-sarjan 3. suomennettua Verikuu. Tykkäsin edellisistä, vaikka ensimmäinen ei meinannut lähteä kulkemaan, saattoi joutua kirjan jotenkin häiritsevästä "liian isosta" fontista, yleensä teksti nykyään liian pientä.

Kokeilepa Alicia Gimenez Bartlett, espanjalainen. Petra Delicado on mahtava komisario, ei mikään vieno ruusu.

Regina Rask: Onnellisten salaseura

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emilia Suviala: Jaettu

Mitä mieltä?

Saanut Nextoryssa 3 tähden keskiarvon, hajontaa 1-5.

Vielä hieman kesken suomalaisen sotavangin opettaja Hilma Kilkkisen muistelmat pakotetulta reissultaan "Pitkä matka Siperiaan".

Solženitsyn ilmaisi jotenkin että 'gulag-aihe' on laaja ja yhdelle ihmiselle mahdoton selvitettäväksi - mutta 'vain kulaus riittää meren maun tuntemiseen'.

Olen aiemmin lukenut aiheesta joitakin kirjoja, varhaisimmin ilmestyneitä lienee ollut Unto Parvilahden "Berijan tarhat". Ja kyllä niissä kaikissa on sama 'maku' ollut.

Putkimiehen työpäivä, kirjoittanut eräs Paavo.

Kari Hautamäki; Nyt sinä kuolet. Jatko-osa kirjalle Et sinä (vielä) kuole. Ensihoitajan tarinoita Tukholman lähiöistä. Todella mielenkiintoinen.